Ohjaus: Nicolas Winding Refn
Käsikirjoitus: Hossein Amini (James Sallisin kirjan Kylmä,kyyti pohjlta)
Pääosissa: Ryan Gosling, Albert Brooks, Ron Perlman, Oscar Isaac, Bryan Cranston, Carey Mulligan, Christina Hendricks
Nimetön päähenkilö ( Ryan Goslingin) työskentelee päivisin mekaanikkona ja osa-aikaisena stunt maninä ja öisin sankarimme heittää keikkaa ryöstöretkien pakoauton ratin takana. Eräänä päivänä mies tapaaa naapurissa asuvan Irenen ( Carey Mulligan), jonka aviomies istuu vankilassa. Hetken mielijohteesta sankarimme suotuu auttamaan naapurinsa aviomiestä heittämään keikkaa panttilainaamoon, joka menee pahasti, pieleen ja pian kuskillamme on laukullinen rahaa ja raatoja jalkoja myöten.
Drive on sangen upea, tyylikäs, tiivistunnelmainen ja hyvin rytimitetty elokuva. Drive alkaa vähäeleisenä draamana, mutta puolenvälin jälkeen elokuvaa vaihtaa tyylilajia draama väkivaltaiseksi rikosjännäriksi. Hieman absurdiltahan tuo hieman kuulosta, mutta sen verran Refn on taidokkaasti elokuvan rytmittänyt, niin että tuo alkupuolen vähäeleinen draamapuoli luo mukavan harmonisen kontrastin jälkimmäisen puoliskon paikoittain aika brutaalille väkivallalle tuoden mielen Tony Scottin parhaimman elokuvan True romancen (1993)
Mutta Tony Scottin mestariteoksen sijaan Driven viisuaalinen ja yleinen olemus ovat ennemän 80-luvun neo-noirin suuntaan. Suurimpana esikuvana onkin toiminut Michael Mannin ensimmäinen pitkä teatterielokuva Thief (1981) jossa myöskin niin ikään tiettyn alan ammattilainen sekantuu kovan luokan rikollisten bisneksiin. Kuitenkin Drive kulkee omia polkujaan ansioituneesti ja onnistuu oleman omanlaisensa elokuva.
Drive on 2010-luvun paras elokuva, tyylikäs, tiivistunnelmainen ja viisuaalisesti upea tribuutti 80 -luvun neo-noir-genrelle. Erityismainninat Goslingin vähäeleisestä roolisuorituksesta ja soundtrackistä.
Arvosana⭐️⭐️⭐️⭐️⭐️
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti