Ohjaaja: Alex Proyas
Käsikirjoitus: David J. Schow & John Shirley( James O Barrin sarjakuvan pohjalta)
Pääosissa: Brandon Lee, Michael Wincott, Ernie Hudson, David Patrick Kelly, Michael Massee, Tony Todd, Laurence Mason, Jon Polito, Marco Rodriguez, Bill Raymond, Angel David, Bai Ling, Rochelle Davis, Anna Levine, Sofia Shinas
Vaikka itse en noteeraa ystävänpäivää, niin siitä huolimatta ja sen kunniaksi tarjoan lukijoilleni arvostelun yhdestä ysärin parhaimmista rakkaustarinoista True Romancen(1993) ohella.
Detroitissa sattuu ja tapahtuu, Halloweeniä edeltävän Paholaisen yönä Top Dollarin(Wincott) johtama jengi hyökkää kitaristi Eric Dravenin(Lee) ja hänen tulevan morsiamensa Shellyn((Shinas) kämpille ja molemmat vaihtavat hiippakuntaa.
Vuotta myöhemmin Varis laskeutuu Ericin haudalle ja Eric on taas elävien kirjoissa ja hän aikoo tehdä lopun Top Dollarin jengistä ja Eric on todella pahalla päällä ja kuolematon, kunhan varis pysyy elävien kirjoissa.
Ericin yllättävää paluuta elävien kirjoihin ja Detroitin jengikiintiön nollaamista aiheuttaman ihmetyksen jakavat myös katsojien lisäksi Ericin ja Shellyn murhia tutkinut komisario Albrecht(Hudson) ja narkkarimammasta kärsivä Sarah(Davis)
The Crow tullaan aina muistamaan elokuvana, jonka kuvauksissa Brandon Lee vaihtoi hiippakuntaa ase-vastaavan spedeilyn takia, mutta kyseessä paljon muustakin kuin yhdestä valitettavasta
kuolintapauksessta elokuvaa tehdessä ja yhdestä nuorena hiippakuntaa vaihtaneesta legendasta, mutta ennen kaikkea allekirjoittaneen mielestä The Crow’n pistäisi myös jäädä historian kirjoihin yhtenä ensimmäisistä sarjakuva-filmatisoineista ja ennenkaikkea aikaansa edellä olleesta huikean hienosta ja synkästä yleisilmeestä, joka vielä 27 vuotta myöhemmin säväyttää vieläkin.
Vaikka Brandon kerkesi filmaamaan vain muutaman kohtauksen ja loput tehtiin sijaisnäyttelijöiden ja sen ajan CGI-efektien turvin, on hyvin vaikeaa ottaa kantaa roolisuoritukseen ja mitenkä olisi ollut tämänkin leffan laita, jos Leen sijasta pääosassa olisi nähty Johnny Depp, Christian Slater, tai River Phoenix, joten jälkeenpäin katsottuna 2/ 3 kävi järjetön munkki, kun eivät ottaneet roolia vastaan ja ovat elävien kirjoissa edelleen.
Allekirjoittaneen on turha lähteä spekuloimaan Leen roolisuoritusta (joka inspiroi Heath Ledgerin Jokeria ainakin maskeerauksen, hiustyylin ja kohtauksen, jossa Jokeri kuokkavierailee Gotham Cityn Mafian kokouksessa) joka jäi traagisen hiippakunnan vaihtamisen, sijaisten ja CGI-efektien alle, näyttelijöistä pääsevät erityisesti loistamaan rosvoroolien vakiokasvot Michael Wincott ja David Patrick Kelly, vaikkakin heidän hahmonsa ovat vaihtaneet hierarkiaa jengissä sarjakuvaan nähden(Sarjakuvassa T-Bird oli jengin pomo ja Top Dollar pienempi tekijä)
The Crow on tyylikäs, synkkä ja koskettava tarina kostosta ja rajat ylittävästä rakkaudesta ja samalla myöskin parhaimpia sarjakuva-filmatisointeja ja yksin ysärin parhaimpia leffoja ja Jane Sibberyn It can’t all the the timen pärähtäessäsoiman lopputekstien rullatessa ruutun oli allekirjoittaneella melkein tippa linsissä.
Suosittelen myöskin lukemaan tähän perustuvan sarjakuvan, vaikka se poikkeaa jonkin verran tästä, olemalla enemmän tunnelmaan kuin toimintaan keskittyvä teos.
Arvosana⭐️⭐️⭐️⭐️⭐️
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti