Ohjaus: Todd Phillips
Käsikirjoitus: Todd Phillips ja Scott Silver
Pääosissa: Joaquin Phoenix, Robert De Niro, Zazie Beezt, Frances Conroy, Brett Cullen, Josh Pais, Glenn Fleshler, Leigh Gill, Shea Whigham, Bill Camp, Douglas Hodge, Marc Maron Dante Pereira-Olson
Jokeri, tuo kaikkien aikojen kuvitettujen naururuutujen ykköspahis ja klovnien maineenpilaaja sai viime vuonna 7.valkokangasesiintymisensä ja ensinmmäisen soololeffansa lähinnä
hömppäkomedioistaan tunnetun Todd Phillipsin ohjaamana ja osittain käsikirjoittamana.
Eletään vuotta 1981 Gotham Cityssä. Stand-up koomikoksi haluava ja pellenä työskentelevän Arthur Fleckin elämä on rankkaa. Arthur sairastaa epämääräistä tautia, joka näkyy epämääräisinä naurukohtauksina.Pellenä työskentelevä Arthur saa pataan kujalla, kommunikaatio tökkii pomon ja duunitoverien kanssa ja kotona Arthuria työllistää Penny-äidistään huolehtiminen. Piristystä Arthurin masentavaan arkeen tuovat naapurin yh-äiti Sophie Dumond ja telkkarin talkshown juontaja Murray Franklin, jonka ohjelmaan Arthur haluaisi päästä esiintymään.
Saatuaan kenkää töistä ja jouduttuaan väkivaltaisesti päättyvään välikohtauksen julkisessa liikenteessä rikkaan eliitin kanssa kivasta pellestä tuleekin paha pelle, joka innoittaa köyhän vähemmistön mellakoimaan rikasta eliittiä vastaan, erityisesti erästä Thomas Wayneä( Brett Cullen) jota Arthur alkaa stalkkamaan.
Varoitus: Seuravaa kappale sisältää spoilereita
Kuten sarjakuvia lukeneet ja aiemmat Batman-filmatisoinit nähneet tietävät, että Jokerin menneisyys
ja oikea nimi ovat hämärän peitossa, joten Arthur ei ole se Jokeri, joka kohtaa tulevaisuudessa Batmanin, vaan Arthur antaa tulevilla teoillaan inspiraatiota sille oikealle Jokerille ja tässä myös sivutaan Batmanin syntytarinaa ohimennen.
Spolierivaara ohi.
Tästäkin leffasta oli paljon pahaa puhetta mediassa. Monet tahot väittivät, että Joker saattaa inspiroida
epävakaita katsojia väkivaltaan ja anarkiaan ja Jenkeissä teatterit turvautuivat tiukkoihin turvatoimiin. Onneksi meillä ei oltu niin kukkahattutätejä ja Finnkinon kielsi yleisöä viemästä saliin pellenaamareita ja lelumutkia. Itse kävin tämän katsomassa ensi-ilta viikonloppuna Orionissa, joten ei tarvinnut kärsiä yleisestä pelleilystä.
Minun mielipiteeni tuohon mediaan mustamaalauksen on se, että väkivallan syyt löytyvät ihan muualta kuin taiteesta ja viihteestä ja sitäpaitsi katsojaa ei laitetta kannustamaan Arthuria ja tämän tekoja, vaan ymmärtämään, miksi lapsesta asti kärsinyt Arthur ajautuu tekemään näin ja väliitäämään katsojille viestin siitä, että näin voi myös tapahtua tosielämässä, jos huono-osaiset ihmiset eivät saa apua ongelmiinsa .
Sitä paitsi viime vuonna ilmestyi 2 erittäin väkivaltaista, leffaa, nimittäin Rambo Last Blood ja syystäkin controversaali The House That Jack Built, joihin verrattuna Joker on kesympi leffa.
Kuitenkin Joker on upea tutkielma henkisestä epävakauudesta, luokkaeroista rikkaiden ja köyhien välillä ja myös hieno tribuutti Scorsesen mestariteoksille Taksikuski(1976) ja Koomikkojen kuningas(1982), joihin viitataan ahkerasti leffan aikana, mm Robert De Niron edellä mainittujen mestariteosten pääosan näyttelijän sivuosalla talk show juontaja Murray Franlininä,
Lisäksi leffa kruunaa Joaquin Phoenixin huikea ja maaninen roolisuoritus, joka vetää vertoja jopa Heath
Lisäksi leffa kruunaa Joaquin Phoenixin huikea ja maaninen roolisuoritus, joka vetää vertoja jopa Heath
Ledgerille Yön Ritarissa(2008)
Lisäksi krediittiä täytyy antaa myös huikeasta lavastuksesta, jossa kasarifiilis autoineen ja vaatteineen on saatu taltioitua hienosti ja tarkkasilmäiset katsojat saattavat bongata viittauksia muihin Batman-elokuviin ja sarjakuviin
Toisin kuin Tim Burtonin Batmanissä(1989), jonka tunnelmaa Princen biisien käyttö latisti, on Jokerin soundtrackillä hyviä klassikkoja 60-70-luvuilta, joita käytettään Burtonia paremmin ja sopivissa kohdissa, niin etteivät ne pilaa elokuvan ankeaa ja lohdutonta ilmapiiriä.
Viime vuoden ja vuosikymmenen 2.paras leffa.
Arvosana🤡🤡🤡🤡🤡
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti