Kristuksen viimeinen kiusaus(1988)

Alkuperäinen nimi: The last temptation of Christ

Ohjaus: Martin Scorsese

Käsikirjoitus: Paul Schrader( Nikos Kazantzakisin kirjan pohjalta)

Pääosissa: Willem Dafoe, Harvey Keitel, Barbara Hersehey, Harry Dean Stanton, David Bowie

Pääsiäisen kunniaksi arvostelen kasarin yhden kohutuimista elokuvista, joka auheutti mm väkivaltaisuuksia Ranskassa ja jota Yhdysvalloissa levitettin matalaa profiilia pitäen.


Maailman kuuluisimman partapotson tarina lienee kaikille tuttu, mutta Scosese tekee heti alussa selväksi, että elokuva ei perustu mihinkään evankeliumiin läväyttämällä ruutuun infotekstin asiasta.


Ja palataanpa tuhon elokuvan aiheuttamaan kohuun, joka on minun mielestäni aivan överiksi vedetty. Scorsesen elokuvassa Jeesus ja muut henkilöt puhuvat englantia ja elokuva käsittelee Jeesusta tavallisena ihmisenä. Kyllä on jännää, kuten myös sekin että Mel Gibsonin ohjaama Jeesustelu The passsion of the Christ(2004) on saannut Vatikaania myöten postiivista palautetta  evankeliumillle uskollisemman kerronnan ja Armean kielen käytöstä, vaikka  elokuva onkin  yhtä kidutuspornoilua, mitä meikäläinen ei pysty katsomaan, vaikka olenkin katsonut lukemattomia  toiminta, rikos, kauhu ja splätterelokuvia.

Edellä mainittu vuodatukseni on hyvä esimerkki siitä, miten sairaassa maailmassa elämme, jossa  elokuvaväkivalta on hyväksyttävää, kunhan ohjaajana on Mel Gibson ja väkivalta on ujutettu mukaan historallisesti merkittäviin tapahtumiin.

Mutta nyt takaisin Scorsesen elokuvan pariin.

Kristuksen viimeinen kiusaus on hyvin ohjattu ja visuaalisesti hieno teos. Willem Dafoe on nappivalinta Jeesuksen roolin ja  muutkin hoitivat roolinsa hyvin. Toisin David Bowie Pontius Pilatuksena aiheutti repeilyä kotikatsomossa.

Krediittiä Peter Gabrielin soundtrackistä, höhö.

Vielä 30 vuotta ilmestymisensä jälkeen Scorsesen Jeesustelu ovaikuttava teos, joka ei  ole mielestäni kaiken  kohun arvoinen ja tästä  voi nauttia täysillä, kunhan ei  satu olemaan kukkahattutäti ja vaikka olenkin ateisti, pidin tästä erittäin paljon.

Arvosana⭐️⭐️⭐️⭐️⭐️

Kissaihmiset(1982)

Ohjaus:  Paul Schrader

Käsikirjoitus: Alan Ormsby ( DeWitt Bodeenin vuoden 1942  kirjoittaman tarinan pohjalta)

Pääosissa: Nastassja Kinski, Malcolm McDowell, John Heard, Annette O Toole, Ed Begley Jr, Ruby Dee, Frankie Faison, Ray Wise


Irene (Nastassja Kinski) saapuu New Orleansiin veljensä Paulin (Malcolm McDowell) luokse asumaan. Vierailessaan eläintarhassa Irene tapaa Oliverin (John Heard) joka rakustuu Ireneen.

Ongelmana vain on se, että Irene ja Paul ovat "kissaihmisiä" jotka muinaisen kirouksen takia muuttuvat mustiksi panttereiksi, jos  he sekstailevat muiden kanssa. Ihmismuodon he saavat takaisin vain raatelemalla petikumppanin riekaleiksi. Tilannetta ei edes helpota  Oliverin kanssa eläintarhassa työskentelevä kollega Alice (Annette O Toole) joka käy myöskin kuumana Oliverin.


Tämähän on siis eroottisempi ja pervompi remake samannimisestä klassikosta vuodelta 1942. Siis kun todella tarkoita eroottinen se tarkoitta sitä oikeasti, sillä elokuvan naiset näyttävät reilusti paljasta pintaa, mikä herättää ihmestystä, että yritetäänkö tällä paikata  älyvaapata tarinaa kiinostavampaan suuntaan?

Vaikka paljasta pintaa onkin paljon luvassa, sillä ei onneksi retostella liikaa ja Schraderin ohjaus on kyllä jälleen kerraan loistavaa.

Lisäksi krediittiä hienoista erikoistehosteista, komeasta alkutekstijaksosta ja Giorgio Moroderin syntikkapopituksista, vaikka olisivatkin saanneet käyttää David Bowien pyromaanibiisi Putting out fireä vähän enemmän ääniraidalla.

Tyylikäs, jännä, eroottinen ja pervo  remake 40-luvun kauhuklassikosta.

Arvosana⭐️⭐️⭐️⭐️⭐️

Light Sleeper(1992)

Ohjaus ja käsikirjoitus: Paul Schrader

Pääosissa: Willem Dafoe, Susan Sarandon, Sam Rockwell, David Spade, Victor Garber, Dana Delany, Mary Beth Hurt,  Paul Jabara, Jane Adams, Robert Cicchini, Rene Rivera, David Clennon

Jälleen kerran tuli käytyä paikkaamassa yleissivistyksen aukkoja Orionissa. Tällä kertaa Taksikuskin, Rolling Thunderin ja pari muutakin Scorseseen elokuvaa kynäilleen Paul Schraderin Light Sleeperillä.

Willm Dafoe on New Yorkilainen huumediileri John LeTour, jolla on kriisi päällä.  Heroiini ei mene  enään kaupaksi, koska kaikki vetävät Crackiä ja pomo Ann (Susan Sarandon)  päättä siirtyä kosmetiikkaalalle. Myös kinkkinen suhde  Mariannen (Dana Delany) kanssa tökkii.

Light Sleeper oli hyvin Taksikuskimainen. Molempia elokuvia yhdistää Schraderin ja  tapahtumapaikkana olevana New Yorkin lisäksi päähenkilöiden kertojaääni ja päiväkirjan kirjoittaminen. Kuitenkin Schrader ei onneksi sortunut mestariteoksensa ideoiden kierättämiseen, vaan Light Sleeper rullasi oikein mallikkaasti.

Schaderin ohjaus oli jälleen kerran loistavaa, Dafoe loisti pääosassa ja pisteenä iin päälle katsomiskokemuksen kruunasi Michael Been loistava soundtrack.

Tyylikäs ja tunnelmallinen rikosdraama, joka menee helposti ysärin parhaimpien elokuvien Top 10-listalle

Arvosana⭐️⭐️⭐️⭐️⭐️

Naisen kahdet kasvot(1976)

Alkuperäinen nimi: Obsession

Ohjaus: Brian De Palma

Käsikirjoitus: Brian De Palma ja Paul Schrader

Pääosissa: Cliff Robertson, John Lithgow, Genevieve Bujold

Michael Courtland (Cliff Robertson)  on New Orleansissa vaikuttava kiinteistöalan big shot, jonka vaimo ja tytär joutuvat shanghaijatuiksi juhlien jälkeen.

Vapautusyritys päättyy vaimon ja tyttären kuolemaan, kun shanghaijaajien pakoauto syöksyy järveen.

16 vuotta myöhemmin Michael lähtee bisnesmatkalle Italian Firenzeen, jossa hän tapaa paikallisessa kappelissa vaimonsa näköisen naisen ja päättää mennä hetken mielijohteesta naimisiin toisen kerran, mutta kaikki ei ole siltä miltä näyttää ja lopussa katsojaa odotta hurja yllätys.


Vaikka Obsession onkin jäännyt saman vuonna ilmestyneen Carrien varjoon, Obsession on siltti taattua tyylikästä, tiivistunnelmaista ja näyttävää jännitysnäytelmää ala  Brian De Palma ja pisteenä iin päälle katselukokokemuksen kruunaa Bernard Hermannin tunnelmallinen soundtrack.

Arvosana⭐️⭐️⭐️⭐️⭐️

Scarface(1983)

Ohjaus: Brian De Palma

Käsikirjoitus: Oliver Stone

Pääosissa: Al Pacino, Michelle Pfeiffer, Steven Bauer, Mary Elizabeth  Mastrantonio, Robert Loggia, F. Murray Abraham, Paul Shenar, Harris Yulin

Brian De Palman tunnetuin elokuva lienee kaikille tuttu, joten mennäänpä suoraan asiaan.

Vuonna 1980 Fidel Castro päätti  järjeestä suursiivouksen ja tämän myötä Miamiin saapui 125000 pakolaista, joista 10000 rikollisia. Erittäin ajankohtainen teos siis edelleen.

Tony Montana, mies joka  ei esittelyjä kaipaa saapuu Miamiin ja  nousee pian kaupungin
kokaiinikeisariksi. Mutta kokaiinikeisaruudella  on hintansa.

Scarfacen perustarina eli gangsterin nousu ja tuho on otetettu vähemmän tunnestusta Howard Hawksin ohjaamasta vuoden 1932 Scarfacesta, joka on yllättävän raflaava ja viihdyttävä 30-luvun elokuvaksi. Muutamia samoja kohtauksia molemmista löytyy.

Siinä missä Hawksin Scarface käsitteli kieltolakia, De palman version aiheena puolestaan taas on 80-muotihuume eli kokaiini, josta Oliver Stone oli vieroitautumassa Ranskassa, jossa hän myös

käsikirjoitti Scarfacea ja teki yhteistyötä DEAan kanssa ja suurin osa elokuvan tapahtumista perustuu tositapahtumiin.

Al Pacino vetää uransa parhaiman roolin Tony Montanana ja Palman ohjaus ja jälleen kerran loistavaa ja krediittiä myös Giorgio Moroderin soundtrackille, joka ei toisin vedä vertoja Pino Donaggion sävellyksille ja  minun listoilani  Donaggion säveltämät Palman muutama taidetrilleri menee Scarfacen ohi, mutta ei tämäkään hullumpi elokuva ole.

Scarface on aina ajankohtainen mestariteos maahanmuuton tuomista haasteista ja yhden miehen noususta ja tuhosta sekä Brian De Palman 5.paras elokuva.

Arvosana⭐️⭐️⭐️⭐️⭐️

Huuma(1981)

Alkuperäinen nimi: Body Heat

Ohjaus ja käsikirjoitus: Lawrence Kasdan

Pääosissa: William Hurt, Kathleen Turner, Richard Crenna, Ted Danson, Mickey Rourke,  J. A Preston

Tänään tuli korjattua iso aukko yleissivistyksessä ja kävin tänään ensimmäistä kertaa elokuvateatteri Orionissa katsomassa Lawrencen Kasadanin kehutun Neo-Noir klassikon ja täytyy kyllä myöntää, että katselukokemus oli huomattavasti eeppisempi Finnkinoon verrattuna.

Orionissa paikan sai valita itse, penkit olivat todella mukavat ja elokuva pääsi oikeuksiinsa suttuiselta 35mm filmiltä, mikä loi samalla myös nostalgisen tunnelman.

Pidemittä puheitta menkäämme suoraan asiaan:

Floridassa riehuu helleaalto ja asianajaja  Ned Racine (William Hurt) tapaa Matty Walkerin (Kathleen Turner) joka on ikävä kyllä naimisissa.

Tästä huolimatta heidän välilleen syntyy kuuma suhde ja sitten ollankin jo suunittelemassa Mattyn aviomiehen Edmundin ( Richard Crenna) murhaamista.

Mm 3 Star Warsia ja Kadonneen aarteen metsästäjät kynäillyt Kasdan on onnistunut debyyttiohjauksessaan siirtämään 40-luvun film-noirin pikkutarkasti kasarille ja pyhyä jysäys miten kuuma touhua Body Heat paikoittain on, mutta muutama hauskakin  hetki mahtui mukaan.


Elokuvavuoden 1981 ja neo-noirin aatelia.

Arvosana⭐️⭐️⭐️⭐️⭐️

Ulvonta(1981)

Alkuperäinen nimi: The Howling

Ohjaus: Joe Dante

Käsikirjoitus: John Sayles ja Terence H  Winkless( Gary Branderin kirjan pohjalta)

Pääosissa: Dee Wallace-Stone, Robert Picardo, Dick Miller, Dennis, Dugan, Kevin McCarthy, Slim Pickens, Patrick Macnee, John Carradine, Noble Willingham, Elizabeth Brooks, Don McLeod,

Ihmissusimytologia päivitettin näyttävästi modernimpaan suuntaan 1980-luvulla. Silloin ilmestyivät Wolfen, Oscar-palkittu Ihmissusi Lontoossa (kumpikin 1981) Sudet tulevat(1984)  Stephen King-filmatisointi Hopealuoti(1985) ja nyt arvostelussa oleva Ulvonta.


Karen White (Dee Wallace-Stone) on Los Anglesilainen tv-reportteri, joka auttaa poliisia jäljittämään sarjamurhaaja Eddie Quistiä (Robert Picardo)

Karen järjestää väijytyksen aikuisviihdekauppaan ja tilanne riistäyy hurjaksi. Onneksi poliisi to the rescue, mutta tilanten myötä Karen traumatisoituu ja niinpä hän lähtee terapiapainotteiselle lomalle maaseudulle. Mutta eipä siitäkän tulee mitään, kun läheisessä metsässä asustelee ihmissusia.


Ulovonta on kestänyt hyvin aikaa ja vielä 37 vuodeen jälkeen Rob Bottinin (The Thing) luomat hukat näyttävät edelleenkin hurjilta ja pisteenä iin päälle  hienosti toteutetut muodonmuutokset.

Erikoistehosteiden lisäksi krediittiä myös Brian De Palman hovisäveltäjän Pino Donaggion soudtrackistä.

Ulvonta on kaikkien aikojen paras ihmissusielokuva ja yksi kasarin parhaimpia kauhuelokuvia.

Arvosana🐺🐺🐺🐺🐺

Evil Dead 2(1987)

Alkuperäinen nimi:  Evil Dead 2-Dead By Dawn

Ohjaus: Sam Raimi

Käsikirjoitus: Sam Raimi ja Scott Spiegel

Pääosissa: Bruce Campbell, Ted Raimi, Dan Hicks Sarah Berry, Denise Bixler, Kassie DePaiva


Pidemittä puheitta suoraan asiaan:

ED2 jatkuu suoraan siitä, mihin ensimmäinen jäi. Ash Williams (Bruce Campbell) mättää jälleen demoneita pataan  metsämökissä, toisin ensimmäistä osaa verisemmin, vauhdikkaammin ja
hauskemmin.


Sinä elokuvan juoni lyhyesti ja ytimekkäästi kerrottuna ja loppuun yleistä lätinää ilman spoilereita.


Bruce Campbell on jälleen kovassa vedossa ja käsintehtyjä splätteröintejä on  aina ilo katsella.


ED2 on edeltäjäänsä hauskempi ja  viihdyttävämpi sekä myöskini suosikkini ED-trilogiasta.


Arvosana⭐️⭐️⭐️⭐️⭐️