Alkuperäinen nimi: Emperor of the North Pole
Tunnetaan myös nimellä: Emperor of the North
Ohjaaja: Robert Aldrich
Käsikirjoitus: Christopher Knopf
Pääosissa: Lee Marvin, Ernest Borgnine, Keith Carradine, Charles Tyner, Matt Clark, Liam Dunn, Simon Oakland, Elisha Cook Jr, Sid Haig
Nyt arvostelussa legendaarisen Robert Aldrichin( Hyökkäys tukikohtaan) ohjaama alkuperäiseltä titteliltään harhaanjohtava 50 vuoden takainen elokuva 90 vuoden takaisesta elämästä Oregonin takamailla ja tämä tuli nähtyä oikein 35MM-filmiltä viime vuonna Arkiston esittämänä ja hiljattain löysin tämän DVD:nä kirpputorilta, joten päätänpä arvostella tämän ennen uusintakatselua.
Juoni lyhyesti ja ytimekkäästi:
Eletään vuotta 1933, jolloin USA kouristeli vielä laman kynsissä ja tämän seurauksena kulkurit matkustavat pummilla junissa etsien töitä, mutta heille ei hyvä heilu, jos he hyppäävät junaan, jossa päivystää pahamaineinen junavahti Shack, joka antaa vapaakyytiläisille vasarasta.
Mutta onneksi sentään joku uskaltaa pistää hantiin byrokratian rattaille ja tämä ”joku” on kulkuri ja salamatkustajien kruunaamaton kuningas ”A No.1” ( jännä taiteilijanimi muuten) sattuu hyppämään uuden ystävänsä Cigaretin(on siinäkin taas nimi!) Shackin vartioimaan junaan ja tämä seurauksena kulkuripiireissä alkaa vedonlyönti siitä, että kumpi voittaa vuosikymmenen tappelun,
Mitä puolestaan tule leffaan harhaanjohtavaan titteliin, sillä leffa ei sijoitu pohjoisnavalle ja leffan tuottanut ja levittänyt 20th Century Fox laitoi leffan vuosia myöhemmin levitykseen uudella ja loogisemmalla nimellä Emperor of the North.
Eipä myöskään suomenkielinen titteli pidä myöskään paikkaansa sillä suomentaja on mitä ilmeisemmin yrittänyt rahastaa kaikkien aikojen 3.länkkärin nimellä ja epäselväksi jäi, että kuka on leffa tittelissä mainittu ”Röyhkeä”, sillä Carradinen roolihahmosta on röyhkeys kaukana, ellei sitten lasketa suunsoittoa Lee Marvinille leffan alkupuolella.
Krediittiä hienoista toiminta ja stunt-kohtauksista ja Marty Robbinsin tunnarille ” A Man and A Train” joka alunperin piti olla Bill Medleyn laulama, mutta tuntemattomasta syystä johtuen Robbins palkattiin laulamaan biisi.
Triviana loppuun mainittakoon, että Lance Henriksen tekee pienen kreditoimattoman sivurooliin tässä rautatietyöntekijänä.
JVR on taas vaihteeksi taattua laatua ala Aldrich ja 70-luvun äksönin aatelia
Arvosana⭐️⭐️⭐️⭐️⭐️
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti