Ohjaaja: Ken Russell
Käsikirjoitus: Ken Russell( Bram Stokerin novellin pohjalta)
Pääosissa: Peter Capaldi, Hugh Grant, Amanda Donohoe, Catherine Oxenberg
Nyt arvostelussa legendaarisen Ken Russellin näkemys Dracula-kirjailijan novellista, joka tunnetaan maailman huonoimpana koskaan kirjoitettuna kirjana ja tämän kai Russell teki, koska 70-luvun lopulla suunnitelmissa ollut Dracula-projekti jäi tekemättä.
Joka tapauksessa mitä ilmeisemmin alunperin 1800-luvulle sijoittunut kirja on elokuvassa siirretty nykyaikaan ja tapahtumapaikkana toimii Derbyshiren kreivikunta, jossa alkaa sattumaan ja tapahtumaan kummia, kun paikallinen wannabe-Indiana Jones, Angus Flint löytää valtavan matelijan pääkallon sekä tuhansia vuosia sitten seuduilla jöötä pitäneen käärmeitä palvovan kultin temppelin rauniot.
Vuosisadan arkeologisen löydön jälkeen kylässä alkaa sattumaan ja tapahtumaan kummia, kun paikallisia alkaa katoamaan tai löytymään kuolleina, vainajilla on ikävä tapa kuitenkin palata takaisin elävien kirjoihin ikävä kyllä vampyyrimaisina käärme-olioina ja juuri kylään saapunut mystinen Lady Sylvia Marsh saattaa jotenkin liittyä.
Joten Angus ja hiljattain kotiin palanut ilmavoimien upseeri Kreivi James D’Ampton yrittävät tehdä lopun Ladyn vehkeilyistä ja lopulta myös selviää ”Valkoisen Madon” mysteeri.
Russellin tuotannolle tyypillisesti mukana hienoja hallusinaatioita, joissa mukana Russellin käyntikortiksi muodostuneet käärmeet ja rienaavaa kuvasto instituutiota(kirkkoa) kohtaan ja niiden ohella parhaiten jäi myös mieleen leffan tunnari, The D’Ampton Worm.
Russellin toiseksi viimeinen kokoillan elokuva ei kuulu ohjaajansa parhaimmistoon, mutta tarjosi taas mieltäylentävää ja hyvä ja huonon maun välimaastossa hyppivää kuvastoa sekä uuden korva(tirsk)madon, sekä nokkelan hatunnosto Polanskin Vampyyrintappajat-klassikolle.
Arvosana⭐️⭐️⭐️
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti