Two-Lane Blacktop(1971)

 Ohjaaja: Monte Hellman 

Käsikirjoitus: Rudolph Wurlitzer & Will Corry

Pääosissa: James Taylor, Dennis Wilson, Laurie Bird , Warren Oates, Harry Dean Stanton

Nyt arvostelussa elokuvavuoden 1971 toinen keskeinen autoaiheinen leffa. Sitten asiaan:

Nimettömät kaverukset, jotka tunnetaan vain Kuskina ja Mekaanikkona ajeleva ympäriinsä - 55 Chevroletillä,  ottavat osaa kiihdystysajoihin, poimivat kyytiinsä niin ikään nimettömän liftaritytön ja kohtaavat toisen mobilistin, joka tunnetaan nimellä GTO, koska hän ajaa Pontiac GTO:lla.

GTO haastaa kaverukset kilpailuun, siitä kuka ajaa  ekana  pääkaupunkiin  ja  palkinto on  ” for pink slips” elikkä voittaja saa häviäjän auton omakseen.

Niille, jotka kaipaavat Hurjapäät-tyylistä päätöntä kaahailua ja  CGI-stuntteja, tulevat lievästi pettymään, sillä tämä ja samana vuonna julkaistu Vanishing Point  luottavat enemmän henkilökuvauksiin ja tunnelman luomiseen näyttäen autotoimintaa yllättävän vähän, että saatiin mobilistitkin valkokankaan  ääreen. Kaahailua kaipaaville suosittelen Vanishing Pointia,  kun tämä taas toimii paremmin  taide-elokuvien ystäville.

TLBT on tyylikäs, hidastempoinen, ja valtavirrasta poikkeava road movie, jonka hämärä loppu jätyä katsojille paljon kysymyksiä elokuvan päätyttyä ja onpa ilmeisesti George Lucas ilmeisesti tästä digganut, kun otti samaisen letukan 2 vuotta myöhemmin ilmestyneeseen  American Graffitiin  Bob Falfan menopeliksi.

Arvosana⭐️⭐️⭐️⭐️⭐️

Verenimijät(1977)

 Alkuperäinen nimi: Rabid

Ohjaus & käsikirjoitus: David Cronenberg

Pääosissa: Marilyn Chambers, Frank Moore, Joel Silver, Howard Ryshpan

Ja nyt vaihteeksi arvostelussa Cronenbergiä. Sitten asiaan:

Rose niminen muidu joutuu motskarionnettomuuteen poikaystävänsä Hartin kanssa. Sairaalassa Rose joutuu jännään operaatioon, jonka seurauksena hänen kainalossa  on jokin sortin härpäke, jonka avulla imetään verta. Rose ottaa hatkat sairaalasta ja piikittä jokaista vastaantulijaa, tietämättään  siitä, että jokainen piikistä saanut muuttuu  kalpeaksi  suusta vaahtoavaksi kalmoksi, jotka hyökkäävät jokaisen vastaantulijan päälle ja näin ollen levittävät vesikauhumaista pöpöä. 

Pian onkin Montreal kaaoksessa, kun pöpö  on levinnyt  sinne asti, jonka seurauksena armeija on eristänyt  kaupungin ja kaaoksen keskellä sairaalasta kotiutunut Hart yrittää löytää Rosen ja estääkseen jotenkuten tilanteen eskaloitumisen.

 Cronenbergin 2. kokoillan elokuvaksi tässä ollaan vielä suuntaa hakemassa, mutta kyllä tässäkin näkyy jo selvästi Cronenbergin  kädenjälki ja hatunnosto Cronenbergille myös siitä, että otti pääosaan parhaiten ”halailupätkistä” tunnetun Marilyn Chambersin, joka suoriutui pääosasta yllättävän hyvin vaikka olisin kyllä mielummin nähnyt Sissy Spacekin pääosassa(roolia tarjottiin alunperin Spacekille) mutta tästä huolimatta on leffaan saatu laitettua nokkela viittaus, kun eräässä kohtauksessa Rose kävelee elokuvateatterin ohi, joka mainostaa Spacekin tähdittämää Carrie-elokuvaa(1976)

Miljoonan dollarin budjetista huolimatta ja tämän ollessa vasta Cronenbergin 2. kokoillan  leffan, Rabid  onnistuu olemaan paikoittain hyvinkin kuumottava leffa ja  pelottavan ajankohtainen 44 vuotta ilmestymisensä  jälkeen. Onpa tämä toiminut inspiraationa  allekirjoittaneen yhdelle suosikille, elikkä Dawn of” Zombit ostarilla” the Deadille, joka niin ikään on pelottavan ajankohtainen teos.

Arvosana⭐️⭐️⭐️⭐️⭐️

Old(2021)

 Ohjaaja: M. Night Shyamalan

Käsikirjoitus: M. Night Shyamalan( Pierre Oscar Levyn & Frederik Peetersin sarjakuvan Sandcastle pohjalta)

Pääosissa: Gael Garcia Bernal, Vicky Krieps, Alex Wolff, Thomasin Mackenzie,  Abbey Lee, Nkki Amuka-Bird, Ken Leung, Eliza Scanlen, Aaron Pierre, Embeth Davidtz, Kathleen Chalfant

Tänään tuli Orionissa nähtyä hämärää meiningistä ja yllättävistä lopputwisteistä  sisältävistä elokuvistaan tunnetun Shyamalanin uusin leffa. Sitten asiaan:

Cappa niminen perhe lähtee lomalle Dominikaanisessa tasavallassa sijaitsevaan hotelliin.

Hotellin johtaja kertoo perheelle nurkilla sijaitsevasta privaattirannasta, jonne Cappat ja muutamaa muu vieras sitten lähtevät, mutta sitten rannalla alkaa sattua ja tapahtumaan , kun  nakun blondin ruumis  ajelehtii  rantaan ja Cappat ja muut tyypit huomaavat olevansa jumissa rannalla ja kaiken lisäksi vielä järjettömässä aikaloopissa, jossa tällä kertaa ihmiset vanhenevat yllättävän nopeasti.

Old on jälleen kerran taattua Shyalamania , elikkä lievästi hämärää meininkiä  ja sekava tarina, mutta oli kuitenkin mainio leffa ja vallan mainiota kesäviihdettä ja tämän jälkeen tulee mietittyä kahdesti, ennen kuin lähtee epäilyttävän halvalle hotelli/rantalomalle.

Ja jännä juttu  on myös se, että tämä perustuu sarjakuvaan. Pitäisi varmaan etsiä se jostain  käsiini, jotta voi sitten vertailla, että kuinka uskollisesti Shyamalan on siirtänyt tarinan valkokankaalle.

Arvosana🏝🏝🏝🏝

Navy Seals- Erikoisjoukot(1990)

 Ohjaaja: Lewis Teague

Käsikirjoitus: Gary Goldman & Chuck Pfaffer

Pääosissa: Michael Biehn, Charlie Sheen, Bill Paxton, Rick Rossovich, Dennis Haysbert, Joanne Whalley, S Epatha Merkerson

Nyt arvostelussa epäilyttävän paljon kasariäksöniä muistuttava ysäriäksön, jonka ensi-illasta on tänään kulunut 31 vuotta. Sitten asiaan:

Poliittis-uskonollisen järjestötoiminnan ammattilaiset  kaappaavat amerikkalaisen laivan ja pelastamaan tulleen helikopterin miehistön, joten  kasaritähdistä koostuva Navy Seal-tiimi to the rescue.

Panttivankien pelastaminen onnistuu, mutta siitä huolimatta johtoportaalta on luvassa vinoilua , koska tiimi ei tuhonnut samalla paikan päällä olle varastettuja Stingen-ohjuksia.

 Sitten tiimi lähtee toiselle missiolle tuhoamaan ohjuksia, mutta tällä kertaa eräs tiimin jäsenistä saa surmansa. Sitten  poliittis-uskonnollisen järjestötoiminnan ammattilaiset ampuvat diplomaatteja kuskaavan lentsikan alas Stinger-ohjuksilla, joten tiimi lähtee vielä kerran missiolle tuhoamaan ohjuksia

Joka tapauksessa yllättävän paljon kasariäksöniä muistuttava, mutta kuitenkin ysärin puolella tehty Navy Seals tarjoaa viihdyttävän tyypillisen jenkkipropagandan,  mätön ja kasaritähtien kokoontumisajojen lisäksi asiaa rasismista, kuten myöskin samana vuonna julkaistu C-Galin parhaimpiin kuuluva Kuoleman merkki.

Joka tapauksessa Navy Seals on ”taattua laatua” ja ysäriäksönien aatelia.

Arvosana⭐️⭐️⭐️⭐️⭐️

Satanic Panic(2019)

 Ohjaaja:  Chelsea Stardust

Käsikirjoitus: Ted Geohegan & Grady Hendrix

Pääosissa: Hayley Griffith, Ruby Modine, Rebecca Romijn, Jerry O’Connell

Tänään tuli Orionissa nähtyä tämä legendaarisen Fangoria-lehden tuottama tribuutti kasarin splätterleffoille. Sitten asiaan:

Pizzahenkilö(sukupuolineutraalisuus iskee jälleen) Samantha(Griffith) lähtee viemään 5 pizzaa jakelualueen ulkopuolelle, Mill Basin hienostoalueelle Brooklynin, mutta tippiä ei heru, joten Sam livahtaa kartanoon perimään saataviaan, mutta päätyykin keskelle  Danica Rossin( Rebecca Romijn) Pentagrmmaipippaloita, joiden tarkoituksena on manata ihmisten ilmoille Baphomet, mutta sitä varten tarvitaan neitsyt ja sehän on kukapa muukaan kuin itse Samantha.

Samantha pääsee kuitenkin karkuun ja huomaa, että koko hienostoalue on mukana Pentagrammipippaloissa ja etsiessään apua, Sam törmään Judiin(Ruby Modine) Danican tyttäreen, jonka oli alunperin tarkoitus olla alttarilla Baphometin porttina ihmisten ilmoille.

Satanic Panic on käsintehtyjä verimösssöefektejä ja synasoundeja myöten viihdyttävä  ja verinen tribuutti kasarin splätterleffoille ja yksi tämän kesän hauskimpia leffoja.

Arvosana⭐️⭐️⭐️⭐️⭐️

Veijarit(1969)

 Alkuperäinen nimi: The Reivers

Ohjaaja: Mark Rydell 

Käsikirjoitus: Harriet Frank Jr &  Irving Ravetch ( William Faulknerin novellin  pohjalta)

Pääosissa: Steve McQueen, Mitch Vogel, Rupert Crosse, Will Geer , Burgess Meredith,  Diane Ladd, Clifton James,  Dub Taylor, Sharon Farrell

Nyt arvostelussa harvinaisempi kurkojen kuninkaana tunnetun  Steve McQueenin tähdittämä leffa. Sitten asiaan:

Eletään vuotta 1905  Mississippissä, jossa paikallinen rikas ukko Boss(Will Geer) lesoilee, koska on ensimmäisenä tyyppinä osavaltiossa ostanut auton, Winton Flyerin.

Paikalliset veijarit Boon &  Ned( McQueen & Crosse) päättävät lähteä luvattomalle huviajelulle Flyerilla ja ottavat mukaansa Bossin lapsenlapsen Luciuksen( Vogel, kertojaäänenä Meredith) ja kokevat  matkallan jos jokinnäköisiä seikkailuja.

Veijarit on viihdyttävä ja lämminhenkinen 60-luvun  draama/komedia, joka osoitti että McQueen osoitti pärjäävänsä muissakin rooleissa kuin coolina kovanaamana ja krediittiä John Williamsin soundtrackille, joka luo kuviin jälleen kerran tunnelmaa ja  tämän leffan perusteella Spielbergin  & Williamsin pitkä yhteistyö alkoi, koska juuri tämän elokuvan kautta Spielberg bongasi Williamsin.

Arvosana⭐️⭐️⭐️⭐️⭐️

The Ward(2010)

 Ohjaaja: John Carpenter

Käsikirjoitus:  Michael & Shawn Rasmussen

Pääosissa: Amber Heard, Jared Harris, Danielle Panabaker,  Laura Leigh, Mamie Gummer, Lyndsy Fonseca, Sydney Sweeny

Nyt arvostelussa Puusepän toistaiseksi viimeisin ohjaustyö. Sitten asiaan.

Vähemmän svengaavalla 60-luvulla  paikallinen blondi Kristen(Amber Heard) joutuu lataamolle tuhopoltosta epäiltynä ja Kristen kuvittelee, että yliluonnolliset voimat olivat asialla ja pian laatamolla alkaa sattumaan ja tapahtumaan kummia.

The Ward on valtavirrasta poikkeava nykykauhuilu, sillä tässä on jumpscareilun ja goreilun sijaan painostettu enemmän tunnelmaan ja nykykauhuksi tämä oli paikoittain aikuisten oikeesti jännä ja laatamo loi oikein mainiot puitteet tälle leffalle.

The Ward on jälleen kerran yksi tyylikäs ja jännittävä leffa Puusepältä ja yllättävän laadukas ja jänniitävä nykykauhuleffaksi.

Arvosana⭐️⭐️⭐️⭐️⭐️

The Addiction-riippuvuus(1995)

 Ohjaaja: Abel Ferrara

Käsikirjoitus: Nicholas St. John

Pääosissa: Lili Taylor, Christopher Walken , Edie Falco, Michael Imperioli, Annabella Sciorra, Paul Calderon

1995 julkaistiin 2 leffa Isoon Omenaan  sijoittuva  Vampyyrileffa, joista toinen oli Wes Cravenin ohjaama   hupaisa ja jännä Eddie Murphy-hassuttelu Brooklynin Vampyyri ja toinen taas tekotaiteellinen  ja mustavalkoinen The Addiction, jonka ohjasi nihkeistä New York-leffoista tunnettu Abel Ferrara. Sitten asiaan:

Opiskelijamuidu  Kathleen kokee kovia, kun hämärä muidu puree  Kathleeniä kaulaan pimeällä kujalla.

Siitä seuraa sitten astetta järeämpi darra, kunnes Kathleen huomaa tulleensa riipuvaiseksi verestä ja ruokittuaan itseään kuvioihin ilmestyy Peina( Walken) joka opastaa Kathleeniä uudessa elämässään vampyyrinä tai pikemminkin narkkarina, sillä Ferrara ja käsikirjoittaja St. John ovat päättäneet siirtää vampyyrit nykyaikaan ja heittäneet tutut kliseet, kuten valkosipulit, krusifiksit, arkut, lepakoiksi  muuttumiset ja UV-säteilyn dissaamisen ja muuttaneet yön kulmahammas veikot narkkareiksi, mutta täytyy kyllä myöntää että  tämä konsepti toimii ja olisi siistiä nähdä vastaavanlainen tarina zombien tähdittämänä.

The Addiction  on tyylikäs ja tekotaiteellinen  vampyyritarina,  joka on naamioitu painavaa sanaa riippuvuuksista (tässä tapauksessa vereen liittyvästä) ja niiden sivuvaikutuksista kertovaksi valitusfilmiksi.

Arvosana🧛🏻‍♂️🧛🏻‍♂️🧛🏻‍♂️🧛🏻‍♂️🧛🏻‍♂️