Ohjaus: Ken Russell
Käsikirjoitus: Paddy Chayefsky(Pseudonyyminä Sidney Aaron)
Pääosissa: William Hurt, Blair Brown, Bob Balaban, Charles Haid, Drew Barrymore, George Gaynes, John Larroquette
Kiinostus tätä elokuvaa kohtaa heräsi John Landisin mainion Elokuvan hirviöt-kirjan myötä ja elokuvaharrastajaksi ei voi kutsua itseään, jos ei ole nähnyt yhtäkään hyvinkin omaperäisten elokuvien maestrona tunnetun Ken Russellin ohjaamaa elokuvaa.
William Hurt esittää debyyttiroolissaan Harvardissa vaikuttavaa tukijaa Eddie Jessupia, joka tutkii ihmisten sisäistä kokemusmaailmaa ja muuttuneita tajunnantiloja sensorisen deprivaation avulla elikkä selkokielellä kellumalla suolavedellä täytetyssä tankissa.
Kun kellunta ei tuota toivottuja tuloksia ja arki aviomiehenä ja 2 lapsen isänä tökkii, Eddie lähtee Mexicoon etsimään uusia viboja ja ottaa osaa poppamiesten vuosisatoja vanhaan keittorinkiin, jossa tarjoiltavana olevan taianomaisen keiton keskeisimpänä aineksina ovat taianomaiset sienet ja ihmisveri.
Maistettuaan taianomaista keittoa Eddien tajuntaa alkaa kipinöimään kirjaimellisesti ja pian villit hallusinaatiot auringonkukkien täyttämistä maisemista ihmisiin, jotka muuttuvat tuuleen hajoaviksi
hiekkapatsaiksi valtaavat Eddien sekä katsojan verkkokalvot.
Tripin jälkeen Eddie ei muista taianomaisen keiton aiheuttamista hallusinaatioista mitään ja päättää ottaa taianomaisesta keitosta näytteen ja jatkaa kelluntaa taianomaisen keiton vaikutuksen alaisena ja kollegoiden kirjaaminen muistiinpanojen myötä 7 silmäiset vuohet ja muut entistä järjettömät hallusinaatiot tulevat Eddielle hyvinkin tutuiksi.
Sitten yhden kelluntasession jälkeen Eddie alkaa voimaan pahoin ja verikokeiden ja röntgenkuvan perusteella hänellä näyttäisi olevan Gorillan luuranko ja koska Eddie oletetaan olevaan aineissa, joten Eddie ei saa jatkaa tutkimuksiaan, mutta hänpä päättä jatkaa niitä omin luvin ja tässä vaiheessa elokuvan
titteli lunastaa lupauksensa, kun taianomaisen keiton sivuvaikutukset siirtyvät hallusinaatioista villeihin muodonmuutoksiin.
Mielenkiintoisesta aiheesta ja toteutuksesta huolimatta Altered States ei ota eri kiinnostavasta aiheestaan kaikkea irti, sillä elokuvan paras anti(hallusinaatiot) jäävät ikävästi vain 4 kohtaukseen ja leffan loppukin tulee liian nopeasti, joten hallunisaatioita lisäämällä ja hiomalla loppuhuipennusta yllättävämpään suuntaan, olisi tälle voinut heittää täydet 5 tähteä, mutta siitä huolimatta Altered States ansaitsee paikkansa allekirjoittaneen kirjoissa 10 parhaan joukkoon Scifi-elokuvan Avaruusseikkailu 2001:n ja monien muiden seuraksi nimenomaan eri mielenkiintoisen tarinan ja aikaansa edellä olevan visuaalinen puolensa ansiosta.
Pientä viilausta tämä olisi kaivannut yleisesti ottaen, sillä loppupuolella meno menee käsittämättömäksi, mistä saamme kiittää Ken Russellia, jolla oli elokuvaa kuvatessa erimielisyyksiä Paddyn kanssa elokuvan sisällöstä, joten Russell ohjasi elokuvaa kännissä. Ihan oikeasti.
Russellin radikaaleista lisäyksistä tekstiinsä vedoten Paddy veti nimensä pois elokuvasta, mutta sai tekijäluetteloon pseudonyyminä Sidney Aaron, jotka olivat hänen keskimmäiset nimensä.
Paddyn kritiikistä huolimatta elokuva oli erinomainen, sillä Russellin ohjaus oli sangen värikästä ja visuaalisesti elokuva oli hieno, erityisesti trippi-osuuksissa ja lopun muodonmuutokset olivat yhtä lukuunottamatta hyvin onnistuneita ja säväyttäviä.
Jälkikäteen mietittynä minkälainen tämäkin olisi voinut jos ohjaajana olisi ollut mm Kubrick, Spielberg, Welles tai Wise, joille tarjottiin tätä ohjattavaksi Russell oli 27 ja lopullinen valinta ohjaajaksi 26 muun kieltäydyttyä pestistä ja voin kuvitella, että Spielberg jätti tämän väliin, koska Spielberg tunnetusti välttelee ”tiettyjä ” aiheita. Kubrickille tämä olisi olut kirjafilmatisointina otollinen teos, mutta Kubrick päättikin tehdä tämän sijasta Hohdon, jonka niin ikään kirjailija koki vääristävän tarinan, joten voin kuvitella, että jos Kubrick olisi Hohdon sijasta ohjannut niin olisi hyvinkin Chayefsky varmaan vetänyt pultit ja tämä olisi saattanut Kubrickin käsissä muuttunut vähemmän villiksi ja psykedeeliseksi taide-scifiksi Avaruusseikkailu 2001:n tyyliin.
William Hurt veti erinomaisen roolisuorituksen,vaikka tämä olikin hänen debyyttinsä ja olisi ollut vaikeaa kuvitella alkuperäistä pääosakandidaattia, elikkä Scott Glenniä tähän, vaikka mainio näyttelijä hän onkin, mutta Hurt on mies paikallaan juuri tämmöisissä kirjaviisaiden nerojen rooleissa.
Legendaarisen Dick Smithin maskeeraukset olivat jälleen kerran onnistuneita ja pitkään sai miettiä, että
miten 7 silmäiset vuohet ja muut villit hallusinaatiot ja muodonmuutokset on tehty noinkin hyvin 1980 ja suurin osa tehosteista näyttävät hyvältä vielä tänäkin päivänä.
Visuaalisen puolen lisäksi toinen mainitsemisen arvoinen asia , joka teki elokuvasta mieleenpainuvan kokemuksen on paremmin klassisen musiikin säveltäjänä tunnetun John Coriglianon paikoittain hyvin päällekäyvä soundtrack, joka luo kuviin tunnelmaa elokuva ei olisi saavuttanut, jos vaikka esim Vangelis, Giorgio Moroder tai Tangerine Dream olisi vastannut musiikeista ja vaikka olenkin edellä mainittujen suuri fani, niin olisi leffan tunnelma saattanut olla tyystin erilainen, joten Corgliano oli oikea valinta säveltäjäksi ja näköjään klassinen musiikki luo elokuvaan kuin elokuvaan hyvin painostavan fiiliksen
.
Altered States on villi, mielikuvituksellinen ja Blue Sunshinen(1978) ja Unelmien sielunmessun(2000) ohella paikoitain aika iskevä valistusfilmi huimausaineiden haitoista ja vaaroista ja veikkaanpa, että aineissa katsottuna tämä voi olla traumatisoiva kokemus.
Arvosana⭐️⭐️⭐️⭐️
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti