Kauhujen kylä(1972)

Alkuperäinen nimi: Non si sevizia un paperino

Tunnetaan myös nimellä: Don't torture a Duckling

Ohjaus: Lucio Fulci

Käsikirjoitus: Lucio Fulci, Gianfranco Clerici ja Roberto Gianviti

Pääosissa: Tomas Milian,  Barbara Bouchet, Florinda Polkan

Dario Argento on Giallo-genren kiistaton kuningas, mutta myös monet muutkin saapasmaan ohjaajat tekivät Gialloja, mm  Zombie Flesh-Eatersin(1979) ohjannut 

 Lucio Fulci, jonka varhaisiin ohjaustöihin kuuluu nyt arvosteltavissa oleva  Don't torture a Duckling


Elokuvaa starttaa pärähtävästi käytiin, kun moottoritien varrelta kaivetaan esiin vauvan luuranko.

Sitten italialaisessa tuppukylässä alkaa sattumaan ja tapahtumaan, kun kylän pikkupoikia alkaa löytymään kalmoina metsästä ja vesialtaista. Paikallisten epäilykset kohdistuvat  heti juuri kylään saapuneeseen kaupunkilaistyttö Patriziaan (Barbara Bouchet) joka "esittelee itseään" varsin avoimesti kylän kundeille.

Lisäksi mustaa magiaa harrastava paikallinen kylähullu Maciara (Florinda Polkan) joutuu myöskin epäiltyjen listalle ja lopulta myös paikallisten lynkkaamaksi yhdessä elokuvahistorian  nilhistisimmässä kohtauksessa, jonka taustalla soi  Ornella Vanonin  Quei giorni insieme a te.

Kohtaus oli kyllä oikeasti karua katsottavaa, vaikkei verisyydessä ei mentykkään   Fulcin  tunnetuimpien elokuvien tasolle, mutta silti  lyhyt ja ytimekäs ja säväyttävä kohtaus oli.Täytyy kyllä antaa Fulcille krediittiä näinkin herkästä ja kohtaukseen sopimattoman musiikin käytöstä kohtauksessa.

Don't torture a Duckling soundtrackistä vastasi  niinkän vähäpätöisempi henkilö kuin  Riz Ortolani, joka käytti myöskin musiikin ja väkivallan yhdistelmää tehokeinona kaikkien aikojen kohuelokuvassa Cannibal Holocaust(1980)


Kertakaikkiaan tyylikäs Giallo Fulcilta.

Arvosana⭐️⭐️⭐️⭐️⭐️