Alkuperäinen nimi: No Ho Sonno
Ohjaaja: Dario Argento
Käsikirjoitus: Dario Argento & Franco Ferrini
Pääosissa: Max Von Sydow, Gabriele Lavia, Stefano Dionisi
Nyt arvostelussa Argenton paljon haukutun uudemman tuotannon harvoja valonpilkahduksia.
Juoni lyhyesti ja ytimekkäästi:
1983 Torinossa satusetäilevä vertikalisesti rajoittunut henkilö suorittaa joukon murhia ja eräs poika todistaa äitinsä murhan, joten tapausta tutkiva etsivä Moretti lupaa pojalle napata verenhimoisen satusedän henkilökohtaisesti, mutta keissi kokee takaiskun, kun joesta löytyy hukkunut vainaja, jonka tuntomerkit täsmäävät Morettin etsimään tyyppiin.
Sitten vuonna 2000 kaupungissa alkaa uusi urha-aalto, jonka Modus Openrandi vastaa vuoden 1983 murhia, joten Moretti kutsutaan takaisin eläkkeeltä tositoimiin ja onko uusien murhien takana matkija vai alkuperäinen tekijä , joka mahdollisesti lavasti kuolemansa ja katosi kartalta melkein 20 vuodeksi?
Vaikka olen vältellyt pitkään Argenton vuoden 1987 jälkeen ilmestynyttä tuotantoa, niin Sleepless onnistui oleman yllättävän hyvä ja jännä ja jännästä puheen ollen, leffan tunnelma kärsii ajoittain Goblinin soundtrackin myötä , joka kuulostaa instrumenttaaliselta Suomi-heviltä, jonka takia tekee mieli kasvattaa hippiletti ja häippästä Tuska-festivaaleille.
Soundtrackin ollessa bändin uran huonoin sen sijaan tarina on ihan kohtalaisen koukuttavan jännä, vaikkakin väkivallalla mässäiltiin ehkä hieman likaa Argenton kulta-ajan elokuviin verrattuna.
Sleepless on kohtalaisen jännä ja keskivertoa parempi Giallo Argenton uudemmasta tuotannosta, jonka katselee mielellään kertaalleen läpi.
Arvosana⭐️⭐️⭐️⭐️
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti