Alkuperäinen nimi: Badlands
Ohjaus & Käsikirjoitus: Terrence Malick
Pääosissa: Martin Sheen, Sissy Spacek, Warren Oates
Nyt arvostelussa 49 vuoden aikana vain 10 kokoillan elokuvaa ohjanneen ja kirjoittaneen tällä hetkellä 11.kokoillan elokuvaansa suunnittelevan nykyelokuvan mysteerisimpiin hahmoihin(Wikipedian mukaan) lukeutuvan Malickin debyyttiohjaus, jonka olen nähnyt vain kerran 11 vuotta, mutta huomenna olen näkemässä tämän pitkästä aikaan huomenna Reginassa ja vieläpä 35MM-filmiltä.
Joten sen kunniaksi arvostelu Julmasta Maasta, joka perustuu löyhästi 50-luvun Bonnien ja Clyden, elikkä Charles Starkweatherin ja Caril Ann Fugaten pakomatkaan, joka vaati 12 henkeä vuosina 1957-58.
Juoni lyhyesti ja ytimekkäästi:
Eletään vuotta 1959, jolloin roskakuskina työskentelevä köyhän miehen James Dean Kit tapaa Hollyn ja pari alkaa seukkaamaan, mutta Hollyn isä ei hyväksy suhdetta parin lievän ikäeron takia, joten pyssy puhuu Kitin puolesta ja niin nuoripari lähtee pakomatkalle, jonka välissä puskajusseillaan ja annetaan pyssyn puhua joka toiselle vastaantulijalle, mutta kuten tämmöisissä tarinoissa aina käy, niin ahneella on skeidainen loppu.
Pappa-Sheen uransa parhaimmassa roolissa, kauniita, lähes maalauksia muistuttavia maisemia, vähäeleistä, runollista tarinankerrontaa ja haikeaa tunnelmaa, Spacekin kertojaäänen ja Carl Orffin Gassenhauerin säestämänä ja 20 vuotta myöhemmin kertojaääni ja Gassehauser päätyivät Tarantino omaelämänkerrallisimpaan elokuvaan True Romanceen, joka allekirjoittaneen suosikkeihin lukeutuu.
Julma Maa on 70-luvun tyylikkäimpiä ja visuaalisesti kauneimpia elokuvia ja taidetta isolla T:ellä.
Arvosana⭐️⭐️⭐️⭐️⭐️
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti