Unissakävelijät(1992)

 Alkuperäinen nimi: Sleepwalkers

Ohjaaja: Mick Garris

Käsikirjoitus: Stephen King

Pääosissa: Mädchen Amick, Brian Krause,  Alice Krige,  Lyman Ward, Cindy Pickett, Ron Perlman, Jim Haynie, Dan Martin Glenn Shadix 

Nyt arvostelussa  taas vaihteeksi Stephen King-filmatisointi, joka tuli nähtyä 35MM-filmiltä, osana NV-festareita.

Juoni lyhyesti ja ytimekkäästi:

Indianassa sattuu ja tapahtuu, kun  kaupunkiin muuttaneet poika ja äiti, Charles ja  Mary paljastuvat ns ”unissakävelijöiksi” , eräänlaisiksi vampyyreja muistuttaviksi olennoiksi, jotka klassisten vampyyrien sijaan imevät veren sijasta elinvoimaa, erityisesti neitsyiden ja klassisista vampyyreistä poiketen heidän peilikuvansa näkyvät, paljastaen toisin todellisen ulkomuodon, joka muistuttaa  karvatonta ihmisen ja kissan  välistä sekasikiötä  ja liikkuessaan ihmisten ilmoilla, he naamioituvat  ihmisiksi  ja muita ”unissakävelijöiden” kykyjä on mm muuttaa itsensä ja esineitä näkymättömäksi ja ainoa heikkoutena ovat kissat ja niiden raapaisut

Tarinan keskiössä Charles ja Mary ovat juuri paenneet Hitchcockin Linnuista tutusta Bodega Bayn kaupungista jättäen jälkeensä useita kuolleita kissoja ja yhden ihmisen ja muuttaneet Indianaan, jossa Charles saa tehtäväkseen vietellä elokuvateatterissa työskentelevän  ja samalla luokalla olevan   Tanya Robetsonin ( Viittaus Bond-tyttö Tanya Robertsiin?)viedäkseen häneltä elinvoimat  ja siirtää ne itselleen ja äidilleen.

Eräänä päivänä Charles ja Tanya lähtevät hautausmaalle hinkkamaan( hautakiviä siis), jossa Charles paljastaa  todellisen luonteessa, josta  Tanya selviää nipin napin ehjin nahoin ja sitten luvassa on verta, ruumita ja  muuta jännää.

Vaikka Stephen King tuskin kirjoitti tätä komediaksi, niin siitä huolimatta allekirjoittaneella ja muulla yleisöllä oli eri hauskaa ja nauru raikasi useaan otteeseen leffan aikana, etenkin edellä mainitussa hautausmaa-osiossa, jossa päähenkilöiden hyvin vihjaileva keskustelu ” hinkkaamisesta”  nauratti, kuten myös V-sanan runsas käyttö dialogissa ja legendaarinen maissintähkällä selkäänpuukotus  kirvoittivat   myöskin  nauruja.

Ja kun kyseessä on Stephen King-filmatisointi, niin oli tässä taas mukana maininta Castle Rockista, useista muista Kingin tarinoista tutusta paikkakunnasta  ja Kingin ”cameo-roolin ”ohella sivuosissa piipahtivat  John Landis, Joe Dante, Tobe Hooper, Clive Barker ja Mark Hamill.

Unissakävelijät on Hopealuodin(1985) ja Maximum Overdriven(1986) ohella sarjassamme hauskimpia Stephen King-filmatisointeja ja sarjassamme niitä elokuvia, jotka ovat niin huonoja, että ovat oikeasti hyviä.

Arvosana⭐️⭐️⭐️⭐️⭐️