Alkuperäinen nimi: La Sindrome di Stendhal
Ohjaus & Käsikirjoitus: Dario Argento, Tarina: Franco Ferrini
Pääosissa: Asia Argento Thomas Kretschmann, Marco Leonardi, Luigi Diberti, Paolo Bonacelli, Julien Lambroschini
Nyt arvostelussa Argenton uran kehnoimman kauden elikkä ysärin parhain teos, joka tuli nähtyä eilen 35MM-filmiltä Arkiston esittämänä.
Juoni lyhyesti ja ytimekkäästi:
Roomalainen poliisi Anna Manni on jäljittänyt jo pidemmän aikaan sarjamurhaaja/raiskaaja Alfredo Grossia ja on onnistunut jäljittämään tämän museoon Firenzessä.
Museossa Anna saa kuitenkin Stendahlin syndroomana tunnetun oireyhtymän, joka iskee kun taide-elämys käy liian intesiiviseksi.
Toivuttuaan Anna on hukannut muistinsa ja virka-aseensa ja kaiken lisäksi Alfredo saapuu Annan hotellihuoneeseen tekemään temppunsa, mutta jättää Annan henkiin toistaiseksi.
Anna lähtee isänsä ja 2 veljensä luo hermolomalle, mutta Alfredo onnistuu jäljittämään Annan ja sieppaa hänet ja tekee tempunsa toistamisen, mutta Anna onnistuu pakenemaan ja tappamaan Alfredon.
Sitten Anna hommaa blondin peruukin ja tapaa ranskalaisen taideopiskelija Marieen(nimestä huolimatta miesoletettu) huolimatta. mutta Alfredon tapaus ei jättä Annaa rauhaan ja pian Anna alkaa käyttäyytymään omituisesti.
3 vuotta aiemmin ilmestyneen Trauman tapaan tämänkin piti olla Hollywood-tuotanto ja pääosaan oli kiinnitetty Bridget Fonda, mutta onneksi Dario viisaana tyyppinä ei antanut Hollywoodin pilata toistamiseen hengentuotostaan ja päätti siirtää tuotannon kotimaahansa ja roolittaa tyttärensä pääosaan ja hyvä niin, sillä The Stendahl Syndromen tarina on sen verran raju ja valtavirrasta poikkeava, ettei Hollywoodissa olisi uskallettu tälläistä tehdä ilman rankkaa sensurointia.
Rajuja menoa luo myös elokuvan musiikki ja äänimaisema, sillä Ennio Morriconen Rosemaryn painajainen-henkinen lallatus-soundtrack sekä elokuvassa erilaiset äänet kuiskauksista hevosten kavioiden kopinaan, jotka kuvaat elokuvassa nöhävien maalausten tapahtumia luovat harvinaisen kuumottavan tunnelman tähän.
The Stendahl Syndrome on Argenton viimeiseiä mestariteoksia ja tämän jälkeen Argenton seuraava mestariteosta, elikkä toissavuoden Dark Glasses-elokuvaa saatiin odottaa peräti 26 vuotta.
Arvosana⭐️⭐️⭐️⭐️⭐️
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti