Ohjaaja: Andrzej Zulawski
Käsikirjoitus: Andrzej Zulawski, Frederic Tuten
Pääosissa: Sam Neill, Isabella Adjani, Heinz Bennett, Margit Carstensen, Carl Duering
Nyt arvostelussa 80-luvun kauhun yksi mestariteoksia, joka tuli nähtyä 4K-restauroituna Arkiston esittämänä.
Elokuva sijoittuu rautaesiripun takaiseen Berliiniin, jossa päähenkilö Mark, joka elokuvan alussa palaa työmatkalta kotiin, saa huomata että hänen avioliittonsa Annan kanssa on hajoamassa käsiin, sillä matkan aikana Annalla on ollut suhde, joten pariskuntaa ajautuu asumuseroon.
Mark jää kotiin huolehtimaan lapsesta ja Anna ilmeisesti muuttaa salarakkaansa luo, mutta kun myöhemmin kun Mark ei saa tavoitettua Annaa, hän menee käymään paikan päällä, mutta salarakas ei ole Annaa nähnyt ja asiat saavat yllättäviä käänteitä, kun Mark tapaa lapsensa opettajan, joka on Annan kaksoisolento hiusten ja silmien väriä lukuun ottamatta ja pian selviää, että Anna on on muuttanut uuteen osoitteeseen , jossa hänellä on uusi salarakas, joka ei ole kotoisin tästä maailmasta.
Häiritsevä, päällekäyvä ja painajaismainen ovat sopivia adjektiivejä tätä elokuvaa kuvaamaan, sillä se sitä se nimittäin aikuisten oikeesti on, sillä tunnelma on alusta loppuun asti 3 edellä mainittua adjektiiviä, sillä hyvin huutopainotteiset kohtaukset pariskunnan välillä on kuvattu pitkälti heiluvaa kameraa ja lähikuvia kasvoista käyttäen, Berliinin kadut, jotka ovat koko leffan ajan hyvin autiot, luovat yllättäen klaustrofobista tunnelmaa ja pisteenä I:n päälle Andrzej Korzyñskin tunnelmaa kohottava soundtrack sekä legendaariseen Carlo Rambaldin luoma lonkero-olio, jonka ironisesti kyllä, Rambaldi loi vuotta ennen ET:n ”söpöä” nimikko-oliota.
Possession on painajaismaista menoa alusta loppuun asti, jossa samalla yhdistyivät taide-elokuva, aviokriisi-draama ja Body Horror ja tämä oli paras näkemäni kauhuelokuva sitten 7 vuoden takaisen Refnin Neon Demonin jälkeen.
Arvosana⭐️⭐️⭐️⭐️⭐️
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti