Alkuperäinen nimi: The Midnight Meat Train
Ohjaaja: Ryuhei Kitamura
Käsikirjoitus: Jeff Buhler(Clive Barkerin novellin pohjalta)
Pääosissa: Bradley Cooper, Vinnie Jones, Leslie Bibb, Brooke Shields, Roger Bart, Tony Curram, Ted Raimi, Quinton ”Rampage” Jackson
Kuten olen aiemmissa arvosteluissani todennut, viimeiset hyvät kauhuelokuvat tehtiin 90-luvulla, jonka jälkeen olemme saanneet kärsiä 21 vuotta genren aallonpohjasta, joka on pelkkää huutamista goreilua tai klassikoiden päivittämistä jonnesukupolvea varten, mutta onneksi mukaan mahtuu jotain yksittäisi helmiäkin, kuten arvostelussa oleva, hupaisasti nimetty, mutta ei ollenkaan hupaisa Keskiyön lihajuna(Titteli aiehutti pientä repeilyä, kun näin tämä ekaa kertaa Nelosella Joulukuussa 2014) jonka kynäillyt legendaarinen Clive Barker(Hellraiser, Candyman) Ja nyt itse asiaan.
Leon Kauffman( Bradley Cooper) on Nykissä vaikuttava valokuvaaja, jonka otokset herättävät kiinnostusta taidepiireissä ja tämän myötä Leon päättää matkustaa öisin metrossa, sillä viime aikoina yölinjalla junassa on tapahtunut murhia.
Niinpä Leon sitten kohtaakin salaperäisen heebon(Vinnie Jones) joka on vastuussa murhista, mutta alettua tutkimaan tarkemmin miehen taustoja, Leon saan selville enemmän kuin oli alunperin tarkoitus.
Kuten aiemmin totesin, viimeisen 21 vuoden aikana on tehty paljon ala-arvoisia kauhuelokuvia, mutta tämä on niitä harvoja helmiä, mistä krediitti kuuluu tyylikkästi kuvatuille ja jännittäville metro-osuuksille, joissa tunnelma on katossa , mutta ruman CGI-veren käyttö murhissa sukkasi, sillä olisin toivonut näkeväni kunnon käsintehtyä old school-lätistelyä, mutta siitä huolimatta klassiseen Barker-tyyliin murhat ovat kaikessa epämielyttävyydessään riemastuttavan rujoja ja graafisia.
Vinnie Jones vetää hyvän roolin metromurhaajana, mutta Bradley Cooperin tilalla olisi voinnut olla joku muu, sillä olemmehan tottuneet näkemään Cooperin yleensä komedioissa tai Rocket-Pesukarhun äänenä.
Alunperin Candymanin jatko-osaksi kaavailtu(Oikea jatko-osa tulossa ilmeisesti tänä vuonna) Keskiyön lihajuna on taattua Barkeria jälleen kerran, eli täynnä riemastuttavan epämielyttävää goreilua ja omituisia otuksia, mutta samalla se on myös jälleen kerran yksi ajankohtainen teos julkisen liikenteen vaaroista.
Arvosana🚇🚇🚇🚇🚇
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti