Ohjaus: Dennis Villeneuve
Käsikirjoitus: Hampton Fancher ja Michael Green
Pääosissa: Ryan Gosling, Harrison Ford, Jared Leto, Ana De Armas, Sylvia Hoekes, Robin Wright, Mackenzie Davis, Dave Bautista, Edward James Olmos, Sean Young, Krista Kosonen
Tänään siis tuli käytyä katsomassa tämä ja vieläpä keskellä työpäivää. Pidemmittä puheitta asiaan.
Blade Runner 2049 sijoittuu 30 vuotta alkuperäisen teräjuoksijan tapahtumien jälkeiseen vielä dystopisempaan Los Angelesiin, jossa konkurssiin menneen alkuperäisestä teräjuoksijasta tutun Tyrell-firman duunaama Nexus-mallin replikantti, kutsumanimeltänsä K (Ryan Gosling) selvittää Rick Deckardin ja tämän kadonneen lapsen mysteeriä.
Juonipaljastukset päättyvät tähän ja loppuu muuta skeidaa elokuvasta (ei sisällä juonipaljastuksia)
Vaikka elilen postaamassani blogitekstissä kritisoin nykyelokuvien CGI-pixelipullamössä, oli tämäkin alkuperäisen teräjuoksijan tapaan visuaalisesti näyttävä ja upean kuuloinen, lukuunottamatta Hans Zimmerin tavaramerkiksi muodostunuttua WOOSH-ääniefektin täyttämää soundtrackiä, joka ei sitten toiminut lainkaan. Itse jäin kaipaamaan Vangeliksen sävellyksiä.
Joka tapauksessa Blade Runner 2049 on edeltäjänsä tapaan visuaalisesti häkäisevä scfi-leffa, joka on myös mielästäni ehdottamasti elokuvavuoden 2017 paras elokuva.
Arvosana⭐️⭐️⭐️⭐️⭐️
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti