Ohjaaja: Dario Argento
Käsikirjoitus: Dario Argento, Franco Ferrini, Gianni Romoli
Pääosissa: Asia Argento, Christopher Rydell, Brad Dourif, Frederick Forrest, James Russo, Piper Laurie
Nyt arvostelussa Argenton harvinaisempaa jenkkituotantoa.
Juoni lyhyesti ja ytimekkäästi:
Aura-nimisen tyttö(oletetun) vanhemmat pitävät spiritismi-istunnon, joka päättyy ikävästi, ”Headhunterina” tunnettu, uhreilta päät vievä sarjamurhaaja ilmestyy paikalle surmaten Auran vanhemmat
Huostaanotto ja laitoshoitoon joutuminen uhkaavat, joten Aura ottaa hatkat ja päätyy niin ikään toisen kovia kokeneen ikätoverin, Davidin katon alle asumaan.
Sillä välin Headhunter jatkaa päiden keräämistä, joten Aura ja David päättävät selvittää Caput- afocionadon henkilöllisyyden ja motiivit murhille.
Elikkä perus Gialloa sotkettuna Hollywood-kauhun ja ikävä kyllä Holkywoodmaisuus paistaa vahvasti läpi, sillä Argenton elokuvaksi goreilua yllättävän vähän ja muutenkin leffa on liian ”siisti” Argenton elokuvaksi, mistä saamme kiittää elokuvan amerikkalaisia tuottajia, joille ilmeisesti Argenton alkuperäinen visio oli ”liian grosteski”, joten yhtä murhaa lukuunottamatta jatkuva päiden keräily motorisoidulla garottella alkaa pidemmän päälle tympimään, vaikka tehosteet ovat legendaarisen Tom Savinin käsialaa.
Musiikeista vastaa tällä kertaa Brian De Palman hovisäveltäjänä tunnettu Pino Donaggio, joka kovasta maineestaan huolimatta ei pääse ”asian ytimeen” tällä kertaa ja olisi ollut hienoa kuula Goblinin soundtrack, jota tähän alunperin ajateltiin, mutta eivätpä elokuvan tuottajat tainneet siitäkään pitää goreilun ohella.
Trauma edustaa Argentoa köyhimmästä päästä, mistä kiitos kuuluu elokuvan tuottajille, mutta muuten paikoittain ihan viihdyttävän ja päättömän(heh) murhamysteerin ja lähinnä tämän katsoo edellämainittujen Tom Savinin tehosteiden takia ja mahtuipa mukaan nokkela viittaus Argenton aiempaan mestariteokseen, Verenpunaiseen kauhuun.
Arvosana⭐️⭐️⭐️
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti