Ohjaaja: Rick Rosenthal
Käsikirjoitus: John Carpenter & Debra Hill
Pääosissa: Jamie Lee Curtis, Donald Pleasence, Dick Warlock, Lance Guest, Charles Cyphers, Leo Rossi
Puusepän parhaimpiin elokuviin lukeutuva Halloween oli ilmestyessään välitön klassikko ja Slasherien pioneerinteos, joten jatkoa sille oli tietenkin väännettävä 7 epävirallisen jatko-osan ja yhden virallisen verran.
Nyt kuitenkin itse asiaan:
Haavoittunut Laurie Strode on matkalla sairaalaan ja Michael Myers on edelleen kateissa. Sillä välin kun Laurie makaa sairaalassa(ainoana potilaana, eli Halloween on yllättävän hiljainen juhlapyhä sairaaloissa) tohtori Loomis jäljittää Michaelia, mutta Michael onkin löytänyt tiensä sairaalaan, jossa uhreiksi valikoituvat tällä kertaa yövuorossa oleva henkilökunta.
Siinäpä juoni lyhyesti ja ytimekkäästi ja lopuksi yleistä lätinää elokuvasta( sisältää hieman spoilereita)
Siinä missä Carpenter luoti jännityksen luomiseen, on Rosenthalin näkemys puolestaan hieman verisempi, mutta kyllä tämä jää verenvuodatuksessa vitoseksi saman vuonna julkaistujen The Burningin, Rosemaryn murhaajan, My Bloody Valentinen ja Perjantai 13.päivä 2:sen, mutta siitä huolimatta ainakin yksi muistettava murha ( suoraan Argenton Deep Redistä otettu) leffasta löytyy.
Älyvapaata menoakin käsikirjoituksesta löytyy, kohtauksesta, jossa Michaeliksi pukeutunut nuorisolainen saa surmansa poliisiauton ja parkeeratun pakun välisessä kolarissa, ja elokuvan poliiseilla kestää puolet leffan kestosta selvittää vainajan henkilöllisyys, mutta jopa minunkaltaiseni putkiaivo tajusi heti, että oikea Michael Myers on edelleen kateissa ja tiesin myös, että vainajan henkilöllisyys voidaan todeta hammaskartan avulla eli 10 pistettä ja papukaijamerkki allekirjoittaneelle, siitä että olin elokuvapoliiseja paremmin kärryillä tapahtumista.
Joka tapauksessa Halloween 2 on jopa eka osaa hieman parempi, vaikkei ole ”virallinen” jatko-osa, toisin kuin toissa vuonna ilmestynyt Halloween, jonka arvostelen huomenna.
Arvosana🎃🎃🎃🎃🎃
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti