Alkuperäinen nimi: Dracula A.D 1972
Ohjaaja: Alan Gibson
Käsikirjoitus: Don Houghton
Pääosissa: Christopher Lee, Peter Cushing, Stephanie Beacham, Christopher Neame, Caroline Munro
Nyt arvostelussa legendaarisen Hammer-lafkan 6. Dracula-leffa, joka sai virallisen ensiesityksensä maamme valkokankaalla tänään elokuva-arkiston kesäkauden startatessa tänään.
Kuten monien muiden kauhu ja jännityselokuvien tapaan tämäkin kiellettiin maassamme tuoreeltaan ns ”mielenterveydelle vahingollisena” mikä näin 50 vuotta myöhemmin pistää mietityttämään, että, mitäköhän Vetin(Valtion elokuvatarkastamo) tyypit olivat pössytelleet päätöksiä tehdessään ja tuskin kenelläkään Vetin tarkastajista ollut lääkärin tutkintoa, elikkä ”asiantuntijat” ovat olleet jo vauhdissa ennen somea ja koronaa ja sekin pistää mietityttämään, että olivatko 50 vuotta sitten ihmiset noin säikkyjä, kun kaikki vähänkään pelottavat elokuvat ja ohjelmat piti kieltää ja nykyään tehdään paljon rankempaa viihdettä, josta kukaan ei pahoita mieltään Suomessa, sillä olemme olleet sensuurivapaa maa jo 21 vuotta ja eipä tähänkään menessä ole uutisoitu, että joku olisi seonnut nähtyään liian jännän leffan tai tv-ohjelman, joten kiitos siitä, että Vet pisti lapun luukulle 2011 ja 10 vuotta sitten olemme saaneet itse ottaa kantaa kuvaohjelmien ikärajoihin, mutta nyt kuitenkin itse asiaan:
1872 Dracula ja Van Helsingin ottavat yhteen ja molemmat saavat surmansa ja joku ystävällinen ohikulkija käy korjaamassa kreivin tuhkat talteen(jota ei edes leffassa selitetä)
100 vuotta myöhemmin Lontoossa hippiporukka piinaa hienostoväen juhlia musisoimalla ja kamera keskittyy kuvaamaan noin 5 minuuttia bändin musisointia ja tämmöinen potuttaa suuresti allekirjoittanutta, sillä useammassakin ei musikaalissa tapahtuu näin ja tämähän piti olla kauhuelokuva, eikö niin?
Onneksi poliisit tulevat paikalle ja hipit liukenevat läheiseen yökerhoon suunnittelemaan seuraavaa tempausta ja niinpä hipit hiipivät purkutuomion alla olevaan kirkkoon harjoittamaan pentagrammisia puuhia, kunnes puolelle porukasta menee pupu pöksyyn ja paikalle jäänyt nokkelasti nimetty Johnny Alucard manaa kreivin vahingossa maisemiin ja niinpä kreivi päättää ottaa kohteekseen hippiporukkaan kuuluvan Jessican, joka sattuu oleman Van Helsingin pojantytär, joten Lorriver Van Helsingin(Cushing kaksoisroolissa) päättää hoitaa isänsä työn loppuun elikkä hoidella kreivin taas vaihteeksi”lopullisesti”
Yllättävän vähän tässä oli Draculan edesottamuksia ja niitä olisi saanut olla enemmän, mutta muuten tämä menee näkemistäni Draculoista keskivertoa paremman puolelle ja kyllä tämän parissa viihtyi ja suuresti huvitti kohtaus, jossa Lorriver muodostaa paperille Alucardin kirjaimista Draculan, sillä luulisi, että professorin koulutuksen saanut olisi päätellyt anagrammin ilman kirjoittamista paperille ja tyhmempikin olisi tajunnut tuon anagrammin heti.
Arvosana🧛🏻♂️🧛🏻♂️🧛🏻♂️🧛🏻♂️
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti