Nimeni on Bruce(2007)

 Alkuperäinen nimi: My Name  Is Bruce

Ohjaaja: Bruce Campbell

Käsikirjoitus: Mark Verheiden

Pääosissa: Bruce Campbell, Ted Raimi,  Dan Hicks, Ellen Sandweiss, Grace Thorsen, Logan Martin,  Taylor Sharpe, James Peck, Ben McCain 

Nyt arvostelussa lievästi aliarvostettu ja suurelta yleisöltä pimentoon jäänyt kauhukomedia ,jonka rymyä, jonka on ohjaajan penkillä ja pääosassa rymyää kukapa mukaa kuin itse legendaarinen  Bruce Campbell.

Juoni lyhyesti  ja ytimekkäästi:

Orgonissa sijaitsevassa Gold Lick-nimisessä kaivoskaupungissa sattuu ja tapahtuu, kun paikalliset hillbillyt herättävät vahingossa Guan Dinin, Kiinalaisen kuolleiden jumalan, joka lähtee riehumaan  ja tuhoamaan  kaupunkia, mutta onneksi Jeff on B-luokan elokuvien  fani, joten hän sieppaa  Bruce Campbellin , koska olettaa että  Bruce osaa tosielämässä  taistella yliluonnollisia olioita vastaan, mutta Bruce luulee, että on tekemässä jälleen kerran uutta elokuvaa.

Oli tässäkin aika villi ja värikäs tarina, mutta kuten aiemmin arvostelemani Bubba Ho-Tep, olisi tämäkin kaivannut hieman räväkämpää otetta, mutta  onneksi Bruce esittämässä omaa itseään korjasivat hyvin  kunnon mätön puutetta villin ja värikkään tarinan ohella.

Nimeni on Bruce on lievästi aliarvostettu, viihdyttävä villi ja ja värikäs kauhukomedia,  jossa kauhu loistaa jälleen poissaolollaan joten tätä voi  suositella Bruce Campbellin fanien ohella myös niille, jotka eivät uskalla normaalisti katsoa kauhuelokuvia.

Arvosana⭐️⭐️⭐️⭐️⭐️

Bubba Ho-Tep(2002)

 Ohjaaja: Don Coscarelli

Käsikirjoitus: Don Coscarelli( Joe R. Lansdalen kirja pohjalta)

Pääosissa: Bruce Campbell, Ossie Davis, Bob Ivy

Nyt arvostelussa legendaarisen Phantsam-elokuvan(1979) ohjanneen Coscarellin filmatisointi yhtä legendaarisen Lansdalen kirjan pohjalta. Sitten asiaan:

Vinksahtaneessa vaihtoehtotodellisuudessa Elvis ja jostain kumman syystä AfroAmerikkalaiseksi muuttunut JFK ovat edelleen elävien kirjoissa 2000-luvulla ja asuvat Texasilaisessa vanhainkodissa.

Sitten vanhainkodissa alkaa sattumaan ja tapahtumaan, kun  asukkaat alkavat vaihtamaan hiippakuntaa epäilyttävän tiheään tahtiin, joten Elvis ja JFK alkavat tutkimaan tapausta ja saavat selville, että asialla on Egyptiläinen Muuumio nimeltään Bubba Ho-Tep, joka on tullut metsästämään seniorien  sieluja pysyäkseen itse elävien kirjoissa, joten Elvis ja JFK päättävät näyttää Ho-Tepille  Pyramidin paikan.

Sangen värikäs ja mielikuvituksellinen tarina on, mutta olisin odottanut takakannessa komeilevan K18-lätkän(joka muuten on naurettava, kun leffassa näkyy vain verta yhdessä kohtaa)  perusteella Evil Dead ja Maniac Cop-tyylistä mättöä, mutta absurdi tarina ja Bruce Campbellja Ossie Davis pääosissa  kohentavat jokin verran verettömän mätön puutetta.

BHT on lievästi aliarvostettu, absurdi ja viihdyttävä kauhukomedia, jossa ei ole kauhua lainkaan, mutta komediaa sitä enemmän ja tätä voi suositella niille, jotka eivät uskalla katsoa kauhuelokuvia ja jonkun pitäisi laittaa MEKUlle palautetta, että tälle saataisin alempi ikäraja, sillä K18 on turhaan korkea ikäraja verettömälle ja viihdyttävälle ”kauhuelokuvalle”

Arvosana⭐️⭐️⭐️⭐️⭐️

Hell Comes to Frogtown(1988)

 Ohjaus: Donald G. Jackson & R. J. Kizer

Käsikirjoitus : Donald G. Jackson & Randall Frakes 

Pääosissa: Roddy Piper, Sandahl Bergman, William Smith, Rory Calhoun, Nicholas Worth, Lee Garlington, Cec Verrell

Jossain Post- Apokalyptisessä tulevaisuudessa  ihmiset ovat sukupuuton  partaalla ja sterillejä ydinsodan  takia  ja vähän toisenlaiset sammakkomiehet  ovat enemmistönä ja kaiken lisäksi kaapanneet lisääntymiskykyiset naiset haaremiinsa.

Elokuvan sankari,  Mad Max-kopio Sam Hell joutuu värvätyksi  pelastamaan naiset sammakkomiehiltä  ja samalla  sivilisaation uudelleenkansoitusoperaatioon nais-sotilaan ja tutkijan kanssa  ja kaiken lisäksi mutkia matkaan aiheuttavat Samille  asennettu tulevaisuuden siveysvyö, joka antaa sähköiskuja, jos hän yrittää ottaa hatkat sekä Kapteeni Devlin, jolla on suunnitelmat toisenlaisen sivilisaation perustamiselle.

Roddy Piper on jälleen kerran asian ytimessä, elikkä listimässä vähän  toisenlaisia sammakkomiehiä ja heittämässä puisevia one-linereita, joten ihmettelen miksei hänestä tullut suurempaa kehistä kankaille siirtynyttä  tähteä, kuten Hoganista,  Venturasta,  Johnsonista ja Cenasta, sillä Piperillä oli pökkelöä näyttelemistä ja puisevia one-linereitä, noita kahta toimintasankareilta  vaadittava taitoa vaikka muille jakaa ja vaikka Piper ei tässä pääsee riehumaan niin paljon kuin samana vuonna julkaistussa Pahan Kehässä, on tässäkin hänellä muutamat hauskat hetkensä ja puisevat one-linerit.

Vaikka Hell Comes to Frogtown ei ole Pahan Kehän veroinen klassikko, mutta onnistuu silti älyvapaan tarinansa ja Piperin pökkelön roolisuorituksen ja   one-linereiden voimin nousemaan keskivertoa paremmaksi ja viihdyttäväksi B-luokan  kasariäksöniksi.

Arvosana🐸🐸🐸🐸

Black Sabbath(1963)

 Alkuperäinen nimi: I tre volti della paura

Tunnetaan myös nimellä: The Three Faces of Fear

Ohjaus: Mario Bava & Salvatore Billiteri

Käsikirjoitus: Mario Bava, Alberto, Bevilacqua, Marcello Fondato, F.G.Snyder, Aleksei Tolstoi, Ivan Chekov 

Pääosissa: Boris Karloff, Glauco Onorato, Mark Damon, Massimo Righi, Lidia Alfonsi, Michéle Mercier, Rika Dialina, Susy Andersen, Milo Quesada, Jacqueline Pierreux, Milly Monti

Nyt arvostelussa taas vaihteeksi Bavaa, mutta vaihteeksi erilainen leffa, sillä tämä on antologia, joka muodostuu 3 episodista, jonka alustaa ja päättää legendaarinen Boris Karloff, joka myös heittää keskeisen roolin yhdessä episodissa. Sitten asiaan:

”The Telephone”

Puhelintyttö Rosy saa kuumottavan puhelun ja soittaja kertoo tarkkailevan häntä ja myöhemmin soittaja kertoo olevansa  Frank, sutenööri, jonka Rosy ilmiantoi ja nyt Frank on karannut vankilasta kosto mielessään, joten Rosy soittaa  ystävälleen Marylle ja pyytää häntä turvaksi Frankin vierailun varalta.

” The Wurdulak”

 Joskus 1800-luvulla  jonkinsortin aatelismies  Durfe löytää  ruumiin vailla päätä , jonka selässä töröttää tikari. Durfe ota tikarin mukaansa ja päätyy majataloon, jonka isäntä, Giorgio  tunnistaa tikarin kuuluneen  isälleen, josta ei ole kuulunut mitään 5 päivään ja asiaan saattaa liittyä Wurdulak, eräänlainen Slaavilainen Vampyyri, joka kaiken lisäksi löytyy yllättävän läheltä, kun  mitä Durfe ja Giorgio perheineen osasivat odottaa

” The Drop of Water”

Eräs kerrostalossa, 1910-luvun Lontoossa  eräs mummo on heittänyt lusikan nurkkaan ja sairaanhoitaja Helen Chester saa tehtäväkseen hoitaa vainajan hautajaiskuntoon, mutta sitten tapahtuu outoja: Ensin vainajan sormesta katoaa sormus, joka myöhemmin ilmestyy takaisin sormeen ja lopulta koko vainaja katoaa ja jossain vuotavasta hanasta tippuu jatkuvasti vettä.

Suosikeistani 3 episodista muodostui The Drop of Water, lähinnä tyylikkään värien käytön takia, mutta oli siinäkin tunnelma kohdillaan ja  elokuvan avaava puhelinepisodi on mitä ilmeisemmin toiminut inspiraationa  Slasher-genren  pioneeriteokselle, Mustalle Joululle(1974)

Mitä ilmeisemmin Creepshow’n(1982) ja muille kauhuantologioile inspiraationa toiminut Black Sabbath on tyylikäs ja viihdyttävä kauhuantologia, joka nousee Bavan tuotannossa keskivertoa  parempien joukkoon  ja onhan tämä elokuva ja musiikkihistoriallisesti, sillä tämä taisi olla ensimmäisiä antologioita ja eräs hevibändi otti uuden nimensä tästä.

Arvostelu kirjoitettu alkuperäisen Italia-version pohjalta.

Arvosana⭐️⭐️⭐️⭐️

The Girl Who Knew Too Much(1963)

 Alkuperäinen nimi: La Ragazza che sapeva troppo

Tunnetaan myös nimellä: Evil Eye

Ohjaaja: Mario Bava

Käsikirjoitus: Mario Bava, Eliana DeSabata, Ennio de Concini, Enzo Corbucci, Franco Prosperi, Mino Guerrini

Pääosissa:  Leticia Roman, John Saxon, Luigi Bonos,  Titti Tomaino, Valentina Cortese

Taas vaihteeksi arvostelussa Bavan Mariota. Sitten asiaan:

Amerikkalainen Nora Dawson saapuu Roomaan lomailemaan ja katsomaan sairasta äitinsä  ystävää, joka eräänä yönä saa sydänkohtauksen ja Nora lähtee sairaalaan hakemaan apua, muuta matkalla joutuu klassiseen  vankilapaitaan pukeutuneen rosvon ryöstämäksi ja pimentää vinttinsä tapellessaan laukustaan rosvon kansa.

Sitten Nora herää huutoon ja näkee naisen keittiöveitsen  selässään , joka kupsahtaa siihen paikkaan ja sitten hän näkee paikallisen Orson Wellesin vievän veitsen mukanaan.

Sairaalassa lääkärit epäilevät Noran olevan joko juovuksissa tai muuten  vain pihalla, mutta onneksi tohtori Marcello Bassi  antaa toisen mielipiteen ja niin Nora ja Marcello rupeavat tutkimaan tapausta ja tutkimusten edetessä käy ilmi, että vastaavanlaisia murhia on tapahtunut jo 3 ja edellisten uhrien  sukunimet ovat alkaneet A, B ja C-kirjaimilla ja koska Noran sukunimi alkaa D-kirjaimella.

The Girl Who Knew Too Much on keskivertoa parempi trilleri  Bavalta ja  mustavalkoisuudesta ja yllättävän hillitystä meiningistä  huolimatta tämä taitaa olla elokuvahistorian ensimmäinen Giallo, joten Bava aloitti siis 2 kauhuelokuvan alagenreä( 1. Slasher-elokuvan titteli vieläkin avoinna)  mikä on huikea saavutus Italialaiselta filmiteollisuudelta.

Arvosana⭐️⭐️⭐️⭐️

Crimson Peak(2015)

 Tunnetaan myös nimellä: Hunted Peak

Ohjaaja: Guillermo Del Toro

Käsikirjoitus: Guillermo DelmToro & Matthew Robbins

Pääosissa: Tom Hiddleston, Mia Wasikowska, Jessica Chastain, Charlie  Hunnam, Jim Beaver, Leslie Hope, Doug Jones

Del Toroa taas vaihteeksi. Sitten asiaan:

Vuonna 1887  Edith Cushing näkee edesmenneen äitinsä haamun, joka varoittaa tytärtään menemästä ”Verenpunaiselle vuorelle”

14 vuotta  myöhemmin Edith on aloittamassa kirjailijan uraa ja hän tapaa salaperäisen  Englantilaisen  keikarin Thomas Sharpen ja hänen sisarensa  Lucillen.

Thomas yrittää saada rahoitusta Edithin isältä Carterilta keksintöä  varten ja kosii samalla Edithiä, mutta Carter ei anna rahoitusta ja ei myöskään hyväksyy Thomasia vävyksi vaan päättää maksaa tälle, jotta jättäisi Edithin ja palaisi takaisin Englantiin.

Sitten joku pamauttaa Carterin pään lavuaaria vasten, mutta tapaus kirjataan onnettomuudeksi,  jolloin Edith suostuu Thomasin kosintaan ja  joukko lähtee ränsistyneeseen  kartanoon, joka sijaitsee edellä mainitulla ”Verenpunaisella vuorella”  ja paikan nimi juontaa juurensa kartanon maaperällä olevan saven väristä.

Sitten kartanossa alkaa sattumaan ja tapahtumaan ja tästä seuraavaa kolmiodraama luo oikein mainiot puitteet kummittelulle ja veren roiskimiselle ja itsekin yllätyin, miten gore tämä oli  kummitustarinaksi sekä Del Toron ohjaamaksi.

Visuaalinen puoli on jälleen kerran näyttävää ja itse nimikkovuori ja kartano  on hienosti lavastettu ja  mukana on myös hatunostoja Hammer-studion leffoille sekä Mario Bavalle, päähenkilön sukunimen ollessa Cushing ja värien myötä.

Jälleen  kerran Del Toro löytää kauneutta pimeyden keskeltä tyylikkäässä, jännittävässä ja yllättävän goressa menneisyyteen sijoittuvassa kummitustarinassa.

Arvosana⭐️⭐️⭐️⭐️⭐️

The Shape of Water(2017)

 Ohjaaja: Guillermo Del Toro

Käsikirjoitus: Guillermo Del Toro & Vanessa Taylor

Pääosissa:  Sally Hawkins, Doug  Jones,  Richard Jenkins Michael Shannon, Michael Sthulbarg, Octavia Spencer, Nick Searcy, Lauren Lee Smith, David Hewlett

Nyt arvostelussa Del Toron edellinen leffa, joka voitti 4 Oscaria. Sitten asiaan.

Eletään vuotta 1962, jossa valtion huippusalaisessa tutkimuslaitoksessa  siivoojana työskentelevä mykkä Elisa, jossa hän tapaa Mustan  laguunin hirviön ja Hellboyn Abe Sapienin sukulaisen, joka  on hiljattain tuotu laitokseen jostain Etelä-Amerikasta.

Elisan ja kalamiehen välille kehittyy luja yhteys, joten Elisa  päättää muiluttaa kalamiehen pois laitoksesta kylppäriinsä ja tästä sitten riemu repeää, kun laitoksen ilkeä turvapäälikkö  Strickland haluaa kalamiehen keinoja kaihtamatta takaisin laitokseen lihoiksi  ja ja tutkittavaksi.

De Toro on jälleen kerran löytänyt kauneutta pimeyden ytimestä ja loihtinut jälleen kerran visuaalisesti hienon ja tyylikkään menneisyyteen  sijoittuvan tarinan.

Arvosana⭐️⭐️⭐️⭐️⭐️

Nightmare Alley(2021)

 Ohjaaja: Guillermo Del Toro

Käsikirjoitus: Guillermo Del Toro & Kim Morgan( William Lindsay Greshamin kirjan pohjalta)

Pääosissa: Bradley Cooper, Cate Blanchett, Rooney Mara, Toni Collette, David Strathairn, Willem Dafoe, Ron Perlman, Richard Jenkins, Mary Steenburgen, Holt McCallany, Tim Blake Nelson

Nyt arvostelussa kauan odotettu  Guillermo Del Toron uusin leffa, joka on filmattu jo 75 vuotta sitten, mutta tämä ei ole remake vaan toinen filmatisointi samasta tarinasta ja paljon lähempänä Greshamin kirjaa. Sitten asiaan:

Eletään vuotta 1939, jolloin Stanton Carlisle-niminen huijarimentalisti on pistänyt isänsä kylmäksi ja grillattuaan rikospaikan Stanton päätyy kiertävään sirkukseen ja saa paikan ennustajaeukko Zeenan   apulaisena, mutta kohtalo heittää kapuloita rattaisiin, kun Stanton antaao vahingossa ”väärän” viinapullon Zeenan aviomiehelle Petelle, joka vaihtaa hiippakuntaa Stanonin viinafailin seurauksena.

2 vuotta myöhemmin Stanton  ja sähköä erittävänä naisena samaisessa  sirkuksessa työskennellyt Molly esiintyvät nyt mentalisteina New Yorkin eliitille, kunnes myssytohtori Lilith Ritter astuu mukaan kuvioihin ja palkkaa Stanonin selvittämään ex-potilaansa Erza Grindlen tapausta.

Alunperin tämän piti olla Di Caprion tähdittämä, mutta palkkaan liittyvien kiistojen takia Bradley Cooper sai pääosan ja  ihan kelpo roolin hän vetääkin ja Del Toro on onnistunut luomaan jälleen kerran visuaalisesti hienon ja tyylikkään menneisyyteen sijoittuvan  tarinan.

Nightmare Alley vuosimallia 2021 on hitusen parempi kun vuoden 47 filmatisointi ja on jälleen kerran yksi tyylikäs ja loistava leffa Del Torolta ja allekirjoittaneen kirjoissa tämä on vulden paras leffa seuraavat 2 viikkoa, kuhan saamme Pattisonin Batmanin vihdoin ja viimein valkokankaille.

Arvosana⭐️⭐️⭐️⭐️⭐️

New Yorkin kostaja(1980)

 Alkuperäinen nimi: Defiance

Ohjaaja: John Flynn

Käsikirjoitus: Thomas Michael  Donnelly & Mark Tulin

Pääosissa: Jan- Michael Vincent, Theresa Saldana, Rudy Ramos,  Danny Aiello, Lenny Montana Art Carney, Tony Sirico, Joseph Campanella 

Leffakulinaristi juhlii tänään  5-vuotistaivaltaan, joten sen kunniaksi arvostelussa pienimuotoinen kulttiklasikko kultaiselta 80-luvulta, tuottajana kukapa mukaan kuin itse Jerry Bruckheimer, jonka 5.tuotanto tämä oli.

Juoni lyhyesti ja ytimekkäästi.

Seilori Tommy odottaa seuraavaa laivaa vanhassa kunnon likaviemäri New Yorkissa ( New York ennen vuotta 1994, ennen Giulianin  kautta pormestarina)  tapaa naisen, ystävystyy lähiön asukkaiden kanssa ja joutuu vastakkain lähiötä piinaavan  jengin kanssa, jonka johtajan Angel Cruzin tunnistaa rosvoksi  viiksi-huuliparta-yhdistelmästä sekä  Bandana-huivi-hattu-nahkatakki-yhdistelmästä.

Koska poliisista ei ole taaskaan  apua, joten Tommy ja lähiön asukkaat päättävät itse palauttaa rauhan lähiöönsä.

Jan-Michael Vincent on ihan jees pääosassa, muta Norriksen tähdittämänä tämä olisi voinnut olla  vieläkin viihdyttävämpi ja vaikka Defiance ei olekaan  Flynnin aiemman elokuvan Rolling Thunderin(1977) veroinen kulttiklassikko on se silti keskivertoa parempi kasarin toimintarymistely ja krediittiä  legendaarisen M65 takin mukanaolosta leffassa sekä Dominc Frontierin ja Gerard McMahonin svengaavasta soundtrackistä.

Arvosana⭐️⭐️⭐️⭐️