Alkuperäinen nimi: The Final Countdown
Tunnetaan myös nimellä: U.S.S Nimitz- Lost in The Pacific
Ohjaaja: Don Taylor
Käsikirjoitus: Peter Powell, Thomas Hunter, David Ambrose, Gerry Davis
Pääosissa: Kirk Douglas, Martin Sheen, Charles Durning, Katherine Ross, James Farentino Ron O’ Neal, Lloyd Kaufman, Richard Liberty, Peter Douglas
Nyt arvostelussa vaihteeksi ”selkeämpää” 80-luvun scifiä, joka toimi ilmeisesti inspiraationa 4 vuotta myöhemmin julkaistulle, tosielämän urbaanista legendasta, Philadelphia-kokeesta kertovan leffan Tuhon kuilu ja mitä ilmeisemmin Europe on napannut hittibiisinsä tittelin tämän leffan alkuperäisestä tittelistä.
Sitten asiaan:
Legendaarinen lentotukialus Nimitz on purjehtimassa Tyynellä valtamerellä, kunnes jännä pyörremyrsky ilmestyy maisemiin ja kuten 4 vuotta myöhemmin julkaistussa Tuhon kuilussa seilorit joutuivat 40-luvulta 80- luvulle, niin tässä puolestaan tapahtuu toistepäin, elikkä 80-luvun seilorit ja muut pintaliitäjät joutuvat Pearl Harborin, tunteja ennen hyökkäystä ja sitten seilorit ja muut pintaliitäjät himmailevat, että pitäisikö rikkoa aikamatkustuksen sääntö nro 1 elikkä sekaantua historian kulkuun ja estämällä hyökkäys Pearl Harboriin, jota ei ole vielä tapahtunut, mutta josta he tietävät jo etukäteen.
Mielenkiintoisesta tarinasta huolimatta leffa ei ota aiheestaan kaikkea irti , sillä Nimitzin kalustolla olisi pystynyt tykittämään Japanin laivaston pois maisemista ja lämpöhakuisilla ohjuksilla Zerot pois ilmatilasta, mutta sen sijaan vain leffan aikana pyyhkäistään vain 1 Zero pois ilmatilasta, mutta sepä jääkin leffan harvoiksi toimintakohtaukseksi, sillä suurin osa leffasta himmailaan aikaparadoksin rikkomista, ja sitä miten se voi vaikuttaa menneisyyteen ja tulevaisuuteen ja kaiken lisäksi mäntämoottorisena lentokoneena Zero ei todellisuudessa pystyisi ottamaan osumaa lämpöhakuisesta ohjuksesta, joten olisi luullut, että 12,5 miljoonan dollarin budjetilla olisi ollut varaa palkata joku ex-lentäjä laivastosta tekniseksi neuvonantajaksi korjaamaan näinkin räikeä moka.
Onneksi sentään legendaariset Hollywood-faijat Kirk Douglas ja Martin Sheen tekivät kelpo jälkeä pääosissa ja paikkasivat näin ollen paikoittain tylsähköä tarinaa.
Hurrikaani on keskivertoa parempi 80-luvun scifistely, joka mielenkiintoisesta tarinasta huolimatta sortuu likaan himmailuun aikaparadokseista, vaikka hieman hiottuna käsikirjoitus ja 12,5 miljoonan budjetti olisivat tarjonneet mahdollisuuden kunnon tykittelyyn ja historian uudelleen kirjoittamiseen, mutta kyllä klassisen scifin ystäville tämä on ihan katsomisen arvoinen teos ja vauhtia ja vaarallisia tilanteita samasta aiheesta kaipaaville suositellen arvostelussa mainittua Tuhon kuilua.
Arvosana🌪🌪🌪🌪
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti