Alkuperäinen nimi: An American Werewolf in London
Ohjaus & käsikirjoitus: John Landis
Pääosissa: David Naughton, Griffin Dunne, Jenny Agutter, John Woodvine, Frank Oz, Brian Glover, David Schofield
Nyt arvostelussa kasarin hukkapätkistä se Oscarilla palkittu. Sitten asiaan:
Amerikkalaiset kaverukset David Kessler & Jack Goodman reissaavat sumuisessa Englannissa ja piipahtavat paikallisessa pubissa, jonka pahaenteisen nimen (Slaughtered Lamb) pitäisi jo alkaa hälyttämään kelloja, David & Jack viis veisaavat kyläläisten jutuista ja pian tajuttoman iso hukka repii Jackin kilon palasiksi ympäri sumuisia nummia ja haavoittaa Davidiä.
Sitten David herää sairaalassa ja nähtyään painajaisia natsiörkeistä ja itsestään jahtaamassa jänistä metsässä ja zomieksi muuttuneen Jackin yllättävät ilmestymiset ja toisin kuin sankarimme, katsojat ovat jo tietoisia nämä kohtaukset nähtyään, mitä tuleman pitää.
Perinteisen hukkailun lisäksi mukaan on ängetty väkisin väännetty romanssi Davidin ja häntä hoitavan Florence Nightingale-syndromaa potevan hoitsun Alexin( Jenny Agutter) välillä ja zombeja, jotka ovat Davidin hukka alter egon uhreja.
Kuten olen jo muutama vuosi sitten blogissa todennut kasari ja etenkin vuosi 1981 oli hukkaleffojen kulta-aikaa ja edellämainituista leffoista tälle irtosi historian ensimmäinen Oscar parhaista tehosteista, mutta siitä voi olla montaa mieltä, sillä elokuvan hukkaefektit eivät ole enää ajan tasalla, sillä jostain kumman syystä legendaarisen muodonmuutoskohtauksen ja 5,8$ budjetin perusteella odotin näkeväni hieman tasokasta menoa, mutta sen sijaan saimmekin nähdä epäilyttävän paljon täytettyä ahmaa, muistuttavan ns”ihmissuden” hyppäävän kuvan reunasta uhriensa kimppuun.
Erikoistehosteista sen sijaan ajan tasalla ovat edelleen edellämainittu muodonmuutos ja mädäntynyt Jack, jonka kaulasta roikkuvasta härpäkettä on vaikea olla tuijottamatta, mutta jos olisin ollut itse vuonna-82 jakamassa Oscareita, niin olisin kyllä antanut palkinnon tehosteista Ulvonnalle, jonka tehosteet ovat vieläkin ajan tasalla
Paikoittain kökköjen tehosteiden lisäksi näyttelijät eivät oikein vaikuta ja olisin kyllä toivonut näkemään hieman tunnetumpaa porukkaa tässä ja loppukin olisi voitu kirjoitta vähän paremmin.
Vioistaan huolimatta Ihmissusi Lontoossa on jännittävä ja viihdyttävä kauhukomedia, vaikka olisikin kaivannut hieman rosoisempaa otetta ja erikoistehosteita, joiden vuoksi allekirjoittaneen rankingissa se menee 3 sijalle aiemmin samana vuonna julkaistujen Ulvonnan ja Wolfenin jälkeen, mutta on kuitenkin jokin sortin yleissivistykseen kuuluva klassikko siitä huolimatta.
Lisäksi tälle väännettiin ala-arvoinen ja epävirallinen jatko-osa Ihmissusi Pariisissa(1997), jota en tosiaankaan suosittele katsomaan, paitsi jos haluatte nauraa itsenne tärviölle CGI hukkien, jotka näyttävät epäilyttävän paljon syöpäpotilas gorilloilta.
Tämä sen sijaan on yleissivistykseen kuuluva klassikko.
Arvosana🐺🐺🐺🐺🐺
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti