Viiltävä terä(1985)

 Alkuperäinen nimi: Jagged Edge

Ohjaaja: Richard Marquand

Käsikirjoitus: Joe Ezterhas

Pääosissa: Jeff Bridges, Glenn Close, Robert Loggia, Peter Coyote, Lance Henriksen,  Guy Boyd, Karen Austin, Leigh Taylor-Young,  Marshall Colt, Michael Dorn, John Dehner

Nyt arvostelussa Richard Marquandin( Jedin paluu)  ohjaama ja Joe Eszterhasin( Basic Instinct)  kirjoittama niin ikään San Franciscoon sijoittuva Neo Noir.

Synkkänä ja myrskyisänä yönä joku murtautuu Forrester-nimisen avioparin rantahuvilaan ja murhaa vaimon, Pagen  ja sisäkön.

Aviomies Jack joutuu epäillyksi, kuten tälläisissä tapauksissa aina käy, mutta Jackiä edustava  asianajaja Teddy Barnes ja yksityisetsivä Sam Ransom  yrittävät puhdistaa Jackin maineen, vaikka molemmat piinaa vuosien takainen juttu, jonka vuoksi syytön henkilö joutui linnaan ja veti itsensä kiikkuun.

Elikkä  onko Jack Forrester syyllinen  vai  ei ja miten vanha Corona-mallinen  kirjoituskone liittyy juttuun?

Jagged Edge ei ole ihan Basic Instinctin veroinen mestariteos, mutta muuten erinomainen  ja jännä Neo Noir/ oikeussalitrilleri, jonka kruunaavat Loggian Oscar-ehdokkuudella huomioitu sivuosa pahasuisena yksityisetsivänä ja legrndaarisen John Barryn tunnelmaa kohottava soundtrack.

Arvosana⭐️⭐️⭐️⭐️

Valentino(1977)

 Ohjaaja: Ken Russell

Käsikirjoitus: Ken Russell & Mardik Martin ( Chaw  Makin& Brad Steigerin kirjan pohjalta)

Pääosissa: Rudolf Nureyev, Michelle Phillips, Leslie Caron  Carol Kane, Seymour Cassel, William Hootkins, Felicity Kendall, Linda Thorson, Anthony Dowell, Peter Vaughan, Dudley Sutton

Nyt arvostelussa legendaarisen Ken Russellin CV:n aliarvostetuin teos: Biopicki legendaarisesta Valentinosta  Russellin tavaramerkiksi muodostuneen räikeän visuaalisen   tyylin ja Campin, Kitschin ja symboliikan viljelevän kuvaston siivittämänä.

Leffa etenee takautumien kautta kerrottuna, alkaen Valentinon hautajaisista, jossa Valentinon elämän tärkeimmät  nais(oletetut) muistelevat edesmennyttä rakastaan.

Leffa siis käy läpi Rudolfin elämän ja teot alkaen urasta Taxi Dancerinä, eräänlaisena   maksullisena tanssiseuralaisena aina Hollywoodin huipulle  asti, unohtamatta tietenkään naisseikkailuja ja huhuja romanttisesta suuntautumisesta mies(oletettuihin) 

Valentino oli Russellin 1.Hollywood-leffa, vaikka  filmattiin suurilta osin Espanjassa,  MGM ja UA vastasivat tuotannosta ja levityksestä ja ilmestyessään Valentino oli floppi, vaikka  saikin kehuja visuaalisesta puolesta ja roolisuorituksista sekä 3 BAFTA-ehdokkuutta puvustuksen,  kuvauksen ja tuotantosuunnittelun  osalta ja jälkeenpäin Russell totesi, että katui elokuvan tekoa  ja sitä, että jätti 2 vuotta myöhemmin julkaistun  Janis  Joplin-biopickin Rose tekemättä Valentinon takia.

70-luvun kriitikot, yleisö, elokuva-akateemikot ja Russell itse olivat väärässä, sillä allekirjoittanut piti tästä eri paljon ja  eri hienosti oli satu 100 vuoden takainen Hollywood lavastettua irstailuineen  kaikkineen, joten lieneekö  Damien Chazelle ottanut tästä inspiraatiota Babyloniin?

Valentino on  viihdyttävä, tyylikäs, räikeä ja tapahtumarikas kuvaus 100 vuoden takaisesta Hollywoodista ja yhdestä sen suurimmista tähdistä ja aivan liian aliarvostettu teos Russellin CV:ssä.

Arvosana⭐️⭐️⭐️⭐️⭐️

Pahan riivaamat(1987)

 Alkuperäinen nimi: The Believers

Ohjaaja: John Schlesinger

Käsikirjoitus: Mark Frost( Nicholas Conden kirjan The Religion pohjalta)

Pääosissa: Martin Sheen, Robert Loggia, Harris Yulin, Jimmy Smits,  Richard Masur, Helen Shaver, Harley Cross, Lee Richardson, Malick Bowens

Vooodo näytti olevan hyvin suosittu aihe Hollywoodissa 80-luvun loppupuolella, sillä silloin ilmestyi peräti 3 aihetta sivuavaa teosta, 6 vuotta sitten arvostelemani Angel Heart ja Käärme ja Sateenkaari.

Nyt arvostelussa samana vuonna AH:n kanssa ilmestynyt ja sen varjoon jäänyt  John Schlesingerin(Keskiyön Cowboy, Maratoonari) ohjaama Voodoosta nykypäivän New Yorkissa, joka  ilmestyessään osui ajan hermoon ja on nykyäänkin  pelottavan ajankohtainen teos edelleen.

Tarina polkaistaan käyntiin, kun sankari Cal Jamison jää leskeksi viallisen kahvipannun takia, joten Cal ja hänen poikansa Chris muuttavat New Yorkiin, jossa ystävänsä Martyn suosituksesta hän hakee paikkaa NYPD:n myssytohtorina.

Pian Cal pääsee näyttämään taitonsa, kun  Tom Lopez -niminen poliisi on joutunut todistamaan hämärän kultin suorittaman rituaalimurhan hylätyssä elokuvateatterissa ja nyt Lopezin lätkän vieneet kultistit ovat hänen jäljillä.

Pian kaupunkia koettelee sarja lisää samantyylisiä rituaaliamurhia, uhreina kaupungin  eliitin lapsia ja kun Lopez puukottaa itsensä ravintolassa, tulevat  Cal ja tutkinta johtava komisario McTaggert siihen tuloksen, että Voodoo haiskahtaa hyvin vahvasti tapauksessa ja myöhemmin McTaggertin jouduttua ikävän Voodoo kirouksen uhriksi, Cal saa selville, että hiljattain kaupunkiin saapunut poppamies  Palo on onnistunut luikertelemaan itsensä kaupungin eliitin suosioon ja vastineeksi maineesta ja mammonasta, eliitti on uhrannut lapsensa ja seuraavaksi kultti aikoo ottaa Chrisin seuraavaksi uhriksi.

Kuten alussa totesin, niin ilmestyessään tämä osui ajan hermoon  käsittelemällä eliittien väitettyjä kytköksiä okkultismiin ja muuhun mustan magian juttuihin ja nykyäänkin tämä on ajankohtainen teos, sillä eliitin väitetyt kytkökset ed mainittuihin  piireihin on  nostanut päätään viime vuosina salaliittoteoreioiden saavuttaessa  internetin myötä laajempaa yleisöä.

The Believers on  AH:n jälkeen 2.paras kasarin voodoo-elokuvista sekä hyvin ohjattu, näytelty ja kirjoitettu tarina mustasta magiasta yhdistettynä  eliittien korruptioon ja  väitettyihin kytköksiin  mustaan magiaan liittyen.

Arvosana⭐️⭐️⭐️⭐️⭐️

Following(1998)

 Ohjaus & Käsikirjoitus: Christopher Nolan

Pääosissa: Jeremy Theobald, Alex Haw, Lucy Russell, John Nolan, Dick Bradsell

Nyt arvostelussa legendaarisen Nolanin 1.kokoillan elokuva, joka 26 vuotta myöhemmin sai Suomen ensi-iltansa viime Perjantaina.

Juoni lyhyesti ja ytimekkäästi:

Wannabe-kirjailija Bill päättää  alkaa seuraamaan  randomeita ihmisiä ulkona saadakseen inspiraatiota varteenotettavan kirjan henkilöitä varten.

Sitten Bill jää kiinni, kun  Cobb niminen tyyppi tulee juttelemaan hänelle ja niin Bill päätyy Cobbin kanssa murtautumaan ihmisten asuntoihin ihan vain jännityksen vuoksi.

Sitten Bill tapaa anonyymin blondin, jonka kanssa hän päätyy seukkaamaan, mutta sitten  tapahtuu ryöstömurha ja Bill huomaa tulleensa viilatuksi linssiin Cobbin sekä blondin toimesta

Film Noir tyyliin mustavalkoisena ja budjettisyistä johtuen 16MM-filmille kuvattu Following  on lyhyt ja ytimekäs mukaansatempaava mysteeri, josta tarkkasilmäiset ja Nolanin tuotannon tuntevat voivat bongata viitteitä myöhempiin Nolanin elokuviin.

Arvosana⭐️⭐️⭐️⭐️

Paholaisen silmät(1985)

 Alkuperäinen nimi: Cat’s Eye

Ohjaaja: Lewis Teague

Käsikirjoitus: Stephen King

Pääosissa: James Woods, Robert Hays, Drew Barrymore, Candy Clark,  Kenneth McMillan, James Naughton, James Rebhorn, Mike Starr, Charles S. Dutton

Nyt arvostelussa vähemmän tunnettu toinen kasarin  kauhuepisodielokuva Stephen Kingin kynästä lähtöisin, ohjaajana Lewis Teague, jolle tämä oli toinen Stephen King-filmatisointi, sillä 2 vuotta aiemmin Teague ohjasi Cujo-filmatisoinnin.

Leffa sisältää tuttuun tyyliin 3 tarina, jotka linkittyvät toisiinsa  tittelissä mainitun kissan ohella, joka ilmestyy kuviin leffan prologissa, 2 ekan episodin lopussa, elikkä taas vaihteeksi suomentaja on ollut nokkela antaessaan leffalle suomenkielisen tittelin, vaikka pelkkä ”Kissan silmä” olisi ollut suorempi ja ytimekkäämpi suomennos.

Nyt kuitenkin asiaan:

” Quitters Inc”

1. episodi kertoo  kertoo ketjupolttajasta, joka lähtee radikaaliin vieroitushoitoon ja kyseessä on kirjaimellisesti radikaali vieroitushoito, sillä jos päähenkilö Dick syystä tai toisesta päätyy tupakoimaan, niin klinikka rankaisee Dickin sijasta hänen vaimoaan

”The Ledge”

2. episodi kertoo vedonvälittäjä  nimeltään Cressner, joka on saanut selville, että vaimo  on käynyt vieraissa, joten Cressner sieppaa  ausankantajan, ex-tennispelaaja Johnny Norrisin ja laittaa tämän  laskeutumaan kattohuoneistosta, ulkokautta ja jos Johnny selviää ehjin nahoin alas,  Cressner suostuu ottamaan avioeron ja jos Johnny ei suostu, Cressner  on jemmannut Johnnyn  Ford Mustangiin huimausaineta ja on valmis ilmoittamaan asiasta poliisille.

” General” 

3. episodin päähenkilö on  ed mainittu kissa, nimeltään General, joka  asuu Amanda-nimisen tyttö(oletetun) ja hänen äitinsä luona , mutta perheidyyliä häiriköi peikko, joka piinaa Amandaa öisin, mutta äiti ei usko peikkoihin ja pitää kissaa syyllisenä, joten lopussa peikko ja kissa ottavat eeppisen matsin.

Prologissa ”cameo-rooleissa” piipahtavat Cujo sekä Christine tappaja-auto ja allekirjoittaneen suosikki 3 episodista  oli Quitters Inc, koska  James Woods  pääosassa.

Ei ihan Creepshown’n veroinen mestariteos, mutta hyvä  j viihdyttävä kuitenkin.

Arvosana⭐️⭐️⭐️⭐️

Kiss ja huvipuiston haamu(1978)

 Alkuperäinen nimi: Kiss Meets Phantom of the Park

Tunnetaan  myös nimillä: Attack of the Phantoms, Kiss Phantoms, Kiss - Naamiomiesten hyökkäys

Ohjaaja: Gordon Hessler

Käsikirjoitus: Jan-Michael Sherman & Don  Buday

Pääosissa: Gene Simmons, Paul Stanley, Peter Criss, Ace Frehley, Anthony Zerbe, Brion James, Carmine Caridi,  Deborah Ryan, Terry Lester

Nyt arvostelussa alunperin tv-elokuvaksi filmattu, mutta meillä ja muualla Euroopassa teattereissa esitetty leffa, joka kuuluu sarjassamme niihin elokuviin, jotka ovat niin huonoja, että ovat oikeasti hyviä.

Juoni lyhyesti ja ytimekkäästi:

Kiss esiintyy Magic Mountain huvipuistossa, mutta hiljattain potkut saanut ex-työntekijä Abner Devereuax, jonka käsialaa puiston laitteet ovat, päättää kostaa sabotoimalla konserttia viemällä Kiss:in jäsenten taianomaiset amuletit ja korvaamalla  bändin  mekaanisilla kaksoisolennoilla 

Ilman amuletteja bändi ei mahda mitään Abnerille, koska amuletit antavat bändille  supervoimat, joten  siinä välissä bändi  auttaa puistossa pyörivää  Deborahia pelastamaan kihlattunsa  Samin, josta Abner on tehnyt orjansa ja erittäin kömpelösti  koreografioiduissa tappeluissa, bändi leipoo lättyyn robotteja ja tietenkin musisoivat.

Kuten alussa mainitsin, tämä on taas vaihteeksi niitä elokuvia, jotka ovat niin huonoja, että ovat oikeasti hyviä, koska käsikirjoituksessa ei ole mitään tolkkua,  näyttelijäintyöskentely on kökköä bändiä ja Anthony Zerbeä lukuunottamatta ja edellä mainitut  toimintaosuudet ja efektit ovat niin kömpelöitä, kuin 70-luvun tv-elokuvassa olla voi.

Ainakin leffan myötä tuli uutta tietoa, että rokkarit eivät ui. Hieman kyllä epäilen statementin todenperäisyyttä, etenkin kun statementtiä seuraavassa kohtauksessa  bändi hengailee uima-altaalla.

Kiss ja huvipuiston haamu on  kaikesta käppäisyydestän huolimatta ansainnut kulttistauksensa ja tästä voi nauttia, vaikka  ei bändiä fanittaisi.

Arvosana⭐️⭐️⭐️⭐️⭐️