Ohjaus & Käsikirjoitus: Ken Russell
Pääosissa: Roger Daltrey, Paul Nicholas, Ringo Starr, Fiona Lewis, Rick Wakeman
Nyt arvostelussa 9 kuukautta sitten arvostelemani Tommyn kanssa samana vuonna ilmestynyt toinen Ken Russellin ja Roger Daltreyn ylikuumentuneen mielikuvituksen sopukoista peräisin oleva musikaali, jonka tekemiseen oletettavasti kului enemmän huimausaineita kuin Tommyn tekemiseen, sillä tässä mennään jopa sitäkin psykedeelisimpiin ja räikeämpiin sfääreihin, ettei, moista ole voitu kirjoittaa selvin päin.
Joka tapauksessa leffan juoni(hyvin hatara ja pöllyissä väännetty) kertoo väritetyn kertomuksen 1800-luvulla vaikuttaneesta unkarilaisesta säveltäjästä nimeltään Franz Liszt, jonka tekemiset elokuvassa keskittyvät musisoinnin ohella naisseikkailuihin ja monenlaisiin psykedeelisiin kommelluksiin, johon sisältyy kaikea vänkää konekiväärin ja kitaran yhdistelmällä aseistautuneesta Natsi- Frankenstein hirviöstä ufoon, joka ampuu lasersäteitä kaikissa sateenkaaren väreissä.
Musisoinnin ohella Daltrey osoittaa jälleen kerran olevansa myös taidokas näyttelijä ja Russell läväyttää verkkokalvoille taas sellaista kuvastoa, jonka myötä katsojatkin menevät taas vaihteeksi kontekstista pöllyyn ja parhaiten Yes-yhteen kosketinsoittajana tunnetuksi ja elokuvassa pienen roolin heittävä Rick Wakeman on vääntänyt mainiot uudet sovitukset Lisztin sävellyksistä, jotka tuskin Lisztin peri ja fanikuntaa tuskin miellytti, mutta ainakin suureena syntikkamuusikin ystävänä itse pidin leffan musiikeista, erityisesti kappaleista Orpheus song ja Funerailles, jossa Daltrey pääsee ääneen.
Lisztomania on jälleen kerran taattua Russellia, elikkä pöllyissä väännettyä tarinantynkää, josta ei ota selkoa vanha Erkkikään sekä hyvän ja huonon maun rajamailla poukkoilevaa symbolikkaa vilisevää kuvastoa ja tämä oli jopa Tommyä parempi teos ja nähdyistä Russellin elokuvista tämä menneen 2.sijalle Muutostilojen keikkuessa edelleen ykkösenä.
Arvosana⭐️⭐️⭐️⭐️⭐️
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti