Alkuperäinen nimi: Promising Young Woman
O
Ohjaus & käsikirjoitus: Emerald Fennell
Pääosissa: Carey Mulligan, Clancy Brown, Jennifer Coolidge, Alison Brie, Connie Britton, Bo Burnham, Laverne Cox, Adam Brody
Yli puoli vuoden tauon jälkeen teatterit ovat jälleen auki(toivottavasti tällä kertaa loppusyksyn ja ensi talven myöskin) joten tuli otettua ilo irti ja tuli käytyä Orionissa vilkaisemassa tämä pätkä, joka trailerin perusteella vaikutti jännältä ja sitä se myös olikin. Sitten asiaan:
Carey Mulliganin esittämä Cassandra vaikuttaa päälle päin tavalliselta tallaajalta, joka työskentelee kahvilassa ja asuu edelleen vanhempien luonna, mutta öisin Cassandra muuttu ihan toiseksi henkilöksi kokonaam, sillä silloin hän tälläytyy, menee baareihin ja yökerhoihin ja esittää olevansa kännissä, että joku äijä tulisi paikalle ja veisi hänet jatkoille, mutta tämä on vain osa suunitelmaa, jolla Cassandra kostaa sikaileville äijille edesmenneen ystävänsä Ninan kohtalon, joka puolestaan liittyy high schoolissa tapahtuneisiin ikäviin juttuihin, johon liittyy R-kirjaimella alkava sana.
Sitten Cassandra arki muuttuu, kun hän tapaa lastenlääkrinä työskentelevän Rayn( Burnham), jonka kanssa hän alkaa seukkaamaan, mutta kostosuunitelma jatkuu ja tällä kertaa kohteeksi päätyy joukko Cassandran tuttuja, jotka eivät tehneet mitään pelastakseen Ninaa.
Vaikka leffa käsittelee R-sanaa, sitä ei mainita kertaakaan, mutta leffan vihjaileva kerronta takaa sen, että putkiaivoiset katsojat pysyvät myös kärryillä tapahtumista ja vaikka tämä onkin naisnäkökulmasta kerrottu leffa, onneksi tässä ei sorrutua feminsmin tai #MeToo-kortin vetämiseen, kuten toissavuoden hieman mauttomassa, mutta semisti viihdyttävässä Black Christmas-remakessa , vaan onneksi muutama huvittava hetki on keventämässä rankkaa aihetta käsittelevää leffaa säänöllisin väliajoin.
Carey Mulligan vetää mainion roolisuorituksen pääosassa, vaikka myös Margot Robbie(joka muuten toimi yhtenä tuottajista) olisi ollut myöskin nappivalintaa pääosaan ja hän olisi varmaan tehnyt päähenkilöstä vieläkin tärähtäneemään(kun kerran tärähtäneiden naisten näyttelemisestä on kokemusta), vaikka kyllä Mulligan myöskin pariin otteeseen pääsi hulluttulemasn roolissa ihan mallikkaasti ja loppuun krediittiä mainoista soundtrackstiä, joista parhaiten jäi mieleen Terry Saundersin Something Wonderful( Rodgers & Hammerstein-musikaalista Kuningas ja minä) sekä jo 3.leffassa soiva Juice Newtonin Angel of the morning.
Nuori lupaava nainen oli kelpo startti allekirjoittaneen teatterivuodelle 2021 ja samalla mainio draama/trilleri raskaasta aiheesta, jota onneksi kevenettiin säänöllisin väliajoin nokkelalla sanailulla.
Arvosana💋💋💋💋
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti