Dyyni(2021)

 Ohjaaja: Denis Villeneuve

Käsikirjoitus: Denis Villeneuve, Eric Roth &  Jon Spaihts( Frank Herbertin kirjan pohjalta)

Pääosissa: Timothée Chalamet, Rebecca Ferguson, Oscar Isaac, Josh Brolin, Jason Momoa, Javier Bardem,  Stellan Skarsgård, Zendaya, Charlotte Rampling, Chang Cheng, Sharon Duncan-Brewster, Stephen Mckinley Henderson David Dastmalchian,  Babs Olusanmokun

Nyt vihdoin ja viimeinen pääsimme näkemään vuosikymmenen puhutuimman scifi-spektaakkelin melkein vuoden myöhässä, mutta kuukauden ennen Amerikan ensi-iltaa.

Vaikka olenkin arvostelut 3 vuotta sitten enemmistön lyttyyn haukkumaan, mutta vankan kulttistauksen ja pienen fanikunnan ympärilleen keränneen  aiemman filmatisoinnin(1984) joten en ala vertailemaan filmatisointeja keskenään ja nyt asian ytimeen:

Tarina on sama kuin ennenkin elikkä kaukaisessa tulevaisuudessa vuonna 10 191 avaruushipit, joita edustavat  Atreidesit ja Harkkonet käyvät taistelua siitä, kuka saa omakseen Arrakisin aavikkoplaneetalla kasvavan taianomaisen ”rohdon” joka laajentaa näkemyksiä ja kaikkea muuta mukavaa.

Siinä juoni lyhyesti ja ytimekkäästi selostettuna ja nyt yleistä lätinää leffasta:

Nyt sitten on molemmat Dyynit katsottuna ja vaikka edustan pientä vähemmistöä, joka fanittaa Lynchin filmatisointia, sanotaan,  lyhyesti, että tämä oli tarinalta hieman ”selkeämpi”  ja visuaalisesti hienoa katsottavaa ja mitään huonoa sanottavaa en keksi tästä, paitsi että tämä päättyi jännään paikkaan, joten

olisikin suotavaa, että jatkoa tulisi, vaikka Villeneuve on empinyt jatkon tekemisestä  johtuen WB:een korona-ajan politiikasta  tuoda  leffat nähtäväksi teattereihin  sekä suoratoistoon katsottavaksi samaan aikaan, mutta allekirjoittaneen  mielestä näin eeppinen ja huikea tarina ansaitsee tulla kerrotuksi kokonaan  valkokankaalla , joten pidetään peukkuja pystyssä, että jatkoa on tulossa.

Ambiguootisen lopun lisäksi, en edelleenkään lämmennyt Zimmerin soundtrackille, jonka maailmanmusiikkiviboja veivattiin kuulovaurioon asti, vaikka leffassa liikuttiin Lähi-Itä fiiliksissä, joten musapuolella tämä häviää alkuperäisen Toton ja Brian Enon soundtrackille, joten olisi erittäin jännää ja eeppistä, jos Villeneuve päättäisi  pyytää Cliff Martinezin säveltämään musat johonkin tulevaan projektiinsa, sillä Martinez on 2000-luvun säveltäjistä ainoa vakavasti otettava ja  Martinezin kasariviboja huokuva äänimaailma sopisi täydellisesti Villeneuven luomiin visuaalisesti hienoihin kuviin kuin skumppaukko Kisahalliin.

Joka tapauksessa  Dyyni vuosimallia 2021 on BR 2049:n tapaan  komean näköistä ja kuuloista scifistelyä ja toistaiseksi tämän vuoden paras leffa, sillä tänä vuona on vielä tulossa muutama muu kova leffa, joten titteli saattaa vielä vaihtua, mutta toistaiseksi tällä mielipiteellä mennään.

Arvosana⭐️⭐️⭐️⭐️⭐️