Ohjaus: Lloyd Kaufman ja Michael Herz
Käsikirjoitus: Lloyd Kaufman ja Joe Ritter
Pääosissa: Mitch Cohen, Kenneth Kessler, Mark Torgl, Andree Maranda, Pat Ryan, David N. Weiss, Patrick Kilpatrick
Nyt arvosteluvuorossa Troma-yhtiön kuuluisin teos ja roskaelokuvien kiistaton kuningas Toxic Avenger.
Juoni lyhyesti ja ytimekkäästi: Tromavillen kuntoklubilla siivoojana työskentelevä Melvin( Mark Torgl) päätyy klubin jäsenten tekemän kepposen vuoksi hyppäämään ikkunasta myrkkyjätetynnyriin.
Melvinistä tulee myrkkyjätekylvyn seurauksena sekasikiö Toxic Avenger, joka pistää kiusaajat ja rikolliset ketoon ja siinä samassa syttyy romanssi sokean Saran ( Andree Maranda) kanssa.
Sillä vällin Tromavillen ylipainoinen ja korruptoitunut pormestari Peter Belgoody (Pat Ryan) päättää pistää Toxic Avengerin puuhille stopin.
Elokuvallisia ja taiteelisia arvoja ei Troma-elokuvilla ole, mutta pääasia, kunhan mukana on paljon väkivaltaa, nakuilua ja törkyhuumoria, niin katsomiselämys on taattu.
Kaikessa surkuhupaisuudessaan ja älyttömyydessään kertakaikkiaan nautittavaa shaibaa ja
roskaelokuvien kiistaton kuningas.
Arvosana⭐️⭐️⭐️⭐️⭐️
torstai 31. toukokuuta 2018
maanantai 28. toukokuuta 2018
Hyytävä syleily(1979)
Alkuperäinen nimi: Last Embrace
Ohjaus: Jonathan Demme
Käsikirjoitus: David Shaber ja Murray Teigh Bloom
Pääosissa: Roy Scheider Christopher Walken, Charles Napier, David Marguiles, John Glover, Joe Spinell, Janet Margolin, Sam Levene
Tätä elokuvaa ei tule sekoittaa Madonnan samannimiseen nakuleffaan, joten menkää muualle kuolaamaan siitä, hyypiöt. Pidemittä puheitta menkäämme suoraan asiaan:
Roy Scheider on CIA-agentti Harry, jonka rutiinikeikka menee pilalle hänen vaimonsa saatuaan surmansa keikan yhteydessä. Harry saa hermoromahduksen ja pian hän alkaa kuvittelemaan jatkuvia murhayrityksiä.
Viime vuoden Huhtikuussa edesmenneen ja Uhrilampaiden ohjaajana tunnetun Demmen varhaisohjaustyö on selvä tribuutti Alfred Hitchcockin tuotannolle ja kyllä tässä jännitystä riitikin.
Silti Last Embrace ei ole ihan täydellinen leffa, sillä Christopher Walkenin rooli olisi saanut olla hieman isompi. Vanhan pystytukan pienestä ruutuajasta huolimatta leffa rullaa hyvin on ohjattu mallikaasti ja Roy vetää erinomaista settiä pääosassa.
Last Embrace ei ole ihan täydellinen elokuva, mutta silti jännä, hyvin ohjattu ja näytelty sekä katsomisen arvoinen, jos 70-luvun elokuvan ja Hitchcock-tyyliset jännitysnäytelmät kiinnostavat.
Arvosana⭐️⭐️⭐️⭐️
tiistai 22. toukokuuta 2018
Syke ei sammu(1979)
Alkuperäinen nimi: All That Jazz
Ohjaus: Bob Fosse
Käsikirjoitus: Bob Fosse ja Robert Alan Autrthur
Pääosissa: Roy Scheider, Jessica Lange, John Lithgow, David Marguiles, Keith Gordon, Wallace Shawn, Sandahl Bergman
Nyt arvostelussa Bob Fossen (1927-1987) ohjaama kirjoittama osittain omaelämänkerrallainen musikaalifantasia, joka Wikipedian mukaan sai alkunsa, kun Fosse yritti editoida Lenny-elokuvaansa(1974) samaan aikaan kuin ohjasi Chicago-musikaalia.
Roy Scheider siis esittää Joseph "Joe" Gideonia,joka on olevinaan Bob Fosse itse. Elokuva kesikittyy Josephin nais ja huumehäröilyihin sekä kuoleman 5 viiden eri vaiheen läpikäymisen sydänkohtauksen jälkeen. Siinä juoni lyhyesti ja ytimekkäästi.
Roy Schrider veti erittäin hyvä roolin pääosassa, vaikka näytti aika hilpeältä hyppiessään trikoissa lähes koko leffan ajan.. Sääli, että hän oli vain tästä roolista Oscar-ehdokkaan, vaikka olisi kyllä ansainut miespääosan palkinnon, joka tuolloin pokasi nykyään Hollywoodin irstaiden setämiesten kerhoon kuuluva Dustin Hoffman elokuvasta Kramer vs Kramer.
Kerrassan loistava ja viihdyttävä musikaalifantasia ja tämä kannattaa lähinä katsoa Royn Scheiderin hienon roolisuorituksen vuoksi.
Arvosana⭐️⭐️⭐️⭐️⭐️
Ohjaus: Bob Fosse
Käsikirjoitus: Bob Fosse ja Robert Alan Autrthur
Pääosissa: Roy Scheider, Jessica Lange, John Lithgow, David Marguiles, Keith Gordon, Wallace Shawn, Sandahl Bergman
Nyt arvostelussa Bob Fossen (1927-1987) ohjaama kirjoittama osittain omaelämänkerrallainen musikaalifantasia, joka Wikipedian mukaan sai alkunsa, kun Fosse yritti editoida Lenny-elokuvaansa(1974) samaan aikaan kuin ohjasi Chicago-musikaalia.
Roy Scheider siis esittää Joseph "Joe" Gideonia,joka on olevinaan Bob Fosse itse. Elokuva kesikittyy Josephin nais ja huumehäröilyihin sekä kuoleman 5 viiden eri vaiheen läpikäymisen sydänkohtauksen jälkeen. Siinä juoni lyhyesti ja ytimekkäästi.
Roy Schrider veti erittäin hyvä roolin pääosassa, vaikka näytti aika hilpeältä hyppiessään trikoissa lähes koko leffan ajan.. Sääli, että hän oli vain tästä roolista Oscar-ehdokkaan, vaikka olisi kyllä ansainut miespääosan palkinnon, joka tuolloin pokasi nykyään Hollywoodin irstaiden setämiesten kerhoon kuuluva Dustin Hoffman elokuvasta Kramer vs Kramer.
Kerrassan loistava ja viihdyttävä musikaalifantasia ja tämä kannattaa lähinä katsoa Royn Scheiderin hienon roolisuorituksen vuoksi.
Arvosana⭐️⭐️⭐️⭐️⭐️
Argo(2012)
Ohjaus: Ben Affleck
Käsikirjoitus: Chris Terrio
Pääosissa: Ben Affleck, Bryan Cranston, John Goodman, Alan Arkin, Tate Donovan, Scoot McNairy, Rory Cochrane, Željko Ivanek, Victor Garber, Titus Welliver, Michael Parks, Bob Gunton, Tom Lenk, Philip Baker Hall, Adriene Barbeau
Päätinpä väsätä arvostelun tästä 6 vuoden takaisesta 3 Oscarin voittajasta, koska rewatchaan tätä kurjassa päivätyössäni.
1979 Ajatollahin noustua valtaan Iranissa puhkesi vallankumous ja joukko jenkkejä jäivät hostageiksi 444 päivän ajaksi. CIA päätti sitten pelastaa hostaget menemällä mukamas etsimään kuvauslocaatioita scifi-elokuvalle nimeltään Argo, joka sattuu olemaan myös tämän elokuvan nimi. Jännä.
Batfelck ei ole kovin kaksinen näyttelijä, mutta ohjaaajana melko pätevä. Hyvin ja hienosti oli 70-80-lukujen tunnelma saatu tähän lavastettua, mutta ainoa, mikä pisti silmään oli iranislaissotilaiden M65 rotsit ja poliisin käyttämät AMC Matadorit LAPDeen väreissä.
Sinänsä hassua, sillä maat ovat edelleen huonoissa väleissä keskenään ja USAn Lähi-Idän poliitikasta huolimatta suurin osa jenkkien armeijaylijäämästä päätyy Lekan lisäksi Lähi-Idän maiden armeijoiden käyttöön. Esimerkiksi gayelokuvien suuren klassikon Top Gunin(1986)
kuuluisaksi tekemä jenkkien laivaston 2 moottorienen ja paikkainen torjuntahäviitäjä F-14 Tomcat on palvellut Iranin ilmavoimia vuodesta 2006 lähtien.
Argo on hyvin ohjattu, jännä ja viihdyttävä tositarinadraama, jossa kyllä vähän haiskahtaa jenkkipropaganda.
Arvosana⭐️⭐️⭐️⭐️⭐️
Käsikirjoitus: Chris Terrio
Pääosissa: Ben Affleck, Bryan Cranston, John Goodman, Alan Arkin, Tate Donovan, Scoot McNairy, Rory Cochrane, Željko Ivanek, Victor Garber, Titus Welliver, Michael Parks, Bob Gunton, Tom Lenk, Philip Baker Hall, Adriene Barbeau
Päätinpä väsätä arvostelun tästä 6 vuoden takaisesta 3 Oscarin voittajasta, koska rewatchaan tätä kurjassa päivätyössäni.
1979 Ajatollahin noustua valtaan Iranissa puhkesi vallankumous ja joukko jenkkejä jäivät hostageiksi 444 päivän ajaksi. CIA päätti sitten pelastaa hostaget menemällä mukamas etsimään kuvauslocaatioita scifi-elokuvalle nimeltään Argo, joka sattuu olemaan myös tämän elokuvan nimi. Jännä.
Batfelck ei ole kovin kaksinen näyttelijä, mutta ohjaaajana melko pätevä. Hyvin ja hienosti oli 70-80-lukujen tunnelma saatu tähän lavastettua, mutta ainoa, mikä pisti silmään oli iranislaissotilaiden M65 rotsit ja poliisin käyttämät AMC Matadorit LAPDeen väreissä.
Sinänsä hassua, sillä maat ovat edelleen huonoissa väleissä keskenään ja USAn Lähi-Idän poliitikasta huolimatta suurin osa jenkkien armeijaylijäämästä päätyy Lekan lisäksi Lähi-Idän maiden armeijoiden käyttöön. Esimerkiksi gayelokuvien suuren klassikon Top Gunin(1986)
kuuluisaksi tekemä jenkkien laivaston 2 moottorienen ja paikkainen torjuntahäviitäjä F-14 Tomcat on palvellut Iranin ilmavoimia vuodesta 2006 lähtien.
Argo on hyvin ohjattu, jännä ja viihdyttävä tositarinadraama, jossa kyllä vähän haiskahtaa jenkkipropaganda.
Arvosana⭐️⭐️⭐️⭐️⭐️
perjantai 18. toukokuuta 2018
Nosferatu-Yön valtias(1979)
Ohjaus: Werner Herzog
Käsikirjoitus: Werner Herzog (Bram Stokerin romaanin Dracula pohjalta)
Pääosissa: Klaus Kinski, Bruno Ganz, Isabelle Adjani, Roland Topor, Walter Landengast
Dracula lienee kaikille tuttu, joten pidemittä puheitta suoraan asiaan:
Dracula tahtoo talon, joten Jonathan Harker lähtee Transilvaniaan tekemään kauppoja, mutta Kreivi sattuu näkemään kuvan Harkerin vaimosta Lucysta, vangitsee Harkerin linnaansa ja lähtee Harkerin kotikaupunkiin, tuoden mukanaan tuliaisiksi ruton rottalauman mukana.
F. W Murnau ohjasi Nosferatun jo vuonna 1922, mutta suurin osa kopioista tuhottiin Stokerin lesken voitettua oikeusjutun tekijänoikeusrikkomuksesta. Tästä huolimatta muutama kopio säilyi ja Nosferatu onkin historian ensimmäinen Dracula ja vampyyrielokuva ja siksi historiallisesti merkittävä teos.
Herzogin remaken ilmestyttyä 57 vuotta myöhemmin tekijänoikeius oli jo umpeutunut ja hahmo esiintyvätkin tässä alkuperäisillä nimillään.
Yleensä viittaan pukeutuvan pelimiehenä, joka sanoo Blaah! kuvattu Dracula on tässä versiossa kalju ja hörökorvainen yksinäisyytensä riivaama rumilus, jonka rakkaudenkaipuu tuhoaa kokonaisen kaupungin ruton myötä sekä koituu myös itse hänen kohtalokseen.
Vähemmästäkin käy Kreiviä sääliksi ja Klaus Kinski onkin omasta mielestäni paras Dracula Gary Oldmanin ja Christopher Leen oheela.
Kuolema ja Draculan kärsimys kuolemattomuudesta ovat keskeisenä teemoina Herzogin Nosferatussa ja tämä tulee jo heti selväksi elokuvahistorian yhdessä creepyimässä alkukohtauksessa, jossa kamera pyörii edestakaisin kuvaten muumioituneita ruumita(jotka ovat muuten ihan oikeita) sekä kuvat ruton
Käsikirjoitus: Werner Herzog (Bram Stokerin romaanin Dracula pohjalta)
Pääosissa: Klaus Kinski, Bruno Ganz, Isabelle Adjani, Roland Topor, Walter Landengast
Dracula lienee kaikille tuttu, joten pidemittä puheitta suoraan asiaan:
Dracula tahtoo talon, joten Jonathan Harker lähtee Transilvaniaan tekemään kauppoja, mutta Kreivi sattuu näkemään kuvan Harkerin vaimosta Lucysta, vangitsee Harkerin linnaansa ja lähtee Harkerin kotikaupunkiin, tuoden mukanaan tuliaisiksi ruton rottalauman mukana.
F. W Murnau ohjasi Nosferatun jo vuonna 1922, mutta suurin osa kopioista tuhottiin Stokerin lesken voitettua oikeusjutun tekijänoikeusrikkomuksesta. Tästä huolimatta muutama kopio säilyi ja Nosferatu onkin historian ensimmäinen Dracula ja vampyyrielokuva ja siksi historiallisesti merkittävä teos.
Herzogin remaken ilmestyttyä 57 vuotta myöhemmin tekijänoikeius oli jo umpeutunut ja hahmo esiintyvätkin tässä alkuperäisillä nimillään.
Yleensä viittaan pukeutuvan pelimiehenä, joka sanoo Blaah! kuvattu Dracula on tässä versiossa kalju ja hörökorvainen yksinäisyytensä riivaama rumilus, jonka rakkaudenkaipuu tuhoaa kokonaisen kaupungin ruton myötä sekä koituu myös itse hänen kohtalokseen.
Vähemmästäkin käy Kreiviä sääliksi ja Klaus Kinski onkin omasta mielestäni paras Dracula Gary Oldmanin ja Christopher Leen oheela.
Kuolema ja Draculan kärsimys kuolemattomuudesta ovat keskeisenä teemoina Herzogin Nosferatussa ja tämä tulee jo heti selväksi elokuvahistorian yhdessä creepyimässä alkukohtauksessa, jossa kamera pyörii edestakaisin kuvaten muumioituneita ruumita(jotka ovat muuten ihan oikeita) sekä kuvat ruton
autioittamista rottien ja ruumisarkkujen täyttämistä kaduista vahvistavat tätä teemaa ennestään luoden elokuvalle hyvinkin synkän ja melankolisen tunnelman.
Krediittiä myöskin Herzogille oikeiden luontomaisemien käytöstä elokuvassa ja Popol Vuhin aavemaisesta ja tunnelmallisesta soundtrackistä.
Herzogin Nosferatu on parasta eurokauhua Argenton ja Fulcin elokuvien oheela sekä paras vampyyrielokuva heti Near Darkin(1987) jälkeen sekä yleisesti yksi kaikkien aikojen parhaimpia kauhuelokuvia ja remakeja koskaan.
Arvosana🧛🏻♂️🧛🏻♂️🧛🏻♂️🧛🏻♂️🧛🏻♂️
Krediittiä myöskin Herzogille oikeiden luontomaisemien käytöstä elokuvassa ja Popol Vuhin aavemaisesta ja tunnelmallisesta soundtrackistä.
Herzogin Nosferatu on parasta eurokauhua Argenton ja Fulcin elokuvien oheela sekä paras vampyyrielokuva heti Near Darkin(1987) jälkeen sekä yleisesti yksi kaikkien aikojen parhaimpia kauhuelokuvia ja remakeja koskaan.
Arvosana🧛🏻♂️🧛🏻♂️🧛🏻♂️🧛🏻♂️🧛🏻♂️
sunnuntai 13. toukokuuta 2018
Street Trash(1987)
Ohjaus: Jim Muro
Käsikirjoitus: Jim Muro ja Roy Frumkes
Pääosissa: Mike Lackey, Bill Chepil, Jane Arakawa, Vic Notto, Pat Ryan, Tony Darrow
Street Trashin juoni lyhyesti ja ytimekkäästi:
Viinakauppias löytää kätköistään laatikollisen 60 vuotta vanhaa Viper-viinaa, jota hän myy hintaan 1$/pullo. Kaatopaikala asuvat spuget juovat viinaa, mutta ikävä kyllä Viperillä on ikävänä sivuvaikutuksena laittaa juojansa sulamaan ja räjähtämään värikkääksi mössöksi.
Vaikka elokuvan ydin onkin spugejen sulaminen, Street Trash kertoo varsinaisesti spugejen rankasta
arjesta ja varsikin puvustuspuolella on onnistuttu erittäin hyvin ja spuget näyttävät juurikin siltä, miltä he näyttävät tosielämässä..
Autentisen puvustuksen lisäksi sulamisefektit on toteutettut erittäin hyvin ja näyttävät hyvin realistisilta. Kyllä käsintehtyjä mössöefektejä on aina ilo katsella nykyisen CGI-mössön sijasta.
Ja vaikka tämä olikin pienen budjetin B-luokan elokuva, ohjaaja Muro on tämän jälkeen kuvannut semmoisia Hollywood-spektaakkeleja kuten Michael Mannin modernin rikoselokuvan klassikko Heat(1995) ja Titanic(1997) joka on ihan shaicce, jota en tosiaankan tule arvostelemaan blogissani.
Ja yllättävää kyllä, pari tuttua naamakin oli tässä mukana: Troman-studion mestariteoksessa Toxic
Avengerissa(1984) pormestaria näytellyt Pat Ryan, joka esittää tässä Kaatopaikan sikamaista omistajaa ja Scorsesen Mafiaveljistä(1990) ja lukemattomista muista mafiarooleista (esittää myös tässäkin) tuttu Tony Darrow, joka pääsee myös esittelemän "laulutaitojaan" lopputekstien aikana, elikkä muistakaa katsoa lopputekstit.
Troma-henkinen, muttei kyseisen törkytehtaan tuottama räikeä, törkeä ja uberviihdyttävä kasarisplatteri, joka ei ole ehkä niin laadukasta, mutta senkin edestä katsomisen arvoinen teos, jos Troma-henkinen törkyviihde ja käsintehdyt mössöefektit kiinnostavat, niin kannatta hankkia tämä ja se onkin ilmestynyt hiljattain DVDeenä ja Blu-Raynä.
Arvosana⭐️⭐️⭐️⭐️⭐️
Käsikirjoitus: Jim Muro ja Roy Frumkes
Pääosissa: Mike Lackey, Bill Chepil, Jane Arakawa, Vic Notto, Pat Ryan, Tony Darrow
Street Trashin juoni lyhyesti ja ytimekkäästi:
Viinakauppias löytää kätköistään laatikollisen 60 vuotta vanhaa Viper-viinaa, jota hän myy hintaan 1$/pullo. Kaatopaikala asuvat spuget juovat viinaa, mutta ikävä kyllä Viperillä on ikävänä sivuvaikutuksena laittaa juojansa sulamaan ja räjähtämään värikkääksi mössöksi.
Vaikka elokuvan ydin onkin spugejen sulaminen, Street Trash kertoo varsinaisesti spugejen rankasta
arjesta ja varsikin puvustuspuolella on onnistuttu erittäin hyvin ja spuget näyttävät juurikin siltä, miltä he näyttävät tosielämässä..
Autentisen puvustuksen lisäksi sulamisefektit on toteutettut erittäin hyvin ja näyttävät hyvin realistisilta. Kyllä käsintehtyjä mössöefektejä on aina ilo katsella nykyisen CGI-mössön sijasta.
Ja vaikka tämä olikin pienen budjetin B-luokan elokuva, ohjaaja Muro on tämän jälkeen kuvannut semmoisia Hollywood-spektaakkeleja kuten Michael Mannin modernin rikoselokuvan klassikko Heat(1995) ja Titanic(1997) joka on ihan shaicce, jota en tosiaankan tule arvostelemaan blogissani.
Ja yllättävää kyllä, pari tuttua naamakin oli tässä mukana: Troman-studion mestariteoksessa Toxic
Avengerissa(1984) pormestaria näytellyt Pat Ryan, joka esittää tässä Kaatopaikan sikamaista omistajaa ja Scorsesen Mafiaveljistä(1990) ja lukemattomista muista mafiarooleista (esittää myös tässäkin) tuttu Tony Darrow, joka pääsee myös esittelemän "laulutaitojaan" lopputekstien aikana, elikkä muistakaa katsoa lopputekstit.
Troma-henkinen, muttei kyseisen törkytehtaan tuottama räikeä, törkeä ja uberviihdyttävä kasarisplatteri, joka ei ole ehkä niin laadukasta, mutta senkin edestä katsomisen arvoinen teos, jos Troma-henkinen törkyviihde ja käsintehdyt mössöefektit kiinnostavat, niin kannatta hankkia tämä ja se onkin ilmestynyt hiljattain DVDeenä ja Blu-Raynä.
Arvosana⭐️⭐️⭐️⭐️⭐️
tiistai 8. toukokuuta 2018
The Thing- "Se" jostakin(1982)
Ohjaus: John Carpenter
Käsikirjoitus: Bill Lancaster ( John W Campbellin novellin Who Goes There? pohjalta)
Pääosissa: Kurt Russell, Keith David, Wilford Brimley, Donald Moffat, Richard Masur, Richard Dysart, Peter Maloney, David Clennon, Joel Polis, T.K. Carter Thomas G Waites, Charles Hallahan
Muistan vieläkin, kun 8 vuotta sitten Yle Teema esitti kesällä Keskiviikko-iltaisin vanhoja Scifi-elokuvia. Tämän alkuperäisversio "Se" toisesta maailmasta(1951) jäikin silloin erityisesti mieleen höperön supervihanneshirviön ja kornin tunnelman vuoksi. Seuraavana kesänä näin nyt arvosteltavissa olevan Carpenterin version ja ensimmäisellä katselukerralla se säikytti housut ruskean puolelle ja 7 vuotta myöhemmin pelkään edelleen Huskyja.
Nyt riittää nostalgointi ja siirtykäämme asiaan:
Carpenterin versio on vuoden 51 versiota uskollisempi Campbellin novellille ja tarina lähtee käyntiin prologilla ufon putoamiselka maapalolle Prologin jälkeen siirytään nykyhetkeen ja Etelämantereelle, jossa hulilupterilla lentävät norjalaiset ajavat Huskya takaa kiväärein ja käsikranaatein varustautuneena.
Koira saapuu amerikkalaiselle Outpost 31 nimiselle tutkimusasemalle ja sieltä turvapaikan ja pian onkin Outpostin jätkillä kusi sukassa ja tilannetta voisi parhaiten kuvailla Jon ja Al Kaplanin elokuvasta vääntämän Sinatra-henkisen huumorimusikaalin lyriikoilla: I'm a dog, but i'm The Thing (I'm The Thing, baby)
Koska Thingillä on kyky muutta muotoaan, tunnelma kiristyy ja vainoharhaisuus valtaa aseman, koska kukaan ei enään tiedä kuka kukin on ja hulilupteripilotti RJ Macreadyn ( Kurt Russell)
on otettava sankarinviitta harteilensa ja selvitettävä, että kuka kukin oikeasti on
Juonipaljastukset päättyvät tähän ja nyt yleistä lätinää elokuvasta ilman spoilereita
Tämä oli aikoinaan kuudes näkemäni Carpenterin elokuva ja olihan tämä melkoinen järkytys hilpeän Starmanin(1984) jälkeen ja kuten arvostelun alussa mainitsin, tämän elokuvan takia pelkään Huskyja ja muutekin Rob Bottinin efektit näyttävä vielä 36 vuoden jälkeenkin edelleen realistisilta ja säväyttäviltä. Siitä krediittiä, kuten myöskin elokuvan klaustrofobiselle tunnelmalle, Ennio Morriconen painstavalle soundtrckille ja Kurt Russellin erinomaiselle roolisuoritukselle.
The Thing on puusepän paras elokuva sekä kaikkien aikojen onnistuneimpia kauhuelokuvia sekä suositeltavaa katsottavaa pimeinä syys ja talvi-iltoina, vaikka näin tämän ekaa kertaa kesällä ja arvostelukin on duunattu aurinkoisissa tunnelmissa. Jatkokatseltavaksi voi huumori mielessä suositella vuoden 51 versiota sekä 7 vuoden takaista etko-osaa, joka kertoo tapahtumista norjalaisten tutkimusasemalla ennen Carpenterin mestariteoksen tapahtumia.
Arvosana⭐️⭐️⭐️⭐️⭐️
Käsikirjoitus: Bill Lancaster ( John W Campbellin novellin Who Goes There? pohjalta)
Pääosissa: Kurt Russell, Keith David, Wilford Brimley, Donald Moffat, Richard Masur, Richard Dysart, Peter Maloney, David Clennon, Joel Polis, T.K. Carter Thomas G Waites, Charles Hallahan
Muistan vieläkin, kun 8 vuotta sitten Yle Teema esitti kesällä Keskiviikko-iltaisin vanhoja Scifi-elokuvia. Tämän alkuperäisversio "Se" toisesta maailmasta(1951) jäikin silloin erityisesti mieleen höperön supervihanneshirviön ja kornin tunnelman vuoksi. Seuraavana kesänä näin nyt arvosteltavissa olevan Carpenterin version ja ensimmäisellä katselukerralla se säikytti housut ruskean puolelle ja 7 vuotta myöhemmin pelkään edelleen Huskyja.
Nyt riittää nostalgointi ja siirtykäämme asiaan:
Carpenterin versio on vuoden 51 versiota uskollisempi Campbellin novellille ja tarina lähtee käyntiin prologilla ufon putoamiselka maapalolle Prologin jälkeen siirytään nykyhetkeen ja Etelämantereelle, jossa hulilupterilla lentävät norjalaiset ajavat Huskya takaa kiväärein ja käsikranaatein varustautuneena.
Koira saapuu amerikkalaiselle Outpost 31 nimiselle tutkimusasemalle ja sieltä turvapaikan ja pian onkin Outpostin jätkillä kusi sukassa ja tilannetta voisi parhaiten kuvailla Jon ja Al Kaplanin elokuvasta vääntämän Sinatra-henkisen huumorimusikaalin lyriikoilla: I'm a dog, but i'm The Thing (I'm The Thing, baby)
Koska Thingillä on kyky muutta muotoaan, tunnelma kiristyy ja vainoharhaisuus valtaa aseman, koska kukaan ei enään tiedä kuka kukin on ja hulilupteripilotti RJ Macreadyn ( Kurt Russell)
on otettava sankarinviitta harteilensa ja selvitettävä, että kuka kukin oikeasti on
Juonipaljastukset päättyvät tähän ja nyt yleistä lätinää elokuvasta ilman spoilereita
Tämä oli aikoinaan kuudes näkemäni Carpenterin elokuva ja olihan tämä melkoinen järkytys hilpeän Starmanin(1984) jälkeen ja kuten arvostelun alussa mainitsin, tämän elokuvan takia pelkään Huskyja ja muutekin Rob Bottinin efektit näyttävä vielä 36 vuoden jälkeenkin edelleen realistisilta ja säväyttäviltä. Siitä krediittiä, kuten myöskin elokuvan klaustrofobiselle tunnelmalle, Ennio Morriconen painstavalle soundtrckille ja Kurt Russellin erinomaiselle roolisuoritukselle.
The Thing on puusepän paras elokuva sekä kaikkien aikojen onnistuneimpia kauhuelokuvia sekä suositeltavaa katsottavaa pimeinä syys ja talvi-iltoina, vaikka näin tämän ekaa kertaa kesällä ja arvostelukin on duunattu aurinkoisissa tunnelmissa. Jatkokatseltavaksi voi huumori mielessä suositella vuoden 51 versiota sekä 7 vuoden takaista etko-osaa, joka kertoo tapahtumista norjalaisten tutkimusasemalla ennen Carpenterin mestariteoksen tapahtumia.
Arvosana⭐️⭐️⭐️⭐️⭐️
sunnuntai 6. toukokuuta 2018
Noiduttu sydän(1987)
Alkuperäinen nimi: Angel Heart
Ohjaus: Alan Parker
Käsikirjoitus: Alan Parker ( William Hjortsbergin kirjan pohjalta)
Pääosissa: Mickey Rourke Robert De Niro, Lisa Bonet, Charlotte Rampling, Pruitt Taylor Vince
Eletään vuotta 1955 New Yorkissa. Privaattinuuskija Harrry Angel ( Mickey Rourke) saa Louis Cypherltä ( Robert De Niro) tehtäväkseen etsiä kadonnutta laulajastaraa.
Mitä pidemälle Harry keisissä etenee, sen rumemaksi se menee. Harryn kuulustelemia ihmisiä alkaa löytymään murhattuna ja kaiken lisäksi mukaan liitty voodoota ja satanismia.
Angel Heart on yksi pelottavimpia elokuvia, joita olen nähnyt ja todellakin painostava tunnelma pysyy mukana alusta loppuun asti. ja erityisesti tästä jäikin mieleen suurta kohua aikoinasn herättänyt Lisa Bonetin ja Rourken kirjallimellisesti helvetilliseksi muuttuva rakastelukohtaus, jonka takia Bonet sai kenkää Cosby showsta. Kosmista.
Angel Heart on taidokaasti ohjauttu ja aidosti pelottava yhdistelmä perinteistä film-noiria terästettynä voodoo ja satanismiteemoilla. Suositeltavaksi jatkokatsottavaksi voin suositelka Wes Cravenin mestariteos Käärme ja sateenkaari(1988) sekä yhtä piinaavaa ja häriintynyttä Jacob's ladderiä(1990)
Arvosana⭐️⭐️⭐️⭐️⭐️
Ohjaus: Alan Parker
Käsikirjoitus: Alan Parker ( William Hjortsbergin kirjan pohjalta)
Pääosissa: Mickey Rourke Robert De Niro, Lisa Bonet, Charlotte Rampling, Pruitt Taylor Vince
Eletään vuotta 1955 New Yorkissa. Privaattinuuskija Harrry Angel ( Mickey Rourke) saa Louis Cypherltä ( Robert De Niro) tehtäväkseen etsiä kadonnutta laulajastaraa.
Mitä pidemälle Harry keisissä etenee, sen rumemaksi se menee. Harryn kuulustelemia ihmisiä alkaa löytymään murhattuna ja kaiken lisäksi mukaan liitty voodoota ja satanismia.
Angel Heart on yksi pelottavimpia elokuvia, joita olen nähnyt ja todellakin painostava tunnelma pysyy mukana alusta loppuun asti. ja erityisesti tästä jäikin mieleen suurta kohua aikoinasn herättänyt Lisa Bonetin ja Rourken kirjallimellisesti helvetilliseksi muuttuva rakastelukohtaus, jonka takia Bonet sai kenkää Cosby showsta. Kosmista.
Angel Heart on taidokaasti ohjauttu ja aidosti pelottava yhdistelmä perinteistä film-noiria terästettynä voodoo ja satanismiteemoilla. Suositeltavaksi jatkokatsottavaksi voin suositelka Wes Cravenin mestariteos Käärme ja sateenkaari(1988) sekä yhtä piinaavaa ja häriintynyttä Jacob's ladderiä(1990)
Arvosana⭐️⭐️⭐️⭐️⭐️
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)