Alkuperäinen nimi: Vice Squad
Ohjaus ja käsikirjoitus: Gary Sherman
Pääosissa: Gary Swanson, Wings Hauser, Pepe Serna, Season Hubley
80-luku oli ehdottomasti amerikkalaisen elokuvateolisuuden kulta-aikaa. Silloin tuli ulos kaikenlaista elokuvaa, joista vähemmön tunnetut ja myöhemmin kulttistatuksen saaneet elokuvat ovat varsin hupaisaa katsottavaa, lähinä B-luokan näyttelijäntyön, toteutuksen, kliseiden viljelyn ja hyvien soundtrackien ansiosta. Nyt arvosteluvuorossa oleva Vice Squad edustaa juuri edellä manittua kasarihuttua.
Sutenööri Ramrod( Wings Hauser) pieksee erään suojattinsa sairaalakuntoon, jossa tämä myöhemmin menehtyy. Ilotyttö Princess (Season Hubley) painostaa Etsivä Tom Walshia (Gary Swanson) saamaan Ramrodin kiinni.
Vice Squad on täyttä kasaria neonvaloja, muotia ja soundtrackiä myöten, joista hyvänä esimerkkinä voi mainita Ramrodia tulkitsevan Wings Hauserin ärjäisemän Neon Slimen. Hauser vetääkin koko elokuvan parhaimman roolin ja jälleen kasarikonnagalleria on yhtä konnaa värikkäämpi.
Erityismaininnan voi myös antaa elokuvan tapahtumanpaikkana toimivasta Los Angelisistä. Yleensä iloisena ja aurinkoisena kaupunkina tunnettu L.A näyttäytyy Vice Squadissa New Yorkin veroisena avoviemärinä ja jatkokatselvaksi voikin suositella 2 vuotta myöhemmin valmistunutta Nykiin sijoittuva neo-noiria Abel Ferreran Fear city, jonka arvostelen tässä blogissa, sitten kun kerkeän.
Yhteenvetona Vice Squadia voi suositella, jos sattuu diggaamaan päättömästä kasarihutusta ja neo-noir-genren elokuvista.
Arvosana⭐️⭐️⭐️⭐️⭐️
perjantai 28. huhtikuuta 2017
maanantai 24. huhtikuuta 2017
Blow Out-Viimeinen todistaja (1981)
Ohjaus: Brian De Palma
Käsikirjoitus: Brian De Palma ja Bill Mesce Jr
Pääosissa: John Travolta, Nancy Allen, John Lithgow, Dennis Franz
Nyt ensimmäistä kertaa tässä blogissa arvostelussa toisen suoksikkiohjaajani Michael Mannin oheela Brian De Palman mestariteos.
John Travolta esittämä B-luokan kauhutuotantojen ääniefekteistä vastaava Jack Terry lähtee eräänä yönä ulos äänityshommiin ja saattuu äänittämään pamauksen, jonka seurauksena auto suistuu sillata järveen. Jack sulketaa perään ja onnistuu pelastamaan Nancy Allenin esittämän Sallyn.
Sen sijaan auton kuljettaja ja toinen matkustaja hukkuvat ja toinen matkustaja paljastuukin poliittiseksi isoksi kihoksi ja pian Jackillä on selvitettävänä oliko nauhalle päätynyt pamaus pistoolin laukus vai puhjenneen renkaan ääni?
Kuten arvostelun alussa mainitsin, Brian De Palma on toinen suuri suosikkiohjaani ja mies tehtaili parhaimat elokuvansa 70-80-luvulla ja tuona aikavälillä ilmestyneet Palman ohjaamat elokuvat ovatkin elokuvataidetta parhaimillaan.
Blow out on Brian De Palman paras ohjaus ja yksi 80-luvun parhaimpia ja aliarvostetuimpia teoksia.
Lisäksi erityismaininta täytyy antaa useisiin muihinkin Palman elokuviin musiikkia säveltäneen Pino Donaggion sävelkyksistä, jotka tuovat paikoittain tipan linssiin.
Arvosana⭐️⭐️⭐️⭐️⭐️
Käsikirjoitus: Brian De Palma ja Bill Mesce Jr
Pääosissa: John Travolta, Nancy Allen, John Lithgow, Dennis Franz
Nyt ensimmäistä kertaa tässä blogissa arvostelussa toisen suoksikkiohjaajani Michael Mannin oheela Brian De Palman mestariteos.
John Travolta esittämä B-luokan kauhutuotantojen ääniefekteistä vastaava Jack Terry lähtee eräänä yönä ulos äänityshommiin ja saattuu äänittämään pamauksen, jonka seurauksena auto suistuu sillata järveen. Jack sulketaa perään ja onnistuu pelastamaan Nancy Allenin esittämän Sallyn.
Sen sijaan auton kuljettaja ja toinen matkustaja hukkuvat ja toinen matkustaja paljastuukin poliittiseksi isoksi kihoksi ja pian Jackillä on selvitettävänä oliko nauhalle päätynyt pamaus pistoolin laukus vai puhjenneen renkaan ääni?
Kuten arvostelun alussa mainitsin, Brian De Palma on toinen suuri suosikkiohjaani ja mies tehtaili parhaimat elokuvansa 70-80-luvulla ja tuona aikavälillä ilmestyneet Palman ohjaamat elokuvat ovatkin elokuvataidetta parhaimillaan.
Blow out on Brian De Palman paras ohjaus ja yksi 80-luvun parhaimpia ja aliarvostetuimpia teoksia.
Lisäksi erityismaininta täytyy antaa useisiin muihinkin Palman elokuviin musiikkia säveltäneen Pino Donaggion sävelkyksistä, jotka tuovat paikoittain tipan linssiin.
Arvosana⭐️⭐️⭐️⭐️⭐️
lauantai 15. huhtikuuta 2017
Drive (2011)
Ohjaus: Nicolas Winding Refn
Käsikirjoitus: Hossein Amini (James Sallisin kirjan Kylmä,kyyti pohjlta)
Pääosissa: Ryan Gosling, Albert Brooks, Ron Perlman, Oscar Isaac, Bryan Cranston, Carey Mulligan, Christina Hendricks
Nimetön päähenkilö ( Ryan Goslingin) työskentelee päivisin mekaanikkona ja osa-aikaisena stunt maninä ja öisin sankarimme heittää keikkaa ryöstöretkien pakoauton ratin takana. Eräänä päivänä mies tapaaa naapurissa asuvan Irenen ( Carey Mulligan), jonka aviomies istuu vankilassa. Hetken mielijohteesta sankarimme suotuu auttamaan naapurinsa aviomiestä heittämään keikkaa panttilainaamoon, joka menee pahasti, pieleen ja pian kuskillamme on laukullinen rahaa ja raatoja jalkoja myöten.
Drive on sangen upea, tyylikäs, tiivistunnelmainen ja hyvin rytimitetty elokuva. Drive alkaa vähäeleisenä draamana, mutta puolenvälin jälkeen elokuvaa vaihtaa tyylilajia draama väkivaltaiseksi rikosjännäriksi. Hieman absurdiltahan tuo hieman kuulosta, mutta sen verran Refn on taidokkaasti elokuvan rytmittänyt, niin että tuo alkupuolen vähäeleinen draamapuoli luo mukavan harmonisen kontrastin jälkimmäisen puoliskon paikoittain aika brutaalille väkivallalle tuoden mielen Tony Scottin parhaimman elokuvan True romancen (1993)
Mutta Tony Scottin mestariteoksen sijaan Driven viisuaalinen ja yleinen olemus ovat ennemän 80-luvun neo-noirin suuntaan. Suurimpana esikuvana onkin toiminut Michael Mannin ensimmäinen pitkä teatterielokuva Thief (1981) jossa myöskin niin ikään tiettyn alan ammattilainen sekantuu kovan luokan rikollisten bisneksiin. Kuitenkin Drive kulkee omia polkujaan ansioituneesti ja onnistuu oleman omanlaisensa elokuva.
Drive on 2010-luvun paras elokuva, tyylikäs, tiivistunnelmainen ja viisuaalisesti upea tribuutti 80 -luvun neo-noir-genrelle. Erityismainninat Goslingin vähäeleisestä roolisuorituksesta ja soundtrackistä.
Arvosana⭐️⭐️⭐️⭐️⭐️
Käsikirjoitus: Hossein Amini (James Sallisin kirjan Kylmä,kyyti pohjlta)
Pääosissa: Ryan Gosling, Albert Brooks, Ron Perlman, Oscar Isaac, Bryan Cranston, Carey Mulligan, Christina Hendricks
Nimetön päähenkilö ( Ryan Goslingin) työskentelee päivisin mekaanikkona ja osa-aikaisena stunt maninä ja öisin sankarimme heittää keikkaa ryöstöretkien pakoauton ratin takana. Eräänä päivänä mies tapaaa naapurissa asuvan Irenen ( Carey Mulligan), jonka aviomies istuu vankilassa. Hetken mielijohteesta sankarimme suotuu auttamaan naapurinsa aviomiestä heittämään keikkaa panttilainaamoon, joka menee pahasti, pieleen ja pian kuskillamme on laukullinen rahaa ja raatoja jalkoja myöten.
Drive on sangen upea, tyylikäs, tiivistunnelmainen ja hyvin rytimitetty elokuva. Drive alkaa vähäeleisenä draamana, mutta puolenvälin jälkeen elokuvaa vaihtaa tyylilajia draama väkivaltaiseksi rikosjännäriksi. Hieman absurdiltahan tuo hieman kuulosta, mutta sen verran Refn on taidokkaasti elokuvan rytmittänyt, niin että tuo alkupuolen vähäeleinen draamapuoli luo mukavan harmonisen kontrastin jälkimmäisen puoliskon paikoittain aika brutaalille väkivallalle tuoden mielen Tony Scottin parhaimman elokuvan True romancen (1993)
Mutta Tony Scottin mestariteoksen sijaan Driven viisuaalinen ja yleinen olemus ovat ennemän 80-luvun neo-noirin suuntaan. Suurimpana esikuvana onkin toiminut Michael Mannin ensimmäinen pitkä teatterielokuva Thief (1981) jossa myöskin niin ikään tiettyn alan ammattilainen sekantuu kovan luokan rikollisten bisneksiin. Kuitenkin Drive kulkee omia polkujaan ansioituneesti ja onnistuu oleman omanlaisensa elokuva.
Drive on 2010-luvun paras elokuva, tyylikäs, tiivistunnelmainen ja viisuaalisesti upea tribuutti 80 -luvun neo-noir-genrelle. Erityismainninat Goslingin vähäeleisestä roolisuorituksesta ja soundtrackistä.
Arvosana⭐️⭐️⭐️⭐️⭐️
keskiviikko 12. huhtikuuta 2017
Suurkaupungin lait (1981)
Alkuperäinen nimi: Thief
Ohjaus: Michael Mann
Käsikirjoitus: Michael Mann ( Frank Hohimerin kirjan The home invaders pohjalta)
Pääosissa: James Caan, James Belushi, Willie Nelson, Robert Prosky, Tuesday Weld, William Petersen, Dennis Farina
Vuonna 1981 yksi kaikkien suosikkielokuvaohjaajistani, Michael Mann, pääsi ohjaamaan ensimmäisen teatterielokuvansa, Thiefin, kornisti suomennettu nimellä Suurkaupungin lait.
Frank (James Caan) on kassakaappiexpertti joka haaveillee eläkepäivistä, mutta suostuu vielä tekemään keikan mafioso Leolle ( Robert Prosky) jolla on muita suunitelmia Frankin varalle.
Jo tässä debyyttiohjauksessa näkyvät vahvasti Michael Mannin myöheimmistä leffoista tutut tarvaramerkit: Upeasti kuvatut öiset kaupunkimaisemat, neonvalot,laadukas kameratyöskentely ja musiikit , kovaääniset ammuskelut ja asialleen omistautuneet päähenkilöt.
Tarkkasilmäisenä katsojana Thiefistä voi bongata yhtäläisyyksiä Nicolas Widing Refin Driven (2011) joka saattu olemaan teemoiltaan samanlainen Thiefin kanssa. Toinen tarkkasilmäisen katsojan bongattavissa oleva yksityiskohta ovat pienet roolit William Peterseniltä ja Dennis Farinalta, jotkat niin ikään olivat päärooleissa Michael Mannin ohjaamassa Manhunterissa (1986), joka on Michael Mannin paras ohjaus ja yksi 80-luvun visuualisesti tyylikkäimpiä ja aliarvostetuimpia teoksia.
Mutta nyt takaisin Thiefin pariin:
Thief on kerrassaan tyylikäs ja loistava debyyttiohjaus Manniltä, joka määritteli kertaheitolla amerikkalaisen rikoselokuvan perinteet uusiksi ja jonka vaikutus on nähtävissä nykyäänkin amerikkalaisessa rikoselokuvassa.
Suositeltavaa katsottavaa Mannin ja neo-noirin ystäville. Lopuksi voin suositella jatkokatseltavaksi arvostelussa mainittua Driveä, jonka aion arvostella seuraavaksi.
Arvosana⭐️⭐️⭐️⭐️⭐️
Ohjaus: Michael Mann
Käsikirjoitus: Michael Mann ( Frank Hohimerin kirjan The home invaders pohjalta)
Pääosissa: James Caan, James Belushi, Willie Nelson, Robert Prosky, Tuesday Weld, William Petersen, Dennis Farina
Vuonna 1981 yksi kaikkien suosikkielokuvaohjaajistani, Michael Mann, pääsi ohjaamaan ensimmäisen teatterielokuvansa, Thiefin, kornisti suomennettu nimellä Suurkaupungin lait.
Frank (James Caan) on kassakaappiexpertti joka haaveillee eläkepäivistä, mutta suostuu vielä tekemään keikan mafioso Leolle ( Robert Prosky) jolla on muita suunitelmia Frankin varalle.
Jo tässä debyyttiohjauksessa näkyvät vahvasti Michael Mannin myöheimmistä leffoista tutut tarvaramerkit: Upeasti kuvatut öiset kaupunkimaisemat, neonvalot,laadukas kameratyöskentely ja musiikit , kovaääniset ammuskelut ja asialleen omistautuneet päähenkilöt.
Tarkkasilmäisenä katsojana Thiefistä voi bongata yhtäläisyyksiä Nicolas Widing Refin Driven (2011) joka saattu olemaan teemoiltaan samanlainen Thiefin kanssa. Toinen tarkkasilmäisen katsojan bongattavissa oleva yksityiskohta ovat pienet roolit William Peterseniltä ja Dennis Farinalta, jotkat niin ikään olivat päärooleissa Michael Mannin ohjaamassa Manhunterissa (1986), joka on Michael Mannin paras ohjaus ja yksi 80-luvun visuualisesti tyylikkäimpiä ja aliarvostetuimpia teoksia.
Mutta nyt takaisin Thiefin pariin:
Thief on kerrassaan tyylikäs ja loistava debyyttiohjaus Manniltä, joka määritteli kertaheitolla amerikkalaisen rikoselokuvan perinteet uusiksi ja jonka vaikutus on nähtävissä nykyäänkin amerikkalaisessa rikoselokuvassa.
Suositeltavaa katsottavaa Mannin ja neo-noirin ystäville. Lopuksi voin suositella jatkokatseltavaksi arvostelussa mainittua Driveä, jonka aion arvostella seuraavaksi.
Arvosana⭐️⭐️⭐️⭐️⭐️
Viimeinen Mohikaani (1992)
Ohjaus: Michael Mann
Käsikirjoitus: Michael Mann ( James Fenimore Cooperin kirjan ja George B. Seitzin vuoden 1936 elokuvan pohjalta)
Pääosissa: Daniel Day-Lewis, Madeleine Stowe, Wes Studi, Russell Means, Eric Schweig, Jodhi May, Pete Postlethwaite, Colm Meaney
Enpä keksi hirveästi kirjoitettavaa tästä, joten lyhyt ja ytimekäs arvostelu.
Vuonna 1757 jenkeissä soditaan peruukkipellejen ja heijannannaa-miesten kesken ja niin edespäin.
Hyvin tyypillinen historiallinen pukudraama oli siis kyseesä, mutta pituus oli tällä kertaa kohtuulinen ja pahimilta kliseiltäkin vältyttiin. Vain Michael Mannin kaltainen mestariohjaaja pystyy tekemään moneen kertaan nähdystä historiallisesta pukudraamasta ihan oikeasti tyylikkään ja asiallisen katsomiskokemuksen, mistä täytyy antaa Mannille krediittiä.
Jälleen kerran hieman erilaista, mutta tyylikästä ja loistavaa elokuvaa Michael Manniltä
Arvosana⭐️⭐️⭐️⭐️⭐️
Käsikirjoitus: Michael Mann ( James Fenimore Cooperin kirjan ja George B. Seitzin vuoden 1936 elokuvan pohjalta)
Pääosissa: Daniel Day-Lewis, Madeleine Stowe, Wes Studi, Russell Means, Eric Schweig, Jodhi May, Pete Postlethwaite, Colm Meaney
Enpä keksi hirveästi kirjoitettavaa tästä, joten lyhyt ja ytimekäs arvostelu.
Vuonna 1757 jenkeissä soditaan peruukkipellejen ja heijannannaa-miesten kesken ja niin edespäin.
Hyvin tyypillinen historiallinen pukudraama oli siis kyseesä, mutta pituus oli tällä kertaa kohtuulinen ja pahimilta kliseiltäkin vältyttiin. Vain Michael Mannin kaltainen mestariohjaaja pystyy tekemään moneen kertaan nähdystä historiallisesta pukudraamasta ihan oikeasti tyylikkään ja asiallisen katsomiskokemuksen, mistä täytyy antaa Mannille krediittiä.
Jälleen kerran hieman erilaista, mutta tyylikästä ja loistavaa elokuvaa Michael Manniltä
Arvosana⭐️⭐️⭐️⭐️⭐️
sunnuntai 9. huhtikuuta 2017
Paholaisen pesä (1983)
Alkuperäinen nimi: The Keep
Ohjaus: Michael Mann
Käsikirjoitus: Michael Mann ( F Paul Wilsonin samannimisen kirjan pohjalta)
Pääosissa: Scott Glenn, Gabriel Byrne, Ian McKellen, Jurgen Prochnow, Robert Prosky, Alberta Watson.
Parhaiten tiivistunnelmaisten ja tyylikkäiden rikostarinoiden tekijänä tunnettu Michael Mann kokeli vuotta ennen Miami Viceä osaamistaan hieman muusta tuotanostaan poikkeavan, The Keepin parissa, joka on kenties Michael Mannin yksi parhaimpia ja aliarvostetuimpia teoksia.
Vuonna 1941 Operaatio Barbarossan ollessa käynissä natsijoukko valtaa pienen kylän Romaniassa ja löytävät sieltä maanalaisen kaupungin ja ryhtyvät varastamaan sieltä löytyneitä hopeaesineitä.
Mutta ryöstöretki saa ikäviä käänteitä, kun salaperäinen ilmiö tappaa ryöstelevät natsit. Paikalle saapuneet SS-joukot teloittavat kostoksi kylän asukkaita, mutta silti natseja lakoaa edelleen ja natsit hakevat keskitysleiriltä Ian McKellenin tulkitseman professori Kuzan selvittämään natsien kuolemat aiheuttaneen ilmiön alkuperää.
The Keep poikkeaa yllättävän paljon totutusta Michael Mannin tuotannosta synkän yleisilmeensä, genren kuin myös teemana olevan pahuuden olemuksen tutkimisen eri kanteilta.
Puhuttelevasta teemastaan huolimatta aiheesta ei saada paljoakaan irti, koska elokuva on editoitu
Mannin alkuperäisestä 3 ja puolen tunnin versiosta 96 minuutin pituiseksi.
Silti The Keep ei ole missään nimessä huono. Michael Mann hallitsee tiivistunnelmaisen ja tyylikkään tarinankerronan, jota Tangerine Dreamin soundtrack ja sarjakuvataiteilija Enki Bilalin luomat lavasteet tukevat hienosti
The Keep on Michael Mannin tuotannosta aliarvostetuin ja yllättävän syvällisen sanoman sisältävä tarina pahuuden olemuksesta maailmassa, olipa kyseessä natsit tai muinainen hirviö, pahuutta löytyy maailmasta
muodossa jos toisessa.
Arvosana⭐️⭐️⭐️⭐️⭐️
Ohjaus: Michael Mann
Käsikirjoitus: Michael Mann ( F Paul Wilsonin samannimisen kirjan pohjalta)
Pääosissa: Scott Glenn, Gabriel Byrne, Ian McKellen, Jurgen Prochnow, Robert Prosky, Alberta Watson.
Parhaiten tiivistunnelmaisten ja tyylikkäiden rikostarinoiden tekijänä tunnettu Michael Mann kokeli vuotta ennen Miami Viceä osaamistaan hieman muusta tuotanostaan poikkeavan, The Keepin parissa, joka on kenties Michael Mannin yksi parhaimpia ja aliarvostetuimpia teoksia.
Vuonna 1941 Operaatio Barbarossan ollessa käynissä natsijoukko valtaa pienen kylän Romaniassa ja löytävät sieltä maanalaisen kaupungin ja ryhtyvät varastamaan sieltä löytyneitä hopeaesineitä.
Mutta ryöstöretki saa ikäviä käänteitä, kun salaperäinen ilmiö tappaa ryöstelevät natsit. Paikalle saapuneet SS-joukot teloittavat kostoksi kylän asukkaita, mutta silti natseja lakoaa edelleen ja natsit hakevat keskitysleiriltä Ian McKellenin tulkitseman professori Kuzan selvittämään natsien kuolemat aiheuttaneen ilmiön alkuperää.
The Keep poikkeaa yllättävän paljon totutusta Michael Mannin tuotannosta synkän yleisilmeensä, genren kuin myös teemana olevan pahuuden olemuksen tutkimisen eri kanteilta.
Puhuttelevasta teemastaan huolimatta aiheesta ei saada paljoakaan irti, koska elokuva on editoitu
Mannin alkuperäisestä 3 ja puolen tunnin versiosta 96 minuutin pituiseksi.
Silti The Keep ei ole missään nimessä huono. Michael Mann hallitsee tiivistunnelmaisen ja tyylikkään tarinankerronan, jota Tangerine Dreamin soundtrack ja sarjakuvataiteilija Enki Bilalin luomat lavasteet tukevat hienosti
The Keep on Michael Mannin tuotannosta aliarvostetuin ja yllättävän syvällisen sanoman sisältävä tarina pahuuden olemuksesta maailmassa, olipa kyseessä natsit tai muinainen hirviö, pahuutta löytyy maailmasta
muodossa jos toisessa.
Arvosana⭐️⭐️⭐️⭐️⭐️
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)