Ohjaus: Mark Buntzman
Käsikirjoitus: Mark Buntzman ja William Sachs
Pääosissa: Robert Ginty, Mario Van Peebles, Frankie Faison, John Turturro, Deborah Geffner
Tuholaistorjuja John Eastland on täällä taas kulttiklassikon enemmän ja tällä kertaa kasarimaisemmassa jatko-osassa ja eipä ole vaikeaa arvatta mikä yhtiö ja ketkä serkukset ovat tämän tuottaneet. No tietenkin legendaarinen Cannon Group ja yhtä legendaariset Menahem Golan ja Yoram Globus.
Tuholaistorjujallamme on tällä kertaa vastassa Arsenio Hall-frisyyrissä rötöstelevä jengijohtaja X (Mario Van Peebles) tuhatpäisen jenginsä kanssa.
Tällä kertaa Eastland pääsekin käyttämään liekinheitintä oikein olan takaa ja mukaan mahtuu myös kiintöafroamerikkalainen sidekick Be Gee (Frankie Faison) sekä turha ja täysin päälleliimatun oloinen romanttinen sivujuoni.
Olihan tämä viihttyvämpi ja tapahtumarikkaampi kuin eka osa ja suuri plussa tulee myös Eastlandin vähemmän sadistisista teilaamismetodeista. Miinusta tulee karseasta soundtrackistä, vaikka pidänkin suuresti kasarisoundeista.
Vauhdikas ja viihdyttävä kannuunaryhmän tuottama kasarirymistely.
Arvosana⭐️⭐️⭐️⭐️
lauantai 25. elokuuta 2018
keskiviikko 22. elokuuta 2018
The Exterminator(1980)
Tunnetaan myös nimellä: Teloittaja
Ohjaus ja käsikirjoitus: James Glickenhaus
Pääosissa: Robert Ginty, Christopher George, Steve James, Samantha Eggar
Vietnamissa sattuu ja tapahtuu, kun joukko jenkkejä jää sotavangiksi ja yksi POW menettää päänsä pyjamapetterien toimesta. Onneksi päätön meninkin jää vain yhteen POWiin Michael Jeffersonin (Steve James) alkaessa ramboilemaan.
Vuosia myöhemmin Jefferson ja leffan varsinainen päähenkilö John Eastland (Robert Ginty) tekevät töitä varastolla, kunnes joukko kaljanhimoisia jengiläisiä tulevat varastolle kuokkavierailemaan ja pöllimään kaljat. Seuraa tappelu ja jengiläiset pakenevat paikalta ilman kaljaa.
Myöhemmin Jefferson joutuu samojen epelien pahoinpitelemäksi ja päätyy teholle.
Istuttuaan puiston penkillä kuuntelemassa Jeffersonin muijan itkua ja kovisteltuaan yhtä nilkkiä liekinheittimen kanssa kujalla John löytää jengiläiset ja teilaa heidät. Koska sankarimme löysi jengiläiset alle puolessa tunnissa, on Glickenhausin täytynyt keksiä jotain täytematskua, joten loput leffasta onkin yllättävän helposti löytyvien rikollisten teilaamista ja poliisi Daltonin ( Christopher George) tutkimuksia liittyen Eastlandin edesottamuksiin.
The Exterminator on hyvinkin tyypillinen vigilante-leffa ja harvinaisen väkivaltainen sellainen. Pää leikaataan irti, 2 jengiläistä heitetään kellariin rottien nakerrattavaksi, mies tungetaan lihamyllyn, Dobermanni saa sähkökäyttöisestä veitsestä, iloluontoista naista poltetaan kolvilla puskureille ja puhalluslamppukin on kovassa käytössä. Eastland menee jopa niinkin pitkälle, että hän terästää luodit syaniidillä.
Elikkä tämmöistä "mieltäylentävää" sisältöä The Exterminator tarjoaa ja koska leffa sijoittu New Yorkiin 14 vuotta ennen kuin Rudy Giulianista tuli pormestari ja kaupunki siivottiin urakalla ja vaikka Eastlandin toiminta on moraalisesti arveluttavaa, mutta tässä tapauksessa hyväksyttävää (koiran tappamista lukuunottamatta) koska New York oli oikeasti elinkelvoton kaupunki tuolloin.
Ja vaikka leffa onkin tehty 1980 ja suurin osa väkivallasta on viittellistä ja tapahtuu off-screeninä, ei tätä siitä huolimatta voinut katsoa samalla tavalla kuin muita toimintaleffoja. Väkivaltaisuuden lisäksi minua ärsytti elokuvan epäloogisuus. Eastland lähti yllätävän nopeasti kostoretkelle ilman perinteistä treenimontaasia ja aseidenhankintakohtausta. Lisäksi Eastland tuntui löytävän rikolliset liiankin helposti ottaen huomioon leffan sijoittumiseen New Yorkiin. Keltaisilta sivuiltako hän rikolliset löysi? Perinteinen etsiväntyö olisi ollut kyllä paikallaan, ziisus kraist!
Lisäksi näyttävä kansikuva liekinheitintä heiluttavasta kypäräpäästä on huijannut monet ostamaan ja luulemaan tätä kunnon toimintaleffaksi. Se ei kuitenkaan pidä paikkaansa, sillä toimintaa tässä oli aika vähän, liekinheittimen osuus jäi vaan yhteen kohtaukseen, mutta sentään jatko-osassa sitä käytetäänkin oikein olan takaa ja Eastland esiinty pääasiassa omalla lärvillään.
Tyly, väkivaltainen, ja raju vigilante-leffa, joka säväyttää edellen, vaikka leffan särmä onkin kulunut vuosien myötä pois.
Arvosana⭐️⭐️⭐️⭐️
Ohjaus ja käsikirjoitus: James Glickenhaus
Pääosissa: Robert Ginty, Christopher George, Steve James, Samantha Eggar
Vietnamissa sattuu ja tapahtuu, kun joukko jenkkejä jää sotavangiksi ja yksi POW menettää päänsä pyjamapetterien toimesta. Onneksi päätön meninkin jää vain yhteen POWiin Michael Jeffersonin (Steve James) alkaessa ramboilemaan.
Vuosia myöhemmin Jefferson ja leffan varsinainen päähenkilö John Eastland (Robert Ginty) tekevät töitä varastolla, kunnes joukko kaljanhimoisia jengiläisiä tulevat varastolle kuokkavierailemaan ja pöllimään kaljat. Seuraa tappelu ja jengiläiset pakenevat paikalta ilman kaljaa.
Myöhemmin Jefferson joutuu samojen epelien pahoinpitelemäksi ja päätyy teholle.
Istuttuaan puiston penkillä kuuntelemassa Jeffersonin muijan itkua ja kovisteltuaan yhtä nilkkiä liekinheittimen kanssa kujalla John löytää jengiläiset ja teilaa heidät. Koska sankarimme löysi jengiläiset alle puolessa tunnissa, on Glickenhausin täytynyt keksiä jotain täytematskua, joten loput leffasta onkin yllättävän helposti löytyvien rikollisten teilaamista ja poliisi Daltonin ( Christopher George) tutkimuksia liittyen Eastlandin edesottamuksiin.
The Exterminator on hyvinkin tyypillinen vigilante-leffa ja harvinaisen väkivaltainen sellainen. Pää leikaataan irti, 2 jengiläistä heitetään kellariin rottien nakerrattavaksi, mies tungetaan lihamyllyn, Dobermanni saa sähkökäyttöisestä veitsestä, iloluontoista naista poltetaan kolvilla puskureille ja puhalluslamppukin on kovassa käytössä. Eastland menee jopa niinkin pitkälle, että hän terästää luodit syaniidillä.
Elikkä tämmöistä "mieltäylentävää" sisältöä The Exterminator tarjoaa ja koska leffa sijoittu New Yorkiin 14 vuotta ennen kuin Rudy Giulianista tuli pormestari ja kaupunki siivottiin urakalla ja vaikka Eastlandin toiminta on moraalisesti arveluttavaa, mutta tässä tapauksessa hyväksyttävää (koiran tappamista lukuunottamatta) koska New York oli oikeasti elinkelvoton kaupunki tuolloin.
Ja vaikka leffa onkin tehty 1980 ja suurin osa väkivallasta on viittellistä ja tapahtuu off-screeninä, ei tätä siitä huolimatta voinut katsoa samalla tavalla kuin muita toimintaleffoja. Väkivaltaisuuden lisäksi minua ärsytti elokuvan epäloogisuus. Eastland lähti yllätävän nopeasti kostoretkelle ilman perinteistä treenimontaasia ja aseidenhankintakohtausta. Lisäksi Eastland tuntui löytävän rikolliset liiankin helposti ottaen huomioon leffan sijoittumiseen New Yorkiin. Keltaisilta sivuiltako hän rikolliset löysi? Perinteinen etsiväntyö olisi ollut kyllä paikallaan, ziisus kraist!
Lisäksi näyttävä kansikuva liekinheitintä heiluttavasta kypäräpäästä on huijannut monet ostamaan ja luulemaan tätä kunnon toimintaleffaksi. Se ei kuitenkaan pidä paikkaansa, sillä toimintaa tässä oli aika vähän, liekinheittimen osuus jäi vaan yhteen kohtaukseen, mutta sentään jatko-osassa sitä käytetäänkin oikein olan takaa ja Eastland esiinty pääasiassa omalla lärvillään.
Tyly, väkivaltainen, ja raju vigilante-leffa, joka säväyttää edellen, vaikka leffan särmä onkin kulunut vuosien myötä pois.
Arvosana⭐️⭐️⭐️⭐️
Troma's War(1988)
Ohjaus: Lloyd Kaufman ja Michael Herz
Käsikirjoitus: Eric Hattler ja Mitchell Dana
Pääosissa: Rick Washburn, Sen Bowen, Carolyn Beauchamp
Juoni lyhyesti ja ytimekkäästi kerrottuna.
Tromavillen asukkaita kuljettava lentokone putoaa saarelle ja muutama Tromavillen asukas selviää pudotuksesta. Mutta Tromavilleläiset eivät olekkaan saarella yksin, sillä juokko USAan valloitusta suunnittelevia teroja pitävät saarta tukikohtanaan. Tromavilleläisten ei autta muuta kuin tarttua aseisiin selvityäkseen saarelta hengissä.
Eli luvassa on tälläkin kertaa rutkasti väkivalta, seksiä ja muuta yleistä häröilyä ala Troma ja tässä lienee yritetty parodioida Ramboja ja muita Ronald Reaganin fantasiaa toteteutaneita machoilupätkiä ja täytyy kyllä myöntää, että,Troma's War oli tomintapitoisempi ja hauskempi kuin yksikään ramboilu. Älyvapaata menoa vielä siivittää Chris DeMarcon jopa Troma-leffaan yllätävän laadukas soundtrack, josta hyvänä esimerkkinä manittakoon biisit Alive ja Strom is rising.
Jälleen kerran uberviihdyttävää sikailua ja perseilyä ala Troma.
Arvosana⭐️⭐️⭐️⭐️⭐️
Käsikirjoitus: Eric Hattler ja Mitchell Dana
Pääosissa: Rick Washburn, Sen Bowen, Carolyn Beauchamp
Juoni lyhyesti ja ytimekkäästi kerrottuna.
Tromavillen asukkaita kuljettava lentokone putoaa saarelle ja muutama Tromavillen asukas selviää pudotuksesta. Mutta Tromavilleläiset eivät olekkaan saarella yksin, sillä juokko USAan valloitusta suunnittelevia teroja pitävät saarta tukikohtanaan. Tromavilleläisten ei autta muuta kuin tarttua aseisiin selvityäkseen saarelta hengissä.
Eli luvassa on tälläkin kertaa rutkasti väkivalta, seksiä ja muuta yleistä häröilyä ala Troma ja tässä lienee yritetty parodioida Ramboja ja muita Ronald Reaganin fantasiaa toteteutaneita machoilupätkiä ja täytyy kyllä myöntää, että,Troma's War oli tomintapitoisempi ja hauskempi kuin yksikään ramboilu. Älyvapaata menoa vielä siivittää Chris DeMarcon jopa Troma-leffaan yllätävän laadukas soundtrack, josta hyvänä esimerkkinä manittakoon biisit Alive ja Strom is rising.
Jälleen kerran uberviihdyttävää sikailua ja perseilyä ala Troma.
Arvosana⭐️⭐️⭐️⭐️⭐️
tiistai 14. elokuuta 2018
Streets of Fire - Liekehtivät kadut(1984)
Ohjaus: Walter Hill
Käsikirjoitus: Walter Hill ja Larry Gross
Pääosissa: Michael Paré, Diane Lane, Willem Dafoe, Rick Moranis, Amy Madigan, Bill Paxton, Elizabeth Daily, Deborah Van Valkenburgh, Richard Lawson, Rick Rossovich, Lee Ving, Grand L. Bush, Stoney Jackson, Robert Townsend, Mykelti Williamson Ed Begley Jr, John Dennis Johnston
Eletään epämääräistä aikautta, jossa 50-luku ja 80-luku ovat yhdistyneet jännällä tavalla toisiinsa. Laulaja Ellen Aim (Diane Lane) on heittämässä keikkaa, kunnes kesken esityksen prätkäjengi, johtajanaan Raven Willem Dafoe) shanghaijaamaksi. Ellenin poikaystävä ja manageri Billy Fish (Rick Moranis) palkaa Ellenin exän Tom Codyn ( Michael Paré) pelastushommiin.
Sitten luvassa on Walter Hillin elokuville tyypillistä överiksi vedettyä toimintaa, Willem Dafoe hunkseilemassa spedessä kampauksessa ja oikein kivat mustat nahkabyysat jalassa. Dafoe vetääkin leffan parhaiman roolin ja jättää sankarina hilluvan Parén varjoonsa 100-0.
Olisi ollut paljon parempi, jos joku muu olisi vetänyt sankarin roolin ja alunperin pääosan olivat ehdolla Eric Roberts, Patrick Swayze ja Tom Cruise. Minun mielästäni Eric Roberts olisi ollut parempi vaihtoehto pääosaan, vaikka ei hänkään kovin kaksinen näyttelijä ole, mutta paria klassikoa äijä on tähdittänyt, mm Pakojuna(1985) ja Yön Ritari(2008)
Lisäksi tässäkin, kuten monessa muussakin kasarileffassa on törkeän kova soundtrack, josta hyvänä esimerkkinä voi mainita Fire Inceen Tonight what it means to be youngin.
Jälleen kerran vauhdikasta ja viihdyttävää mättöä ala Valtteri Mäki.
Arvosana⭐️⭐️⭐️⭐️⭐️
Käsikirjoitus: Walter Hill ja Larry Gross
Pääosissa: Michael Paré, Diane Lane, Willem Dafoe, Rick Moranis, Amy Madigan, Bill Paxton, Elizabeth Daily, Deborah Van Valkenburgh, Richard Lawson, Rick Rossovich, Lee Ving, Grand L. Bush, Stoney Jackson, Robert Townsend, Mykelti Williamson Ed Begley Jr, John Dennis Johnston
Eletään epämääräistä aikautta, jossa 50-luku ja 80-luku ovat yhdistyneet jännällä tavalla toisiinsa. Laulaja Ellen Aim (Diane Lane) on heittämässä keikkaa, kunnes kesken esityksen prätkäjengi, johtajanaan Raven Willem Dafoe) shanghaijaamaksi. Ellenin poikaystävä ja manageri Billy Fish (Rick Moranis) palkaa Ellenin exän Tom Codyn ( Michael Paré) pelastushommiin.
Sitten luvassa on Walter Hillin elokuville tyypillistä överiksi vedettyä toimintaa, Willem Dafoe hunkseilemassa spedessä kampauksessa ja oikein kivat mustat nahkabyysat jalassa. Dafoe vetääkin leffan parhaiman roolin ja jättää sankarina hilluvan Parén varjoonsa 100-0.
Olisi ollut paljon parempi, jos joku muu olisi vetänyt sankarin roolin ja alunperin pääosan olivat ehdolla Eric Roberts, Patrick Swayze ja Tom Cruise. Minun mielästäni Eric Roberts olisi ollut parempi vaihtoehto pääosaan, vaikka ei hänkään kovin kaksinen näyttelijä ole, mutta paria klassikoa äijä on tähdittänyt, mm Pakojuna(1985) ja Yön Ritari(2008)
Lisäksi tässäkin, kuten monessa muussakin kasarileffassa on törkeän kova soundtrack, josta hyvänä esimerkkinä voi mainita Fire Inceen Tonight what it means to be youngin.
Jälleen kerran vauhdikasta ja viihdyttävää mättöä ala Valtteri Mäki.
Arvosana⭐️⭐️⭐️⭐️⭐️
torstai 9. elokuuta 2018
Synttärit(1984)
Alkuperäinen nimi: Sixteen Candles
Ohjaus ja käsikirjoitus: John Hughes
Pääosissa: Molly Ringwald, Anthony Michael Hall, Michael Schoeffling, Gedde Watanabe, John Cusack, Joan Cusack, John Kapelos
Leffakulinaristi täytti tänään 24 vee, joten sen kunniaksi arvostelen nyt tämän teinielokuvien yhden mestariteoksista.
Samantha Baker ( Molly Ringwald) täyttää 16, mutta perhe unohtaa synttärit Samanthan siskon tulevien häiden takia. Huonommaksi ei voisi 16-vuotissynttärit mennä, sillä häitä saapuvat vietämään isovanhemmat, joiden mukana saapuu överiksi vedetty sterotyyppinen aasialainen vaihto-oppilas Long Duk Dong (Gedde Watanabe) jonka nimi kuulostaa ankan munalta, kuten Samanthan pikkuveli asian ilmaisee.
Tämän lisäksi väriä Samanthan synttäripäiville tarjoavat Samanthaan rakastunut nörtti Ted (Anthony Michael Hall) ja koulun ykköshunks Jake ( Michael Schoeffling) joka seukkaa koulun suosituimman muijan kanssa.
Kuulostaako tutulta? Kyllä ja varman meistä jokainen on kokenut teini-iän ilot ja surut, ja vaikka näinkin tämän ekaa kertaa vastaa 24-vuotiaana, sain tästä hyvän mielen ja naurujen lisäksi kovat nostalgiavibat koska teinivuosistani ei ole kovinkaan monta vuotta kulunut ja edellenkiin tuntuu siltä, että olisi ollut vielä teini eilen. Huokaus, olisinpa vielä teini ilman huolia ja murheita.
Mutta nyt takaisin elokuvan pariin.
Vaikka tämä olikin Hughesin debyyttiohjaus, niin silti tämä oli uskomattoman hyvin ohjattu ja näytelty ja tämä antoi myös esimakua seuraavana vuonna ilmestyneelle mestariteokselle The Breakfast Club, jota niin ikään myöskin tähdittivät Molly Ringwald ja Anthony Michael Hall.
Synttärit on sympattinen ja leppoisa comin of age-komedia, joista nykyiset pissakakkapieruseksi-huumoria viljelevät "teinikomediat" saisivat ottaa mallia.
Ja loppuun manittakoon, että oli hauskaa nähdä elokuvassa hauskoissa sivurooleissa John Cusack Joan-siskonsa kanssa ja nytpä tuli sekin tiedettyä John Cusackilla on sisko. Kaikkea sitä oppii joka päivä.
Arvosana⭐️⭐️⭐️⭐️⭐️
Ohjaus ja käsikirjoitus: John Hughes
Pääosissa: Molly Ringwald, Anthony Michael Hall, Michael Schoeffling, Gedde Watanabe, John Cusack, Joan Cusack, John Kapelos
Leffakulinaristi täytti tänään 24 vee, joten sen kunniaksi arvostelen nyt tämän teinielokuvien yhden mestariteoksista.
Samantha Baker ( Molly Ringwald) täyttää 16, mutta perhe unohtaa synttärit Samanthan siskon tulevien häiden takia. Huonommaksi ei voisi 16-vuotissynttärit mennä, sillä häitä saapuvat vietämään isovanhemmat, joiden mukana saapuu överiksi vedetty sterotyyppinen aasialainen vaihto-oppilas Long Duk Dong (Gedde Watanabe) jonka nimi kuulostaa ankan munalta, kuten Samanthan pikkuveli asian ilmaisee.
Tämän lisäksi väriä Samanthan synttäripäiville tarjoavat Samanthaan rakastunut nörtti Ted (Anthony Michael Hall) ja koulun ykköshunks Jake ( Michael Schoeffling) joka seukkaa koulun suosituimman muijan kanssa.
Kuulostaako tutulta? Kyllä ja varman meistä jokainen on kokenut teini-iän ilot ja surut, ja vaikka näinkin tämän ekaa kertaa vastaa 24-vuotiaana, sain tästä hyvän mielen ja naurujen lisäksi kovat nostalgiavibat koska teinivuosistani ei ole kovinkaan monta vuotta kulunut ja edellenkiin tuntuu siltä, että olisi ollut vielä teini eilen. Huokaus, olisinpa vielä teini ilman huolia ja murheita.
Mutta nyt takaisin elokuvan pariin.
Vaikka tämä olikin Hughesin debyyttiohjaus, niin silti tämä oli uskomattoman hyvin ohjattu ja näytelty ja tämä antoi myös esimakua seuraavana vuonna ilmestyneelle mestariteokselle The Breakfast Club, jota niin ikään myöskin tähdittivät Molly Ringwald ja Anthony Michael Hall.
Synttärit on sympattinen ja leppoisa comin of age-komedia, joista nykyiset pissakakkapieruseksi-huumoria viljelevät "teinikomediat" saisivat ottaa mallia.
Ja loppuun manittakoon, että oli hauskaa nähdä elokuvassa hauskoissa sivurooleissa John Cusack Joan-siskonsa kanssa ja nytpä tuli sekin tiedettyä John Cusackilla on sisko. Kaikkea sitä oppii joka päivä.
Arvosana⭐️⭐️⭐️⭐️⭐️
perjantai 3. elokuuta 2018
Pahan kehä(1988)
Alkuperäinen nimi: They Live
Ohjaus: John Carpenter
Käsikirjoitus: John Carpenter( Ray Nelsonin novellin Eight o clock on the morning pohjalta)
Pääosissa: Roddy Piper, Keith David, Meg Foster, Peter Jason.
Kulkuri John Nada ( Roddy Piper) saapuu Los Angelesiin ja saa töitä raksalta. Sitten poliisi tekee ratsian kodittomien majapaikkana toimivaan kirkkoon ja siitä syntyy kunnon rähinä. Nada ottaa hatkat ja löytää laatikollisien mustia aurinkolaseja. Eikä mitä tahansa aurinkolaseja, vaan taikalaseja, joiden kautta näkee,että avaruusoliot ovat ottanert ihmisten paikan kaupungissa ja avaruusoliot alistavat ihmisiä subliminaalisella viestinnällä ja niinpä Nada lähtee ristiretkelle avaruuden sortokoneistoa vastaan kiintiöafroamerikkalainen bad assin Frank Armitagen (Keith David) kanssa.
3 vuotta sitten edesmennyt vapaanipainistara Roddy Piper vetää ihan mallikaasti pääosan, vaikka toisaalta olisi ollut kivaa nähdä Kurt Russell touhuamassa pääosassa, jota Carpenter oli ajatellut aluperin pääosaan, mutta kyllä tämäkin casting toimi myös ihan hyvin näinkin ja mitä ilmeisemmin tämän elokuva on inspiroinut Dwayne Johnsonia ja monia muita vapaapainistaroja siirtymään ähisemään kehistä valkokankaille.
Ja tässäkin ähinää riittää peräti 5 minuutin ajan, kun Roddy Piper ja Keith David ottavat eeppisen matsin kujalla ja toisessa klassikoksi muodutuneessa kohtauksessa purukumia vailla oleva Piper riehuu pankissa haulikon kanssa. Lol.
30 vuotta ilmestymisensä jälkeen Pahan kehä on viihdyttävä scifitoimintaelokuva ja edelleen ajankohtainen teos kulutushysterian ja kaupalisuuden haittavaikutuksista yhteiskuntaan.
Arvosana⭐️⭐️⭐️⭐️⭐️
Ohjaus: John Carpenter
Käsikirjoitus: John Carpenter( Ray Nelsonin novellin Eight o clock on the morning pohjalta)
Pääosissa: Roddy Piper, Keith David, Meg Foster, Peter Jason.
Kulkuri John Nada ( Roddy Piper) saapuu Los Angelesiin ja saa töitä raksalta. Sitten poliisi tekee ratsian kodittomien majapaikkana toimivaan kirkkoon ja siitä syntyy kunnon rähinä. Nada ottaa hatkat ja löytää laatikollisien mustia aurinkolaseja. Eikä mitä tahansa aurinkolaseja, vaan taikalaseja, joiden kautta näkee,että avaruusoliot ovat ottanert ihmisten paikan kaupungissa ja avaruusoliot alistavat ihmisiä subliminaalisella viestinnällä ja niinpä Nada lähtee ristiretkelle avaruuden sortokoneistoa vastaan kiintiöafroamerikkalainen bad assin Frank Armitagen (Keith David) kanssa.
3 vuotta sitten edesmennyt vapaanipainistara Roddy Piper vetää ihan mallikaasti pääosan, vaikka toisaalta olisi ollut kivaa nähdä Kurt Russell touhuamassa pääosassa, jota Carpenter oli ajatellut aluperin pääosaan, mutta kyllä tämäkin casting toimi myös ihan hyvin näinkin ja mitä ilmeisemmin tämän elokuva on inspiroinut Dwayne Johnsonia ja monia muita vapaapainistaroja siirtymään ähisemään kehistä valkokankaille.
Ja tässäkin ähinää riittää peräti 5 minuutin ajan, kun Roddy Piper ja Keith David ottavat eeppisen matsin kujalla ja toisessa klassikoksi muodutuneessa kohtauksessa purukumia vailla oleva Piper riehuu pankissa haulikon kanssa. Lol.
30 vuotta ilmestymisensä jälkeen Pahan kehä on viihdyttävä scifitoimintaelokuva ja edelleen ajankohtainen teos kulutushysterian ja kaupalisuuden haittavaikutuksista yhteiskuntaan.
Arvosana⭐️⭐️⭐️⭐️⭐️
torstai 2. elokuuta 2018
Viimeinen valtias(1976)
Alkuperäinen nimi: The Last Tycoon
Ohjaus: Elia Kazan
Käsikirjoitus: Harold Pinter(F. Scott Fitzgeraldin kirjan pohjalta)
Pääosissa: Robert De Niro, Robert Mitchum, Jack Nicholson, Tony Curtis, Donald Pleasence, John Carradine, Jeff Corey, Jeanne Moreau, Dana Andrews, Tige Andrews, Theresa Russell, Ingrid Boulting, Ray Milland, Seymour Cassel, Anjelica Huston, Peter Strauss, Morgan Farley, Diane Shalet
Tänään tuli taas käytyä Orionissa paikkaamassa yleisivistyksen aukkoja Kultahattu-kirjailijan keskeneräiseksi jäänneen kirjan filmatisoinilla.
Eletään 30-lukua Hollywoodissa. Elokuvatuottaja Monore Starh on tuottamasa hyvin paljon Casbalancaa muistuttavaa elokuvaa, jota tähdittävät, Tony Curtis ja Jeanne Moreau.
Sitten studiolle iskee maanjäristys ja sitä seuraavan tulvan keskeltä pelastetaan muija nimeltään Kathleen Moore (Ingrid Boulting) josta tulee pakkomielle Monroelle.
Siinä elokuvan juoni kerrottuna lyhyesti ja ytimekkäästi selitettynä ja loppuun yleistä lätinää ilman spoilereita.
Hyvin tyypillinen historiallinen pukudraama oli kyseessä, mutta syvällisempi tarina ja moni muu seikka tekivät tästä tyypillistä pukudraamaa kiinnostavamman teoksen. Robert De Niro veti hyvää settiä pääosassa ja sivuosacasting oli myöskin hyvin roolitettu.
Pisteenä iin päälle edesmennen ranskalaissäveltäjä Maurice Jarren soundtrack, joka loi tunnelmaa kuviin.
Lievästi aliarvostettu eeppinen pukudraama.
Arvosana⭐️⭐️⭐️⭐️⭐️
Ohjaus: Elia Kazan
Käsikirjoitus: Harold Pinter(F. Scott Fitzgeraldin kirjan pohjalta)
Pääosissa: Robert De Niro, Robert Mitchum, Jack Nicholson, Tony Curtis, Donald Pleasence, John Carradine, Jeff Corey, Jeanne Moreau, Dana Andrews, Tige Andrews, Theresa Russell, Ingrid Boulting, Ray Milland, Seymour Cassel, Anjelica Huston, Peter Strauss, Morgan Farley, Diane Shalet
Tänään tuli taas käytyä Orionissa paikkaamassa yleisivistyksen aukkoja Kultahattu-kirjailijan keskeneräiseksi jäänneen kirjan filmatisoinilla.
Eletään 30-lukua Hollywoodissa. Elokuvatuottaja Monore Starh on tuottamasa hyvin paljon Casbalancaa muistuttavaa elokuvaa, jota tähdittävät, Tony Curtis ja Jeanne Moreau.
Sitten studiolle iskee maanjäristys ja sitä seuraavan tulvan keskeltä pelastetaan muija nimeltään Kathleen Moore (Ingrid Boulting) josta tulee pakkomielle Monroelle.
Siinä elokuvan juoni kerrottuna lyhyesti ja ytimekkäästi selitettynä ja loppuun yleistä lätinää ilman spoilereita.
Hyvin tyypillinen historiallinen pukudraama oli kyseessä, mutta syvällisempi tarina ja moni muu seikka tekivät tästä tyypillistä pukudraamaa kiinnostavamman teoksen. Robert De Niro veti hyvää settiä pääosassa ja sivuosacasting oli myöskin hyvin roolitettu.
Pisteenä iin päälle edesmennen ranskalaissäveltäjä Maurice Jarren soundtrack, joka loi tunnelmaa kuviin.
Lievästi aliarvostettu eeppinen pukudraama.
Arvosana⭐️⭐️⭐️⭐️⭐️
keskiviikko 1. elokuuta 2018
Paniikki Stadionilla(1976)
Alkuperäinen nimi: Two-Minute Warning
Ohjaus: Larry Peerce
Käsikirjoitus: Edward Hume
Pääosissa: Charlton Heston, John Cassavetes, Beau Bridges, Brock Peters, Martin Balsam, Jack Klugman, David Janssen, Walter Pidgeon, Gena Rowlands, Marilyn Hassett
Eräänlaista jatkoa edelliselle blogikirjoitukselle:
Los Angelesin Memorial Coliseum stadionilla pelataan Super Bowl-pelin finaali. Sitten stadionilla riemu repeää, kun tv-kamera taltioi sattumalta kuvan epämääräisestä hiipparista kivääri kourassa.
Paikalle saapuvat poliisipäälikkö Peter Holly ( Charlton Heston) ja SWAT-ryhmän pomo Chris Buttons (John Cassavetes) jotka alkavat hiki otsalla puntaroida, miten saataisin tilanne hoidettua ilman sivullisia uhreja.
Hyvin tyypillinen 70-luvun disasterdraama tämäkin on paitsi tällä kertaa riemu repeää inhimillisen tekijän vuoksi.
Elokuvaa etenee todella verkkaisesti ja vasta riemu repeää kunnolla vasta viimeisten minuutien aikana joten kyllä on ihan pakko kyseenalaistaa kivääriheebon touhut, sillä niille ei elokuvassa anneta motiivia, mutta toisaalta elokuvan parasta antia ovat Hestonin ja Casavettesin mölyämisen lisäksi elokuvan ensimmäiset minuutit, jotka on kuvattu kivääriheebon näkökulmasta ja jotka tuovat vahvasti mieleen 5 vuotta aikasemmin ilmestyneen Likaisen Harryn vastavaanlaiset ensiminuutit.
Jenkeissä esitetyssä tv-versiossa kivääriheebon läsnäololle stadionilla on paljon loogisempi syy, sillä tv-versiossa kivääriheebo oli stadionilla harhattumassa virkavaltaa, sillä välin kun lähistöllä olevaa museota ryöstettiin. Tämä olisi kyllä ollut paljon parempi juonikuvio, mutta menettelee tämä näinkin
Verkkaisesti etenevä, mutta silti jännittävä ja lievästi aliarvostettu 70-luvun disastedraama.
Arvosana⭐️⭐️⭐️⭐️⭐️
Ohjaus: Larry Peerce
Käsikirjoitus: Edward Hume
Pääosissa: Charlton Heston, John Cassavetes, Beau Bridges, Brock Peters, Martin Balsam, Jack Klugman, David Janssen, Walter Pidgeon, Gena Rowlands, Marilyn Hassett
Eräänlaista jatkoa edelliselle blogikirjoitukselle:
Los Angelesin Memorial Coliseum stadionilla pelataan Super Bowl-pelin finaali. Sitten stadionilla riemu repeää, kun tv-kamera taltioi sattumalta kuvan epämääräisestä hiipparista kivääri kourassa.
Paikalle saapuvat poliisipäälikkö Peter Holly ( Charlton Heston) ja SWAT-ryhmän pomo Chris Buttons (John Cassavetes) jotka alkavat hiki otsalla puntaroida, miten saataisin tilanne hoidettua ilman sivullisia uhreja.
Hyvin tyypillinen 70-luvun disasterdraama tämäkin on paitsi tällä kertaa riemu repeää inhimillisen tekijän vuoksi.
Elokuvaa etenee todella verkkaisesti ja vasta riemu repeää kunnolla vasta viimeisten minuutien aikana joten kyllä on ihan pakko kyseenalaistaa kivääriheebon touhut, sillä niille ei elokuvassa anneta motiivia, mutta toisaalta elokuvan parasta antia ovat Hestonin ja Casavettesin mölyämisen lisäksi elokuvan ensimmäiset minuutit, jotka on kuvattu kivääriheebon näkökulmasta ja jotka tuovat vahvasti mieleen 5 vuotta aikasemmin ilmestyneen Likaisen Harryn vastavaanlaiset ensiminuutit.
Jenkeissä esitetyssä tv-versiossa kivääriheebon läsnäololle stadionilla on paljon loogisempi syy, sillä tv-versiossa kivääriheebo oli stadionilla harhattumassa virkavaltaa, sillä välin kun lähistöllä olevaa museota ryöstettiin. Tämä olisi kyllä ollut paljon parempi juonikuvio, mutta menettelee tämä näinkin
Verkkaisesti etenevä, mutta silti jännittävä ja lievästi aliarvostettu 70-luvun disastedraama.
Arvosana⭐️⭐️⭐️⭐️⭐️
Earthquake - Maanjäristys(1974)
Ohjaus: Mark Robson
Käsikirjoitus: Mario Puzo ja George Fox
Pääosissa: Charlton Heston, George Kennedy, Richard Roundtree, Lorne Greene, Ava Gardner, Geneviéve Bujold, Victoria Principal, Barry Sullivan, Lloyd Nolan, Walter Matthau, Marjoe Gortner
70-luvulla tehtiin paljon katastrofielokuvia, joissa sekalainen joukko erilaisia ihmisiä joutuivat katastrofin keskelle ja tyypillistä näille elokuville oli nimekkäät näyttelijät ja isot budjetit.
Liekehtiviä torni lienee lienee tämän genren tunnetuin teos, mutta nyt arvostelussa samana vionna ilmestynyt Earthquake, jota oli käsikirjoittamassa Kummisetä-kirjailija Mario Puzo.
Juoni lyhyesti ja ytimekkäästi: Maa tärisee L.A:ssa ja paikat menevät päreiksi. Sekalainen hahmogalleria huutaa ja riehuu pari tunnin ajan.
Elikkä hyvin tyypillinen 70-luvun disasterdraama, jonka tehosteet näyttävät edelleen hyvältä ja jotka pääsivät hyvin oikeuksiinsa viime vuoden kirjamessuilta ostetulta sinireiskalta.
Vaikka Hestoni touhuaakin suuriman osan ajasta kuvassa, hahmoista parhaiten mieleen jäivät George Kennedyn esittämä poliisi, joka vetää turpaan virkaveljeä ja inhoaa työtänsä yli kaiken
Toinen mieleen jäännyt hahmo taas oli Walter Matthaun esittämä puliukko, jota ei edes maanjäristys haitannut vaan äijä pysyi lasinsa ääressä silloinkin.Matthaun esittämän puliukon päättäväisyys pysyä lasin ääressä oli kyllä minun mielestäni ihailtavaa, mutta koska nykyään elämme mielensäpahoittajien ja
Brian De Palmakin on ilmeisesti tykännyt tästä, koska Scarfacen yhdessä kuuluisimmasta kohtauksessa näkyy televisiossa pätkä tästä elokuvasta.
Jos tehostemälläyselokuvat kiinnostavat, etkä halua katsoa mitään Michael Bay-shaiccea, niin suosittelen tämän ja parin muun 70-luvun disasterdraaman katsomista,jos haluat nähdä tämä hyvin näyteltyä ja ohjattua tehostemälläystä.
Arvosana⭐️⭐️⭐️⭐️⭐️
Käsikirjoitus: Mario Puzo ja George Fox
Pääosissa: Charlton Heston, George Kennedy, Richard Roundtree, Lorne Greene, Ava Gardner, Geneviéve Bujold, Victoria Principal, Barry Sullivan, Lloyd Nolan, Walter Matthau, Marjoe Gortner
70-luvulla tehtiin paljon katastrofielokuvia, joissa sekalainen joukko erilaisia ihmisiä joutuivat katastrofin keskelle ja tyypillistä näille elokuville oli nimekkäät näyttelijät ja isot budjetit.
Liekehtiviä torni lienee lienee tämän genren tunnetuin teos, mutta nyt arvostelussa samana vionna ilmestynyt Earthquake, jota oli käsikirjoittamassa Kummisetä-kirjailija Mario Puzo.
Juoni lyhyesti ja ytimekkäästi: Maa tärisee L.A:ssa ja paikat menevät päreiksi. Sekalainen hahmogalleria huutaa ja riehuu pari tunnin ajan.
Elikkä hyvin tyypillinen 70-luvun disasterdraama, jonka tehosteet näyttävät edelleen hyvältä ja jotka pääsivät hyvin oikeuksiinsa viime vuoden kirjamessuilta ostetulta sinireiskalta.
Vaikka Hestoni touhuaakin suuriman osan ajasta kuvassa, hahmoista parhaiten mieleen jäivät George Kennedyn esittämä poliisi, joka vetää turpaan virkaveljeä ja inhoaa työtänsä yli kaiken
Toinen mieleen jäännyt hahmo taas oli Walter Matthaun esittämä puliukko, jota ei edes maanjäristys haitannut vaan äijä pysyi lasinsa ääressä silloinkin.Matthaun esittämän puliukon päättäväisyys pysyä lasin ääressä oli kyllä minun mielestäni ihailtavaa, mutta koska nykyään elämme mielensäpahoittajien ja
kukkahattutätien kulta-aikaa, olisi tämmöinen toiminta alkoholismin glamourisointia.
Brian De Palmakin on ilmeisesti tykännyt tästä, koska Scarfacen yhdessä kuuluisimmasta kohtauksessa näkyy televisiossa pätkä tästä elokuvasta.
Jos tehostemälläyselokuvat kiinnostavat, etkä halua katsoa mitään Michael Bay-shaiccea, niin suosittelen tämän ja parin muun 70-luvun disasterdraaman katsomista,jos haluat nähdä tämä hyvin näyteltyä ja ohjattua tehostemälläystä.
.
Arvosana⭐️⭐️⭐️⭐️⭐️
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)