Ohjaaja: Joseph Kosinski
Käsikirjoitus: Christopher McQuarrie, Eric Warren Singer, Justin Marks, Peter Craig
Pääosissa: Tom Cruise, Miles Teller, Jennifer Connelly, Jon Hamm, Glenn Powell, Ed Harris, Val Kilmer
Nyt arvostelussa legendaarisen kasarin militarismiklassikon kauan odotetu jatko-osa ja todellakin kauan, sillä saimme odottaa tätä 36 vuotta, joten samalla tämä rikkoi ennätyksen kasarin klasikoiden jatko-osien sarjassa ohittaen 5 vuota sitten julkaistun Blade Runner 2049:n vuodella.
Joka tapauksessa vihdoin ja viimein pääsimme tämän näkemään ja hyvä niin, muttsa nyt kuitenkin itse asiaan:
Pete ”Maverick” Mitchell on lopettanut hävittäjälentäjän uransa vuosia sitten ja elättää itseään testilentäjänä, kunnes käsky käy jälleen kerran, kun vanha pilottikollega Iceman pyytää Mverickia kouluttamaan 12 nuorta pilottia ja valitsemaan heistä 6 parasta hoitamaan missiota, jonka päämääränä on tuhota anonyymin rosvovaltion salainen uraanijemma.
Missiosta ja pilottien mentoroinnista ei tule helppoa Maverickillw, sillä yksi heistä on edesmenneen ”Siipimiehen” Goosen poika, Bradley ” Rooster” Bradshaw, joka pitää edelleen Maverickiä syypäänää isänsä kuolemaan, vaikka kyseessä olikin onnettomuus.
Mentoroinnin ohella Maverick naurattaa nais(olettuja) tälläkin kertaa ja tällä kertaa vuorossa on baaria pyörittävä yh-äiti Penny ja sen lisäksi Maverickin tapaa yllättävän tutun vuosien takaa, jonka henkillölisyyttä en viitsi arvostelussa spoilata ja tähän myös päättyvät juonipaljastukset.
Leffan alettua kylmät väreet iskivät allekirjoittaneeseen, kun ekasta tuttu introteksti Top GunSnthemen säestämän pärähti valkokankaalle, kuten myöskin Don Simpson/Jerry Bruckheimer Prouction-teksti sekä ekasta tutu otos lentotukialuksesta auringonlaskusta Kenny Logginsin Highway to the Danger Zonen säestämänä.
Ihan hieno alustus leffalle, vaikka tuolla ilmeisesti yriteltiin kalastella nostalgiggoja ja kasarilla lapsuutensa vietyäneitä teattereihin ja vaikka en itse kuulu kumpaankan ryhmään, niin silti palasin muistoissani kesään 2010, jolloin näin ekan TG:een töllöstä ekaa kertaa.
Vaikka tämä ei vetänyt ekalle TG:eelle, onnistui se silti olemaan viihdyttävä,vauhdikas ja paikoittain jopa liikuttava(en muuten vitsaille) militarismirymistely, joka on ehdottomasti yksi tämän vuoden parhaimpia leffoja ja joka tulee ehdotyomasti kokea valkokaankalta.
Arvosana⭐️⭐️⭐️⭐️
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti