Ohjaus: William Lustig
Käsikirjoitus: C.A.Rosenberg ja Joe Spinell
Pääosissa: Joe Spinell, Caroline Munro, Tom Savini, William Lustig
1980-luvulle tultaessa oli Slasher-genre lyönyt itsensä läpi. Slasheröinti vetivät yleisöä teattereihin vuosikymmenen puoliväliin asti. Nyt arvostelussa on edellämainitun alagenren pahamaineisin teos Maniac, joka joutui sensuurin kohteksi useissa maissa, myös Suomessa ja on yhä saksittu Englanissa.
Frank Zito( Joe Spinell) on edesmenneen äitinsä traumatisoima umpitärähtänyt aikamiespoika, joka murhaaa naisia ja pariskuntia ympäri New Yorkia. Zito skalpeera uhrinsa ja ompelee näiden hiuskuontalot kotonansa olevien mannekiininukkejen päähän ja kuvittelee uhriensa olevan läsnä.
Frankin arki muuttuu, kun hän tapaa muotivalokuvaaja Annan ( Caroline Munro) ja ystävystyy tämän kanssa. Mutta pitääkö,Frankin pokka vai päätykö uusi tuttavuus myöskin skalpeeratuksi?
Maniac poikkeaa muista slashereistä harvinaisen tylyjen tappokohtausten, rosoisen ja nihkeän kuvauksen ja suurimmaksi osaksi tappajan näkökulmasta kerrotun tarinan kannalta. Elikkä mitään kevyttä ja viihdyttävää nammiomies puukkohippailee idiootien teinien kanssa-tyyppistä elokuva ei ole luvassa vaan kuvaus sairaasta miehestä, joka yrittää hillitä murhanhimoisia ajatuksiaan.
Maniac on karu ja kaunistelmaton valtavirrasta poikkeava slasheriä, jonka keskeisiksi tekijöiksi nousevat tunnelman ja kuvauksen lisäksi Joe Spinellin hikinen ja hurja roolisuoritus sekä yhtenä uhrina esiintyvän splätterguru Tom Savinin jälleen mesevät splätteröinti, joista haulikkokohtaus on muodustut yhdeksi kauhuelokuvahistorian kuuluisimmaksi kohtaukseksi.
Jatkokatseltavaksi Maniacin jälkeen voin suositella Lustigin muita teoksia, joista mainittakoon Death Wish-ripoff Vigilante (1983) ja hieman erilainen kyttätarina Maniac Cop-Mielipuoli kyttä(1988)
Arvosana⭐️⭐️⭐️⭐️⭐️
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti