Ohjaus: John Carpenter
Käsikirjoitus: Bill Lancaster ( John W Campbellin novellin Who Goes There? pohjalta)
Pääosissa: Kurt Russell, Keith David, Wilford Brimley, Donald Moffat, Richard Masur, Richard Dysart, Peter Maloney, David Clennon, Joel Polis, T.K. Carter Thomas G Waites, Charles Hallahan
Muistan vieläkin, kun 8 vuotta sitten Yle Teema esitti kesällä Keskiviikko-iltaisin vanhoja Scifi-elokuvia. Tämän alkuperäisversio "Se" toisesta maailmasta(1951) jäikin silloin erityisesti mieleen höperön supervihanneshirviön ja kornin tunnelman vuoksi. Seuraavana kesänä näin nyt arvosteltavissa olevan Carpenterin version ja ensimmäisellä katselukerralla se säikytti housut ruskean puolelle ja 7 vuotta myöhemmin pelkään edelleen Huskyja.
Nyt riittää nostalgointi ja siirtykäämme asiaan:
Carpenterin versio on vuoden 51 versiota uskollisempi Campbellin novellille ja tarina lähtee käyntiin prologilla ufon putoamiselka maapalolle Prologin jälkeen siirytään nykyhetkeen ja Etelämantereelle, jossa hulilupterilla lentävät norjalaiset ajavat Huskya takaa kiväärein ja käsikranaatein varustautuneena.
Koira saapuu amerikkalaiselle Outpost 31 nimiselle tutkimusasemalle ja sieltä turvapaikan ja pian onkin Outpostin jätkillä kusi sukassa ja tilannetta voisi parhaiten kuvailla Jon ja Al Kaplanin elokuvasta vääntämän Sinatra-henkisen huumorimusikaalin lyriikoilla: I'm a dog, but i'm The Thing (I'm The Thing, baby)
Koska Thingillä on kyky muutta muotoaan, tunnelma kiristyy ja vainoharhaisuus valtaa aseman, koska kukaan ei enään tiedä kuka kukin on ja hulilupteripilotti RJ Macreadyn ( Kurt Russell)
on otettava sankarinviitta harteilensa ja selvitettävä, että kuka kukin oikeasti on
Juonipaljastukset päättyvät tähän ja nyt yleistä lätinää elokuvasta ilman spoilereita
Tämä oli aikoinaan kuudes näkemäni Carpenterin elokuva ja olihan tämä melkoinen järkytys hilpeän Starmanin(1984) jälkeen ja kuten arvostelun alussa mainitsin, tämän elokuvan takia pelkään Huskyja ja muutekin Rob Bottinin efektit näyttävä vielä 36 vuoden jälkeenkin edelleen realistisilta ja säväyttäviltä. Siitä krediittiä, kuten myöskin elokuvan klaustrofobiselle tunnelmalle, Ennio Morriconen painstavalle soundtrckille ja Kurt Russellin erinomaiselle roolisuoritukselle.
The Thing on puusepän paras elokuva sekä kaikkien aikojen onnistuneimpia kauhuelokuvia sekä suositeltavaa katsottavaa pimeinä syys ja talvi-iltoina, vaikka näin tämän ekaa kertaa kesällä ja arvostelukin on duunattu aurinkoisissa tunnelmissa. Jatkokatseltavaksi voi huumori mielessä suositella vuoden 51 versiota sekä 7 vuoden takaista etko-osaa, joka kertoo tapahtumista norjalaisten tutkimusasemalla ennen Carpenterin mestariteoksen tapahtumia.
Arvosana⭐️⭐️⭐️⭐️⭐️
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti