Alkuperäinen nimi: I tre volti della paura
Tunnetaan myös nimellä: The Three Faces of Fear
Ohjaus: Mario Bava & Salvatore Billiteri
Käsikirjoitus: Mario Bava, Alberto, Bevilacqua, Marcello Fondato, F.G.Snyder, Aleksei Tolstoi, Ivan Chekov
Pääosissa: Boris Karloff, Glauco Onorato, Mark Damon, Massimo Righi, Lidia Alfonsi, Michéle Mercier, Rika Dialina, Susy Andersen, Milo Quesada, Jacqueline Pierreux, Milly Monti
Nyt arvostelussa taas vaihteeksi Bavaa, mutta vaihteeksi erilainen leffa, sillä tämä on antologia, joka muodostuu 3 episodista, jonka alustaa ja päättää legendaarinen Boris Karloff, joka myös heittää keskeisen roolin yhdessä episodissa. Sitten asiaan:
”The Telephone”
Puhelintyttö Rosy saa kuumottavan puhelun ja soittaja kertoo tarkkailevan häntä ja myöhemmin soittaja kertoo olevansa Frank, sutenööri, jonka Rosy ilmiantoi ja nyt Frank on karannut vankilasta kosto mielessään, joten Rosy soittaa ystävälleen Marylle ja pyytää häntä turvaksi Frankin vierailun varalta.
” The Wurdulak”
Joskus 1800-luvulla jonkinsortin aatelismies Durfe löytää ruumiin vailla päätä , jonka selässä töröttää tikari. Durfe ota tikarin mukaansa ja päätyy majataloon, jonka isäntä, Giorgio tunnistaa tikarin kuuluneen isälleen, josta ei ole kuulunut mitään 5 päivään ja asiaan saattaa liittyä Wurdulak, eräänlainen Slaavilainen Vampyyri, joka kaiken lisäksi löytyy yllättävän läheltä, kun mitä Durfe ja Giorgio perheineen osasivat odottaa
” The Drop of Water”
Eräs kerrostalossa, 1910-luvun Lontoossa eräs mummo on heittänyt lusikan nurkkaan ja sairaanhoitaja Helen Chester saa tehtäväkseen hoitaa vainajan hautajaiskuntoon, mutta sitten tapahtuu outoja: Ensin vainajan sormesta katoaa sormus, joka myöhemmin ilmestyy takaisin sormeen ja lopulta koko vainaja katoaa ja jossain vuotavasta hanasta tippuu jatkuvasti vettä.
Suosikeistani 3 episodista muodostui The Drop of Water, lähinnä tyylikkään värien käytön takia, mutta oli siinäkin tunnelma kohdillaan ja elokuvan avaava puhelinepisodi on mitä ilmeisemmin toiminut inspiraationa Slasher-genren pioneeriteokselle, Mustalle Joululle(1974)
Mitä ilmeisemmin Creepshow’n(1982) ja muille kauhuantologioile inspiraationa toiminut Black Sabbath on tyylikäs ja viihdyttävä kauhuantologia, joka nousee Bavan tuotannossa keskivertoa parempien joukkoon ja onhan tämä elokuva ja musiikkihistoriallisesti, sillä tämä taisi olla ensimmäisiä antologioita ja eräs hevibändi otti uuden nimensä tästä.
Arvostelu kirjoitettu alkuperäisen Italia-version pohjalta.
Arvosana⭐️⭐️⭐️⭐️
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti