Naapurissa kummittelee 4(1992)

 Alkuperäinen nimi: House 4

Ohjaaja: Lewis Abernathy

Käsikirjoitus: Geoff Miller,  Deidre Higgins, Jim Wyronski, R. J Robertson

Pääosissa: Terri Treas, Melissa Clayton, Scott Burkholder, Denny Dillon, Ned Bellamy, Ned Romero, Dabbs Greer, William Katt

Nyt arvostelussa Naapurissa kummittelee saagan viimeinen osa.

Juoni lyhyesti ja ytimekkäästi:

Ekasta osasta tuttu kirjailija Roger Cobb on taas vaihteeksi päähenkilönä ja uuden vaimonsa Kellyn ja tyttärensä Laurelin  kera he muuttavat uuteen taloon, mutta Roger saa surmansa hämärässä auto-onnettomuudessa ja pian  äiti ja tytär ovat pulassa, kun joukko gangstereita havittelee syystä tai toisesta taloa itselleen, mutta onneksi Roger palaa  haudan takaa kummituksena laittamaan kapuloita gangsterien rattaiisiin.

Vaikka päähenkilöitä onkin jo tapettu vuodesta 1960 lähtien jo elokuvien alkupuolella, niin siitä huolimatta Roger Cobbin joutuminen hämärään auto-onnettomuuteen tuli allekirjoittaneelle täysin puskista, sillä olisi olettanut, että Roger olisi taas leffan päähenkilönä, sillä äiti-tytär-duo oli sen verran laiskasti kirjotettuja, että  käsikirjoittajat olisivat kirjoittaa jommankumnan pois Rogerin sijasta jo heti leffan alkumetreillä.

Mutta onneksi Naapurissa kummittelee 4 ei ole ihan huono, sillä mukaan mahtuu tälläkin kertaa mukaan mielikuvituksellisia juttuja, kuten  kirjamellinen pizzanaama ja gangsterit, jotka ampuvat toisensa muuttuessaan fobioidensa kohteiksi.

Naapurissa kumittelee 4 on  viihdyttävä ja mainio päätös saagalle, vaikka käsikirjoituksessa olisikin ollut hiomisen varaa.

Arvosana⭐️⭐️⭐️⭐️

Naapurissa kummittelee 3(1989)

 Alkuperäinen nimi:  House 3: The Horror Show

Tunnetaan myös nimillä: House 3, The Hortor Show

Ohjaaja: James Isaac

Käsikirjoitus:  Allyn Warner & Leslie Bohem

Pääosissa: Lance Henriksen, Brion James, Matt Clark, Lawrence Tierney, Lewis Arquette,  Terry Alexander, Rita Taggart, Dedee Pfeiffer, Aron Eisenberg

Nyt arvostelussa Naapurissa kummittelee-saagan 3.osa, joka ei varsinaisesti kuuluu sarjaan, sillä kummitteleva talo ei ole tarinan keskiössä ja leffa on aiempiin osiin  verrattuna tämä,on  kunnon kauhuelokuva, jossa e vähäinenkin huumori on mustaa ja tämä kuuluu sarjassamme 80-luvun lopun kauhuelokuviin, jossa tuolissa kärähtänyt  tappaja  palaa haudan takaa jatkamaan puuhiaan mainittakoon mm samana vuonna julkaistu Wes Cravenin  lievästi aliarvostettu Shocker.

Juoni lyhyesti ja ytimekkäästi:

Etsivä Lucas McCarthy saa vihdoin ja viimein napattua sarjamurhaajaMax ”Lihakrves”Jenken, jota odottaa tuoli, mutta juuri ennen käristymistä Max uhoaa Lucasille palaavansa kostamaan haudan takaa.

Lance veti mainion pääroolin, mutta show’n varasti kuitenkin Brion James, jonka teenäinen ja sangen erikoinen ”pahisnauru” nosti leffan viihdearvoja  ja veti vertoja jopa Vic Morrow’n legendaariselle pahisnaurulle Castellarin klassikossa Bronxin asfalttisoturit(1982)

Naapurissa kummittelee 3 ei vedä vertoja  kahdelle aiemmalle osalle eikä myöskää  Shockerille tai Rennyn vuotta aiemmin julkaistulle Prisonille , mutta tarjoa muuten keskivertoa paremman ja viihdyttävän kasarin kauhuilun Brion Jamesin maanisella roolisuorituksella ja KNB-lafkan laadukkailla tehosteilla varustettuna.

Arvosana⭐️⭐️⭐️⭐️

Naapurissa kummittelee 2(1987)

 Alkuperäinen nimi: House 2: The Sencond Story

Ohjaus & Käsikirjoitus: Ethan Wiley

Pääosissa: Arye Gross, Jonathan Stark,  Royal Dsno, Bill Maher John Ratzenberg, Lar Park-Lincoln, Amy Yasbeck, Gregory Walcott, Kane  Hodder, Frsnk Welker

Nyt arvostelussa Naapurissa kummittelee saagan hupaisin ja mielikuvituksellisin osa:

Juippi nimeltään Jesse on perinyt edesmenneeltä sukulaiseltaan vanhan talon, jonne hän  muuttaa asumaan heilansa  Katen kanssa  ja pian seuraan liittyvät Jessen ystävä Charlie  heilansa Lanan kanssa.

Tutkiessaan talon jäämistöä Jesse löytää vanhan valokuvan, jossa  hänen isoisoisänsä poseeraa Astekkitemppelin edessä ja pian isoisoisä palaa kuoleista zombina ja tämän myötä alkaa mielikuvituksellinen seikkailu, jonka myötä talo täyttyy Lentoliskoista, luolamiesoleteuista ja vekkuleista toukan ja  koiran välisistä hybreideistä. 

Pistenä  iin päälle  tarinan keskeisenä  elementtinä nähdään myös kristallikallo, 21 vuotta  ennen 4.Indiana Jonesina, joten lieeneekö tämäkin ollut  4 vuotta aiemmin ilmestyneen Atlantiksen kostajien ohella inspiraationa Spielbergille ja Lucasille?

Joka tapauksessa Naapurissa kumittelee 2 pistää kaiken isommaksi ja hauskemmaksi kuin edeltäjänsä ja samalla kuuluu sarjassamme harvoihin hyviin jatko-osiin.

Arvosana⭐️⭐️⭐️⭐️⭐️

Naapurissa kummittelee(1986)

 Alkuperäinen nimi: House

Ohjaaja: Steve Miner

Käsikirjoitus: Fred Dekker & Ethan Wiley

Pääosissa: William Katt, Richard Moll, Mary Stavin, George Wendt, Kay Lenz, Michael Ensign, Steven Williams

Nyt arvostelussa  legendaarisen Sean S. Cunninghamin tuottama  3 jatko-osaa poikinut kummitustalosta kertova kasarin kauhukomedia, joka oli Alligaattori(1980)  ohella allekirjoittaneen ensimmäisiä ostamiani DVD:itä aloittaessani elokuvien  keräilyharrastusta 2011.

Juoni lyhyesti ja ytimekkäästi:

Kirjailija Roger Cobbilla ei pyyhi hyvin, sillä avioero, pojan katoaminen ja tädin löhteminen omankäden kautta ovat osuneet päällekkäin tyhjän paperin kammon kanssa.

Sitten Roger saa  perinnöksi edesmenneen tätinsä talon, jonne hän päättää muuttaa ja alkaa työstämään kirjaa kokemuksistaan Vietnamissa.

Sitten Roger alkaa näkemään painajaisia Vietnamissa kaatuneesta komentajastaan  Big Benistä ja talossa alkaa muutenkin tapahtumaan kaikkea outoa.

Alunperin vakavaksi kauhuelokuvaksi  kirjoitettu Naapurissa kumittelee olisi myöskin saattanut toimia hyvin, mutta huumori toi oman lisänsä  niin puhkikulutettuun kummitustalotarinaan.

William Katt veti ihan ok päärooliin, mutta leffan parhaimman rooliin veti  tv-sarjoista Night Court ja Batman: TAS tuttu Richard Moll Big Benin roolissa.

Naapurissa kummittelee on eri onnistunut, hauska ja viihdyttävä kasarin kauhukomedia, jollaisia ei osata nykyään kirjoittaa.

Arvosana⭐️⭐️⭐️⭐️⭐️

Seikkailu syvyydessä(1973)

 Alkuperäinen nimi: The Neptune Factor

Tunnetaan myös nimellä: The Neptune Disaster 

Ohjaaja: Daniel Petrie

Käsikirjoitus: Jack DeWitt

Pääosissa: Ben Gazzara, Ernest  Borgnine, Leslie Carlson,  Walter Pidgeon, Yvette Mimieux

Nyt arvostelussa James Cameronin  klassikkoa Abyss(1989) inspiroinut ja sattumalta Kanadassa filmattu 50 vuotta vanha vedenalainen  Scifi-hifistely, jonka on ohjannut  Beverly Hills Kytän käsikirjoittajan faija ja joka ilmestyessään leuhki pienoismalleja ja autenttista vedenalaista elämää yhdistelevillä ”uraauurtavilla” tehosteilla.

Juoni lyhyesti ja ytimekkäästi:

Merenalainen laboratorio vajoaa pohjaan  joten   Kanadan laivasto(ai niillä on laivasto?) lähettää tiimin  narraamaan labraa pohjasta.

Mitä ilmeisemmin leffan tuottanut ja levittänyt  20th Century Fox yritti tavoitella 7 vuotta aiemman tuotantonsa Fantastisen matkan  menestystä kierrättämällä tuttua konseptia, mutta näin jälkikäteen voi todeta, että  leffan  2,5 miljoonan budjetin olisi voinut käyttää ehkä hieman paremmin, sillä ”uraauurtavat”  pienoismalleja ja  autenttista vedenalaista elämää yhdistelevät ”tehosteet”  on mitä ilmeisemmin kuvattu  tyyliin  sukellusvenettä esittävä pienoismalli lillumassa tuottaja Sanford Howard:in akvaariossa ja sukellusveneen sisältä kuvatut otokset kuvattu ilmiselvästi lavasteissa.

Harhaanjohtavasta julistetaiteesta ja käppäisistä ”tehosteista” huolimatta ihan jepa scifi-hifistely, joka  hyvin omalaatuisella visuaalisella puolellaan voitta nykyiset  miljoonabudjetin CGI-scifi-hifistelyt 100-0 ja vanhat konkarit Gazzara ja Borgnine  pääosissa  sekä Lalo Schrifinin soundtrack estivät tätä vajoamasta pohja(tirsk) mutiin.

Arvosana⭐️⭐️⭐️

Kateissa(1982)

 Alkuperäinen nimi: Missing 

Ohjaaja: Costa-Gavras

Käsikirjoitus:Thomas, Hauser, Costa-Gavras, Donald E. Stewart

Pääosissa: Jack Lemmon, Sissy Spacek, John Shea, David Clennon, Janice Rule, Melanie Mayron, Charles Cioffi

Nyt arvostelussa USA:n lähihistoriaa sivuava  ja tositapahtumiin perustuva 41 vuotta vanha leffa 50 vuoden takaisista tapahtumista, elikkä Chilen sotilasvallankaappauksesta.

Juoni lyhyesti ja ytimekkäästi: Amerikkalainen animaattori ja  toimittaja  Charlie Horman katoaa hämärissä olosuhteissa Chilessä vallankaappauksen melskeissä, joten vaimo Beth ja paikan päälle matkustanut isä Edmund  alkavat itse etsimään häntä, sillä suurlähetystöstä ja paikallisilta viranomaisilta  ei heru minkään sortin apua.

Lemmon ja Spacek vetivät hyvät pääroolit ja legendaarisen   Vangeliksen soundtrack loi ihan uniikin tunnelmansa tähän.

Hieno, tyly ja liikuttava   kasarin  draama USA:n lähihistoriasta joka samalla sivuaa lähimmäisen tuskaa läheisen henkilön kadotessa.

Arvosana⭐️⭐️⭐️⭐️⭐️

Kuka estää sateen?(1978)

 Alkuperäinen nimi: Who’ll Stop the Rain

Ohjaaja: Karel Reisz

Käsikirjoitus: Judith Rascoe( Robert Stonen kirja Dog Soldiers pohjalta)

Pääosissa: Nick Nolte, Michael Moriarty Tuesday Weld, Anthony Zerbe, Charles Haid, Richard Masur

Nyt arvostelussa CCR:n kappaleesta tittelinsä napannut erinomainen  ja lievästi aliarvostettu 70-luvun rikosleffa, jonka ensi-illasta on tänään kulunut tasan 45 vuotta.

Juoni lyhyesti ja ytimekkäästi:

Juuri Vietnamista  kotiutunut  Ray Hicks saa kaveriltaan John Converseltä tehtäväksi tuoda ”tuliaisena”  useita  kiloa  100% puhdasta hepoa San Franciscoon, tarkoituksena pistää aineet kiertoon, mutta Ray, John ja  hänen vaimonsa Marge  joutuvat kauppoja tehdessä väijytykseen, josta he nipin napin selviävät hengissä, joten trio suuntaa Meksikoon perässään korruptoitunut DEA-agentti ja osingoille heposta haluavat gangsterit.

Nolte, Moriarty ja Weld  tekevät mainiot roolit pääosissa ja myös Anthony Zerbe veti mainion roolin korruptoituneen DEA-agentin roolissa.

Alunperin leffa julkaistiin nimellä Dog Soldiers, mutta CCR: n tuotannon runsaan käytön  takia  elokuvan soundtrackillä, leffa pistettiin myöhemmin levitykseen nimellä Who’ll Stop the Rain, mutta siitä huolimatta  jossain DVD-painoksissa leffan tittelinä mainitaan DS, vaikka  etu ja takakannessa lukisikin Who’ll  Stop the Rain ja leffan vanha Suomi-julkaisu ilmoittaa takakannessa alkuperäisnimeksi Who’ll Stop the Rain  ja lieneekö Neil Marshall tykännyt tästä, kun antoi 1. kokoillan elokuvalleen nimeksi Dog Soldiers?

Joka tapauksessa Kuka estää sateen? tarjoa keskivertoa paremman ja viihdyttävän ja jännittävä old school rikosleffan, jollaisia soisi myös nykyäänkin tehtävän  jatkuvasti ilmestyvien ison budjetin rahat pois CGI-kikkailujen sijaan.

Arvosana⭐️⭐️⭐️⭐️

Villi planeetta(1973)

 Alkuperäinen nimi: La planéte sauvage

Tunnetaan myös nimillä: Fantastic Planet, Levoton planeetta

Ohjaaja: René Laloux & Roland Topor

Käsikirjoitus: René Laloux & Steve Hayes( Stefan Wulin kirjan Oms en Série pohjalta)

Pääosissa: Jennifer Drake, Sylvie Lenoir, Jean Topart, Jean Valmont

Nyt arvostelussa yksi parhaimpia 70-luvun scifi-leffoja ja Heavy Metalin(1981) ohella yksi parhaita aikuisille suunnattuja animaatioita.

Juoni lyhyesti ja ytimekkäästi:

Eletään jossain  tulevaisuudessa Ygam-nimisellä planeetalla, jota asuttavat  Draag ja  Omi-nimiset heimot.

Draagit ovat 12-metrisiä sinihipiäisiä ja punasilmäisiä humanoideja, jotka hallitsevat planeettaa ja ovat orjuuttaneet  ihmisiä muistuttavat Omilaiset  vuosikymmeniä sitten.

Elokuva alkaa kohtauksella, jossa nais(oletettu) Omi pakenee vauvansa kanssa sinihipiäistä alkuperäisväestöä ja saa surmansa takaa-ajon loppuhuipennuksena.

Sitten Tiwo-niminen Draagi adoptoi vauvan ja antaa sille nimeksi Terr.

Vuosia myöhemmin Terr pakenee ja saa selville, että Draagit ovat alistaneet  Omi-kansaa meditaation ja eräänlaisen  kuulokkeita muistuttavan härvelin avulla, joten paetessaan Terr onnistuu nappaaman ed mainitun härvelin ja päättä opettaa luolassa asuvien Omi-kansa pistämään hanttiin sinihipiäisillle alistajille.

Draagit eivät tästä pidä ja sitten alkaa heimojen välinen konflikti.

Tämä on taas sarjassamme niitä elokuvia, joista ei ota vanha Erkkikään selvää ilman pöllyissä olemista, joten leffan voi katsoa joko trippailun merkeissä tai sitten  allegoriana luokkataistelusta tai sitten vuoden 1968 Tšekkoslovakian miehityksestä,  mitä ilmeisesti leffan tekijät ovat tässä yrittäneet kertoa, mutta muuten tämä on yksi allekirjoittaneen parhaimpia näkemiäni scifi ja animaatioelokuvia.

Arvosana⭐️⭐️⭐️⭐️⭐️

Blood and Lace(1971)

 Ohjaaja: Philip Gilbert

Käsikirjoitus: Gil Lasky

Pääosissa: Melody Patterson, Gloria Grahame, Vic Tayback, Milton Selzer, Len Lesser, 

Nyt arvostelussa klassista 70-luvun kauhua, jota pidetään  samana vuonna ilmestyneen A Bay of Bloodin ohella Slasher-genren pioneeriteoksista, vaikka genren virallisina pioneeriteoksina pidetäänkin 11 vuotta  aiemmin ilmestyneitä Psykoa  ja Peeping Tomia, ja genren  kliseitä on jo havaittavissa niinkin  vanhassa elokuvassa kuin House of Frankenstein(1944), mutta virallisesti genren katsotaan saaneen 1974 alkunsa klassikoiden Musta Joulu ja TCM:n myötä ja virallisesti genren vakiinnutti itsensä Halloweenin myötä 1978 ja koki suuriman suosionsa 1980-puoliväliin asti, kunnes 1996 Screamin myötä genren nuosi uudelleen pinnalle ja nyky-yleisön ja elokuvantekijöiden tietoisuuteen.

Juoni lyhyesti  ja ytimekkäästi:

Leffa starttaa  tuttuun tyyliin elikkä kokonaan murhaajan näkökulmasta nähtyyn pitkään kamera-ajoon, jossa mystinen nahkahanskoihin pukeutunut murhaajaa saapuu taloon, kaivaa keittiön lipastosta vasaran, hiipii yläkertaa ja vasaroi kökösti  editoidussa ja räikeänpunaisen tekoveren saattelemana nukuvan pariskunnan ja peitelläkseen rikoksen jäljet mystinen nahkahanskojen käyttäjä tuikkaa talon tuleen.

Sitten tarinassa siirrytään joitain vuosia eteenpäin, jossa  tarkennetaan alussa nähdyn  kökön vasaramurhien uhrien henkilöllisyys, ja tämän  myötä tarinan päähenkilö Ellie päättyy orvoksi, sillä toinen uhreista oli  hänen äiti, joka oli ammatiltaan yön nais(oletettu)

Ellie päätyy orpokotiin, jonka johtaja ja talonmies paljastuvat murhaajiksi ja tilanne menee huonompaan suuntaan, kun mystinen vasaran väärinkäyttäjä ilmestyy myöskin hoodeille riehumaan.

Legendaarinen Gloria Grahame veti mainion rooliin orpokodin johtajana ja Slasher-genren pioneeriteokseksi olisin kyllä toivoinut enemmän jännitystä ja verta tähän, mutta Grahamen mainio roolisuoritus ja kieroutunut lopputwisti, joka vetää vertoja A Bay of Bloodin  ja Sleepaway Campin twisteille olivat tämän leffan kohokohdat, mutta jos Slasher-genre kolahtaa  kovaa, niin siinä tapauksessa tämä on   arvoinen teos.

Arvosana⭐️⭐️⭐️⭐️

Julmat, Vahvat ja Röyhkeät(1973)

 Alkuperäinen nimi: Emperor of the North Pole

Tunnetaan myös nimellä: Emperor of the North

Ohjaaja: Robert Aldrich

Käsikirjoitus: Christopher Knopf

Pääosissa: Lee Marvin, Ernest Borgnine, Keith Carradine, Charles Tyner, Matt Clark,  Liam Dunn, Simon Oakland, Elisha Cook Jr, Sid Haig

Nyt arvostelussa legendaarisen Robert Aldrichin( Hyökkäys tukikohtaan) ohjaama alkuperäiseltä titteliltään harhaanjohtava 50 vuoden takainen elokuva 90 vuoden takaisesta elämästä Oregonin takamailla  ja tämä tuli nähtyä oikein 35MM-filmiltä viime vuonna Arkiston esittämänä ja hiljattain  löysin tämän DVD:nä  kirpputorilta, joten päätänpä arvostella tämän ennen uusintakatselua.

Juoni lyhyesti ja ytimekkäästi: 

Eletään vuotta 1933, jolloin USA kouristeli vielä laman kynsissä ja tämän seurauksena kulkurit matkustavat pummilla junissa etsien töitä, mutta heille ei hyvä heilu, jos he hyppäävät junaan, jossa päivystää pahamaineinen junavahti Shack, joka antaa vapaakyytiläisille vasarasta.

Mutta onneksi sentään joku uskaltaa pistää hantiin byrokratian rattaille ja tämä ”joku” on kulkuri  ja salamatkustajien kruunaamaton kuningas ”A No.1” ( jännä taiteilijanimi muuten) sattuu hyppämään  uuden ystävänsä Cigaretin(on siinäkin taas nimi!) Shackin vartioimaan junaan ja tämä seurauksena kulkuripiireissä alkaa   vedonlyönti siitä, että kumpi voittaa vuosikymmenen tappelun,

Mitä puolestaan tule leffaan harhaanjohtavaan titteliin, sillä leffa ei sijoitu pohjoisnavalle ja leffan tuottanut ja levittänyt 20th Century Fox  laitoi leffan  vuosia myöhemmin levitykseen  uudella ja loogisemmalla nimellä Emperor of the North.

Eipä myöskään suomenkielinen titteli pidä myöskään paikkaansa sillä suomentaja on mitä ilmeisemmin yrittänyt rahastaa kaikkien aikojen 3.länkkärin nimellä ja epäselväksi jäi, että kuka on leffa tittelissä mainittu ”Röyhkeä”, sillä Carradinen roolihahmosta on röyhkeys kaukana, ellei sitten lasketa  suunsoittoa Lee Marvinille leffan alkupuolella.

Krediittiä  hienoista toiminta ja stunt-kohtauksista ja Marty Robbinsin tunnarille ” A Man and A Train” joka alunperin piti olla Bill Medleyn laulama, mutta tuntemattomasta syystä johtuen Robbins palkattiin laulamaan biisi.

Triviana loppuun mainittakoon, että Lance Henriksen tekee pienen kreditoimattoman sivurooliin tässä rautatietyöntekijänä.

JVR on taas vaihteeksi taattua laatua ala Aldrich ja 70-luvun äksönin aatelia

Arvosana⭐️⭐️⭐️⭐️⭐️