Hurjapäät(1953)

 Alkuperäinen  nimi: The Wild One

Ohjaaja: Lazlo Benedek

Käsikirjoitus: John Paxton & Ben Maddow(Frank Rooneyn tarinan pohjalta)

Pääosissa: Marlon Brando, Lee Marvin, Mary Murphy, Robert Keith, Jay C. Flippen

Nyt arvostelussa tasan 70 vuotta sitten ensi-iltansa saanut  Biker-elokuvien pioneeriteos, joka pisti Marlon Brandon  ja Schott Perfecto 618:n kartalle ja  jonka suomenkielisen tittelin 00-luvun mukanokkelat kääntäjät nappasivat ensi vuonna 11.osansa saavan  kumpinpolttosaagan  nimeksi, vaikka ”Nopea ja Hurja”  olisi ollut oikeaoppisempi suomennos.

Meillä  ja Briteissä  tämä oli kiellettyjen elokuvien listalla 13 vuotta sen takia, etä kukkahatut pelkäsivät nuorison hankkivan mopokortin ja pistävän jengin pystyyn, vaikka  50-60-luvulla meillä harvalla oli varaa korttiin ja mopoon/skootteriin ja  jengipitoista aktiviteettiä oli jo tuohon aikaan nuorison keskuudessa, joten taas vaihteeksi aikakaudelle tyypillinen ja turha moraalipaniikki, mutta nyt itse asiaan:

Moottoripyörä- aficionado Johnny Strabler saapuu jenginsä kanssa  Wrightsville-nimiseen kaupunkiin, jossa Johnny joutuu heti ongelmiin  iskettyään  silmänsä  Kathie Bleekeriin, jonka isä on kaupungin poliisipäälikkö.

Johnny ja Kathie alkavat kuitnkin tapailemaan isän vastalauseista  huolimatta eskaloituvat entisestään, kun kilpaileva  moottoripyörä-aficionadojen porukka, johtajanaan Johnny vanha tuttu Chino saapuu paikalle.

Brando ja Marvin vetivät hyvät roolisuoritukset, vaikka olivat jo tuohon aikaan 39-vuotiaita ja  mitä ilmeisemmin heidän roolihahmonsa oli kirjoitettu  nuoremmiksi,  mutta  se ei menoa haitannut lieneekö joku Beatles-yhtyeestä tämän nähnyt, sillä Chinon johtama jengi on nimeltään ”Beetles”

Naurettavalla suomenkielisellä tittelillä siunattu The Wild One on klassikon maineensa ansainnut ja ilman tätä  Easy Rideria ja jengipitoisist aktiviteeteistä kertovia elokuvia ei olisi olemassa.

Arvosana⭐️⭐️⭐️⭐️⭐️

Peitenimi: Soldier(1982)

 Alkuperäinen nimi: The Soldier

Tunnetaan  myös nimellä: Codename: The Soldier

Ohjaus & Käsikirjoitus: James Glickenhaus

Pääosissa: Ken Wahl, Klaus Kinski,  Alberta Watson, Steve James Joaquim De Almeida, William Prince, Jeremiah Sullivan

Nyt arvostelussa legendaarisella The Exterminatorilla(1980) kasariäksönin faneja traumatisoineen Glickenhausin  vähemmän tunnettu ja ”perinteisempi” kasarin toimintarymistely.

Juoni lyhyesti ja ytimekkäästi:

Leffa starttaa vauhdikkaasti, kun joukko KGB:n agentteja yrittää vanhalla lastenvaunut auton alle-tempulla pilata Ruotsalaisen diplomaatti/kuninkaallisen vierailun Philadelphiassa, kunnes sankarimme, joka tunnetaan vain nimellä ”Sotilas” johtama CIA:n Black Ops-tiimi estää  iskun ja tämän jälkeen ruumiit  roudataan pois helikopterilla ja veret pestään pois asvaltilta, mikä sinänsä on outoa, koska Philadelphia on  USA:n  6.suurin kaupunki ja kaiken lisäksi  välikohtaus tapahtui päivällä, joten mitä ilmeisemmin moinen on arkea Philadelphiassa tai sitten 5,3-6miljoonan dollarin budjetilla ei ilmeisesti saatu tarpeeksi statisteja kyseiseen kohtaukseen.

Sitten KGB:n agentit kaappaavat plutoniumia armeijalta ja vievät sen S-Arabian öljykentille ja uhkaavat tuhota 50% maailman öljyistä, jos heidän vaatimuksiin ei suostuta.

Sillä välin USA:n presidentti harkitsee vakavasti sotatoimia Lähi-Idän liittolaisia vastaan, mutta CIA päättää pistää ”Sotilaan” asialle ja niin ”Sotilas” ja hänen tiiminsä sekä Mossad saavat 93 tuntia aikaa pelastaa öljyt.

Siinä missä The Exterminator oli yllättävän  häijy ja ei niin viihdyttävä  kasarin toimintaelokuvaksi, niin The Soldier korjaa tämän puutteen ja tällä kertaa kasarin toiminnan faneja hemmotellaan hyvin tyypillisellä Kylmän sodan aikaisella vakooja/kiristys-tarinalla ja siinä missä Jaska Böndellä oli aseeksi naamioitu suksisauva niin ”Sotilas” pistää laskettelu/taka-ajo arsenaalin Böndeä paremmaksi ja vetäisee takin alta Mac-10:n. 

Ken Wahl veti ihan jees pääosan, mutta Exterminatorista tuttu Robert Ginty olisi saattanut olla paljon parempi vaihtoehto pääosaan ja sivuosissa piipahtivat Jeffrey Jones, Al Israel ja Ned Eisenberg

Ja koska budjetti oli kasvanut Exterminatorin vaivaisesta  2 miljoonasta 5,3-6 miljoonan, niin täytyi moisella budjetilla pröystäillä ja saada kunnon soundtrack ja siitä vastaa kukapa  muu kuin itse Tangerine Dream, joka ei tällä kerta petä.

The Soldier on erinomainen ja viihdyttävä kasariäksön aikakaudelle hyvin tyypillisellä vakooja/kiristys-tarinalla sekä TD:n  huikean musiikin säestämänä.

Arvosana⭐️⭐️⭐️⭐️

Vonkka(2023)

 Alkuperäinen nimi: Wonka

Ohjaaja: Paul King 

Käsikirjoitus: Paul King & Simon Farnaby( Roald Dahlin luomien hahmojen pohjalta)

Pääosissa: Timothee Chalamet, Calah Lane, Keegan-Michael Key,  Patterson Joseph, Matt Lucas, Matthew Baynton, Sally Hawkins, Rowan Atkinson, Jim Carter, Tom Davis, Olivia Colman,  High Grant, Natasha Rothwell,  Rich Fulcher,  Rakhee Thakrar 

Nyt arvostelussa etko-osa kuuluisan suklaamaakarin   nuoruudesta ja noususta suklaa-alan huipulle.

Juoni lyhyesti ja ytimekkäästi:

VV saapuu  anonyymiin kaupunkiin, joka tunnetaan suklaastaan, mutta nousu suklaa-alan huipulle ei käy helposti, sillä  VV joutuu velkavankeuteen majataloon ja kaiken lisäksi kaupungin suklaa-alaa  hallitsee  Kieroyrtin  johtama suklaa-alan kartelli, joka ei katso hyvällä  kilpailevaa yrittäjää reviirillään ja poliisista ei ole apua, koska  kartelli on lahjonut poliisit pitämään kilpailijat pois kaupungista.

Mutta onneksi VV ei ole yksin, sillä muut velkavankeuteen jääneet majatalon asukkaat auttavat VV:tä saamaan suklaabisneksen tulille.

Chalamet veti mainion rooliin VV:n osassa, vaikkei vetänyt vertoja Gene Wilderille ja Johnny Deppille  ja olisi kyllä ollut mielenkiintoista nähdä VV:n roolissa  Ryan Gosling, Tom Holland, Ezra Miller tai Donald Glover, joita alunperin kaavailtiin jolloin leffa olisi ollut taatusti hauskempi.

Krediittiä myös visuaaliselle puolelle, joka tekee värien osalta kunniaa edellisille filmatisoinneille ja siitä, että vuoden 1971 versiosta tuttu ikivihreä hitti ” Pure Imagination” pääsi leffan soundtrackille mukaan.

Vonkka on erinomainen, viihdyttävä, värikäs ja lämminhenkinen musikaali maailman tunnetuimman suklaamaakarin nuoruudesta ja noususta suklaa-alan huipulle.

Arvosana⭐️⭐️⭐️⭐️

Violent Night(2022)

 Ohjaaja: Tommy Wirkola

Käsikirjoitus: Pat Casey & Josh Miller

Pääosissa: David  Harbour, John Leguizamo, Beverly D’’Angelo, Alex Hassell, Alexis Louder, Alexander Elliott, Edi Patterson, Cam Gigandet, Leah Brady, Andre Eriksen, Brndan Fletcher, Mike Dopud

Nyt arvostelussa 3 vuoden takaisen Mel Gibson-leffa Fatmanin  jalanjäljissä etenevä toimintakomedia vähän erilaisesta joulupukista.

Juoni lyhyesti ja ytimekkäästi:

Eripurainen  Lightstonen perhe kokoontuu joulunviettoon, mutta juhlallisuudet keskeytyvät, kun joukko palkkasotilaita saapuvat taloon ja ottavat perheen panttivangeiksi, voidakseen ryöstää talossa olevat 300 miljoonaa, mutta lahjoja jakamaan taloon saapunut joulupukki päättää piestä rosvot ja pelastaa perheen.

Kuulostaako tutulta? No totta kai, sillä tarina on periaatteessa Die Hard, mutta pilvenpiirtäjä on vaihtunut kartanoon ja John McClane Joulupukkiin ja DH-viittauksissa on menty jopa niinkin pitkälle, että kakkososassa sivuosassa nähty Leguizamo on tässä pääpahiksena ja  tässäkin  yksi kätyri listitään jääpuikolla ja saapahan toinenkin rakastettu jouluklassikko, Yksin kotona myöskin osansa viittausten osalta, mutta siitä huolimatta VN kulkee omia polkujaan sortumatta liikaan plagiointiin tai ideoiden kierrätykseen.

Harbour tekee mainion roolin Pukkina ja kun Pukki pääsee leffassa vauhtiin, niin siinä verta pistetään pakkiin aikuisten oikeesti ja niin luistimet kuin karkkikeppikin muuttuvat Pukin käsissä aseiksi.

VN on eri viihdyttävä ja verinen joulutarina vähän erilaisesta Joulupukista ja tälle on kuulemma jatko-osa tekeillä, joten odotan mielenkiinnolla Pukin seuraavaa mättöretkeä.

Arvosana⭐️⭐️⭐️⭐️⭐️

Merry Christmas, Mr. Lawrence(1983)

 Ohjaaja: Nagisa Õshima

Käsikirjoitus: Nagisa Õshima & Paul Mayersberg( Laurens van der Postin kirjan pohjalta)

Pääosissa: Tom Conti, David Bowie, Takashi Kitano, Ryuchi Sakamoto

Nyt arvostelussa vähän erilainen joulutarina 40 vuoden takaa, ohjaajana pahamaineisella Aistien valtakunnalla(1976)  mainetta kerännyt Nagisa Õshima.

Juoni lyhyesti ja ytimekkäästi:

Eletään vuotta 1942 Japanin miehittämässä Javalla, jossa brittiläiset sotavangit,  Everstiluutnantti  Lawrence ja  Majuri Celliers yrittävät selviytyä vankileirin epäinhimillisistä olosuhteista ja kelaavat mielessään  ikäviä flasbackejä menneisyydestä.

Vaikka kyseessä onkin joulutarina, niin mitään söpöstelyä ja hassuttelua ei ole luvassa, vaan kyseessä on harvinainen tekotaiteelinen joulutarina, joka sattuu  sijoittumaan 2.maailmansodan aikaiseen  vankileiriin.

Krediittiä myös jo legendaariseksi muodostuneesta ja elokuvan ulkopuolella  valtavan suosion ja kulttistatuksen saavuttaneesta   Sakamoton soundtrackistä, jota ei olisi uskonut kuulevan 2. maailmansotaan sijoittuvassa leffassa ja kuten 3 vuotta myöhemmin  ilmestyneen Ken Russellin Gothic-elokuvan Thomas Dolbyn syntikkapimputtelut loivat erikoisen atomspheren 1800-luvulle sijoittuvaan tarinaan, niin tässä  tapauksessa Sakamoto to oli jo edelläkävijä  ja yllättävän hyvin syntikkapimputtelut istuivat myös 2.maailmansodan melskeisiin.

Merry Christmas, Mr. Lawrence on vaihteeksi vähän erilainen   joulutarina taide-elokuvaa parhaimillaan  ison T-kirjaimen edestä.

Arvosana⭐️⭐️⭐️⭐️⭐️

Tropiikin sudet(1980)

 Alkuperäinen nimi: When Time Ran Out

Ohjaaja: James Goldstone

Käsikirjoitus:  Gordon, Thomas, Max Morgan-Witts,  Carl Foreman, Stirling  Silliphant

Pääosissa: Paul Newman, William Holden, Jaqueline Bisset, Ernest Borgnine, Burgess Meredith, Red Buttons, James Franciscus, Barbara Carrera, Edward Albert, Alex Karras, Pat Morita

Nyt arvostelussa legendaarisen  Irwin Allenin tuottama hyvin tyypillinen katastrofielokuva, jonka myötä genre katosi Hollywoodista vuosikymmeneksi ja koki uuden nousun 18 vuotta myöhemmin Armageddonin ja Deep Impactin  myötä ja vaikka tämä onkin tehty vuonna 1980, niin siitä huolimatta tässä ollaan vielä tunnelman ja käppäisten efektien  myötä vielä edellisen  vuosikymmen fiiliksissä.

Juoni lyhyesti ja ytimekkäästi:

Jossain päin Havaijilla tulivuori purkautuu, josta seuraa tsunami ja maanjäristys ja genrelle tyypillisesti aikansa All Star-casting huutaa ja riehuu parin tunnin ajan.

Kuten alussa totesin, niin eipä tämäkään ole kestänyt aikaa efektien osalta genren muiden teosten tavoin  ja erityisesti tulivuoren purkautuminen, tsunami, virtaava laava, räjähdykset ja kohtaukset, joissa joku putoaa näyttivät nykykantilta katsottuna huvittavilta, erityisesti putoamiset, jotka näyttivät siltä, että putoaja olisi liimattu kuvan päälle.

Positiivista tässä sentään oli Newman ja Holden pääosissa ja tämä oli toinen genren elokuva, jossa herrat näyttelivät yhdessä, 6 vuotta aiemmin  ilmestyneessä ja niin ikään Allenin tuottamassa Liekehtivässä tornissa.

Krediittiä myös soundtrackistä, josta vastasi kukapa muukaan kuin itse legendaarinen Lalo Schrifin.

Vaikka Tropiikin sudet ei yllä Allenin aiempien tuotantojen tasolle, mutta onnistuu silti olemaan hyvä ja näyttävä päätös  Allenin uralle sekä rakastetulle genrelle ennen jäämistä tauolle melkein 20 vuodeksi.

Arvosana⭐️⭐️⭐️⭐️