Ohjaus: David Cronenberg
Käsikirjoitus: David Cronenberg( William S. Burroughsin kirjan pohjalta)
Pääosissa: Peter Weller, Ian Holm, Roy Scheider, Nicholas Campbell, Julian Sands, Judy Davis
Nyt arvostelussa elokuva, joka ei esittelyjä kaipaa ja jonka tittelissä on Nelson Muntzin legendaarisen sitaatin mukaan kaksi lausetta väärin. Sitten asiaan:
Eletään fiftaria isossa omenassa, jossa exterminaattori Bill Lee(kirjailija Burroughsin alter-ego) huomaa erällä keikalla myrkyn olevan salaperäisesti vähissä ja sitten Bill saa selville, että hänen vaimonsa Joan on varastanut myrkkyä, koska sillä saa vintin sumeaksi. Sitten poliisi pidättää Billin epäiltynä myrkkyjen luvattomasta hallussapidosta, mutta asemalla Bill tapaa puhuvan ötökän, joka kertoo, että Joan ei ole hänen vaimonsa eikä myöskään ihminen sekä mystisestä paikasta nimeltään Interzone, jonne Bill joutuu pakenemaan Joanin saatua napin otsaan ” Wilhelm Tell-ohjelmanumeron” seurauksena.
Juonipaljastukset päättyvät tähän. Nyt yleistä lätinää ilmaan spoilereita
Parhaiten Robicopin roolista tunnettu Weller vetää kelpo roolisuorituksen pääosassa ja tapansa mukaan Cronenberg on loihtinut jälleen kerran vastaa vääntävää ja ” mieltäylentävää” kuvastoa ja tämä tarjosi niin paljon hämärää meininkiä, että taitaapi olla Cronenbergin hämärin leffa ja olisin hyvinkin voinut kuvitella toisen kuuluisan Davidin elikkä Lynchin olleen parempi vaihtoehto tämän ohjaajaksi, sillä sekavalta tarinalta ja oudolta kuvastoltaan tämä muistutti enemmän Lynchin kuin Cronenbergin leffaa, joten lienee uusintakatselu ja mahdollisesti Burroughsin kirja lukeminen paikoillaan, jota allekirjoittanut pääsisi jotenkin tarinasta jyvälle.
Joka tapauksessa Alaston lounas on jälleen kerran yksi loistava, omaperäinen ja ”mieltäylentävä” leffa Cronenbergiltä.
Arvosana⭐️⭐️⭐️⭐️⭐️
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti