Ohjaus & Käsikirjoitus: Joe Carnahan
Pääosissa: Jason Patric, Ray Liotta, Busta Rhymes, Chi McBride
Nyt arvostelussa hiljattain edesmenneen Ray Liottan muistoksi harvinaisen synkkä ja inhorealistinen Budy Cop-leffa 20 vuoden takaa. Sitten asiaan:
Detrotilainen huimausainekyttä Nick Tellis(Patric) joutuu hyllytetyksi vakavan virkavirheen takia, mutta pian häntä tarvitaan taas kaduille, kun eräs toinen poliisi huimausaineosastolta on joutunut ammutuksi alikulkutunnelissa ja Nick alkaa tutkimaan keissiä kuolleen poliisin partnerin Henry Oakin(Liotta) kanssa, mutta tutkimusten edetessä käy ilmi, ettei Oakilla ei ole puhtaita jauhoja(tirsk) pussissaan.
Vaikka itse luokkittelisin epävirallisesti tämän Buddy Cop-leffaksi, niin sitä menoa kaipaavia saattaa odottaa karvas pettymys, sillä tässä ei esiiny kliseistä kyttäkaksikkoa, joista toinen tekee mitä huvittaa ja toinen taas toimii sääntöjen mukaan, eikä räjähdyksiä, räiskintää, vauhdikkaita takaa-ajokohtauksia tai läpän heittoa ole luvassa, vaan kuten alussa totesin, tästä leffasta on lysti kaukana, sillä poliisin työn karumpi puoli tulee esille rautalankaa vääntämättä ja elokuva tuokin mieleen vahvasti tarinaltaan vuotta aiemmin julkaistun Traning Dayn ja visuuallinen ilme puolestaan on velkaa Fincherin modernille klassikolle Se7en(1995)
Vaikka normaalisti en Jason Patricia ole noteeraanut hyvänä näyttelijänä, tässä vetää ihan kelpo rooliin, mutta Liotta puolestaan veti vielä kovemman roolisuorituksen ja Henry Oak olikin allekirjoittaneen mielestä Liottan roolisuorituksista Top-3-listalla 2. sijalla toisen Henryn(Mafiaveljien Henry Hillin) ja Cop Landin(1997) Gary Figgisin ohella.
Krediittiä myöskin hyvin taltioiduista Detroitin törkyisistä maisemista sekä Nicolas Winding Regnin hovisäveltäjän Cliff Martinezin soundtrackistä,höhö.
Narc edustaa samana vuonna julkaistun Dark Bluen ohella kyttäleffaa realistisimmasta ja karummasta päästä.
Arvosana⭐️⭐️⭐️⭐️⭐️
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti