Pako New Yorkista(1981)

Ohjaus: John Carpenter

Käsikirjoitus: John Carpenter ja Nick Castle

Pääosissa: Kurt Russell, Lee Van Cleef,  Ernest Borgnine, Isaac Hayes, Harry Dean Stanton, Adrienne Barbeau,  Donald Pleasence Charles Cyphers, Tom Atkins, Season Hubley

Nyt arvostelussa John Carpenterin ja Kurt Russellin ensimmäinen neljästä yhteistyöelokuvasta, joka oli myöskin aikoinaan ensimmäinen näkemäni Carpenterin ohjaustyö ja siitä lähtien olen ollut suuri Carpenter-fani.


Eletään vuotta 1997. New Yorkista tullut  tajuttoman iso vankilakompleksi ja sattumalta pressan lentsikka Air Force One tekee sinne pakkolaskun pressa( Donald Pleasence) kyydissä.

Jonkun on haettava pressa elävänä takaisin  ja tehtävä lankeaa ex-sotilas Snake Plisskenille ( Kurt Russell) ja Snakea odottaa myös armahdus, jos onnistuu tuomasn pressan  takaisin 22 tunnin sisällä ja jos ei, niin Snaken kaulavaltimoon asennut pienoisräjähteet laukeavat.

Tämä elokuva varmisti paikan Carpenterille ja Russellille elokuvahistorian tunnetuimpana ohjaaja- näyttelijäduona Scrosesen ja De Niron oheela. Ohjauksen lisäksi Carpenter on vastannut lähes kaikkien elokuviensa muusikeista  ja  tässäkin elokuvassa on musiikit kohdillaan.

Pako New Yorkista on Carpenterin parhaimpia ohjauksia ja myöskin Post-Apocalypsielokuvien merkkiteoksia.

Seuraavaksi arvosteluvuorossa elokuvan vähemmän tunnettu jatko-osa Pako L.A.:sta(1996)

Arvosana⭐️⭐️⭐️⭐️⭐️

Silminnäkijä(1981)

Alkuperäinen nimi: Eyewitness

Tunnetaan myös nimellä: The Janitor


Ohjaus: Peter Yates

Käsikirjoitus: Steve Tesich

Pääosissa: William Hurt, Sigourney Weaver, James Woods, Morgan Freeman, Christopher Plummer, Kenneth McMillian,  Pamela  Reed, Irene Worth, Steven Hill, Alice Drummond, Keone Young

 New Yorkilaisessa rakennuskompleksissa talkkarina työskentelevä Vietnam-veteraani Darryll Deever (William Hurt) käy kuumana uutsiankkuri Tony Sokolowiin ( Sigourney Weaver) ja tilaisuus päästä tutustumaan tarkemmin uutisankkuriin koittaa, kun talossa työskentelvä vietnamilainen  timanttikauppias  löytyy murhattuna. Daryll päätyy haasteltavaksi uutisiin ja väittää tietävänsä murhasta enemmän kuin  todellisuudessa ja pian  edellämainittu timanttikauppiaan kylmännyt henkilö ottaa Darryllin tähtäimeensä.


Kerrassan  loistava, hyvin ohjattu, näytelty ja jännittävä kasaritrilleri, jota voi suositella samana vuonna ilmestyneen Brian De Palman Blow Outin kanssa jatkokatsottavaksi.

Arvosana⭐️⭐️⭐️⭐️⭐️

Bram Stokerin Dracula(1992)

Ohjaus: Francis Ford Coppola

Käsikirjoitus: James V. Hart( Bram Stoketin kirjan pohjalta)

Pääosissa: Gary Oldman, Keanu Reeves, Winona Ryder, Anthony Hopkins, Tom Waits, Cary Elwes, Richard E. Grant, Sadie Frost, Monica Bellucci

Maailman kuuluisin Kreivi lienee kaikille tuttu, joten suoraan asiaan.

Vuoteen 1462 sijoittuvassa prologissa kreivimme on vielä tavallinen tallaaja, joka palaa kotiin taisteltuaan kebabraflaajia vastaan, mutta kotona odottaa ikävä yllätys, koska rouva Tepes on tehnyt itsemurhaan saatuaan kebabraflaajilta tekaistun kirjeen, jossa väitetään kreivin kaatunen sodassa.

Kyrpiintyneenä rouvansa kuolemasta kreivimme kiroaa Yläkerran jätkän ja muuttuu vampyyriksi.

Sitten tarinassa siirytään eteenpäin 435 vuotta Lontooseen, jossa Jonathan Harker( Keanu Reeves) lähtee kauppamaan Draculalke taloa Lontoosta. Sitten Dracula näkee kuvan Harkerin muijasta
 Minasta(Winona Ryder) ja huomaa, että Harkerin muija muistuttaa paljon edesmennyttä rouva Tepesiä, joten Dracula lukitsee Jonathanin linnaansa ja lähtee Lontooseen.

Hyvin hämärien anemiatapausten jyllätessä Harkerin jengin keskuudessa tohtori Van Helsing ( Anthony Hopkins) to the rescue ja loppun kaikki varmasn arvaavatkin, joten ei siitä sen enempää.


Kuten leffan etutittelistä voi päätellä, tämä on Stoketin kirjalle uskollisin filmatisointi ja samaa markkinointikikkaa käytettiin pari vuotta myöhemmin Kenneth Branaghin ohjaaman ja pääosittaman Frankenstein-elokuvan  nimessä.

Koska Coppola on halunnut pitää elokuvan uskollisena Stokerin kirjalle, elokuvassa  ei ole käytetty yhtään CGI-efektejä ja näin elokuva onkiin visuaalisesti tyylikäs ja upeasti lavastettu ja saipahan tämä myöskin  3 Oscaria mm maskeerauksista.


Gary Oldman on jälleen kerran kovassa iskussa, vaikka onkin toiseksi paras Dracula Klaus Kinskin jälkeen. Hauskana triviana mainittakoon, että Oldmanin Dracula-maskeerauksesta vastannut tyyppi vastasi myös vuotta myöhemmin Oldmanin True Romancessa tulkitseman Drexlin ulkonäöstä.

Werner Herzogin Nosferatun jälkeen paras Dracula-filmatisointi.

Arvosana🧛🏻‍♂️🧛🏻‍♂️🧛🏻‍♂️🧛🏻‍♂️🧛🏻‍♂️

Muutostiloja(1980)

Alkuperäinen nimi: Altered States

Ohjaus: Ken Russell

Käsikirjoitus: Paddy Chayefsky(Pseudonyyminä Sidney Aaron)

Pääosissa: William Hurt, Blair Brown, Bob Balaban, Charles Haid, Drew Barrymore, George Gaynes, John Larroquette

Kiinostus tätä elokuvaa kohtaa heräsi John Landisin mainion Elokuvan hirviöt-kirjan myötä ja elokuvaharrastajaksi ei voi kutsua itseään, jos ei ole nähnyt yhtäkään hyvinkin omaperäisten elokuvien maestrona  tunnetun  Ken Russellin ohjaamaa elokuvaa.

William Hurt esittää debyyttiroolissaan Harvardissa vaikuttavaa tukijaa Eddie Jessupia, joka tutkii ihmisten sisäistä kokemusmaailmaa ja muuttuneita  tajunnantiloja   sensorisen  deprivaation avulla elikkä selkokielellä kellumalla  suolavedellä täytetyssä tankissa.


Kun kellunta  ei tuota toivottuja tuloksia ja arki aviomiehenä ja 2 lapsen isänä tökkii, Eddie lähtee Mexicoon  etsimään uusia viboja ja ottaa osaa poppamiesten  vuosisatoja vanhaan keittorinkiin, jossa tarjoiltavana olevan taianomaisen keiton keskeisimpänä aineksina ovat taianomaiset sienet ja ihmisveri.

Maistettuaan taianomaista keittoa  Eddien tajuntaa alkaa kipinöimään kirjaimellisesti ja pian villit hallusinaatiot auringonkukkien täyttämistä maisemista ihmisiin, jotka muuttuvat tuuleen hajoaviksi 

hiekkapatsaiksi valtaavat Eddien sekä katsojan verkkokalvot.

Tripin jälkeen Eddie ei  muista taianomaisen keiton aiheuttamista hallusinaatioista mitään  ja päättää ottaa taianomaisesta keitosta näytteen ja jatkaa kelluntaa taianomaisen keiton vaikutuksen alaisena ja  kollegoiden kirjaaminen  muistiinpanojen myötä  7 silmäiset vuohet ja muut entistä  järjettömät hallusinaatiot  tulevat Eddielle hyvinkin tutuiksi.

Sitten yhden  kelluntasession jälkeen Eddie alkaa  voimaan pahoin  ja verikokeiden ja röntgenkuvan perusteella hänellä näyttäisi olevan Gorillan luuranko ja  koska Eddie oletetaan olevaan aineissa, joten Eddie ei saa  jatkaa tutkimuksiaan, mutta hänpä päättä jatkaa niitä omin luvin ja  tässä vaiheessa elokuvan 

 titteli lunastaa lupauksensa, kun taianomaisen keiton sivuvaikutukset siirtyvät hallusinaatioista villeihin muodonmuutoksiin.

Mielenkiintoisesta aiheesta ja toteutuksesta huolimatta Altered States ei ota eri kiinnostavasta  aiheestaan kaikkea irti, sillä elokuvan paras anti(hallusinaatiot) jäävät  ikävästi vain 4 kohtaukseen ja leffan loppukin tulee liian nopeasti, joten hallunisaatioita lisäämällä ja hiomalla loppuhuipennusta  yllättävämpään suuntaan, olisi tälle voinut heittää täydet 5 tähteä, mutta siitä huolimatta Altered States ansaitsee paikkansa  allekirjoittaneen kirjoissa  10 parhaan joukkoon   Scifi-elokuvan  Avaruusseikkailu 2001:n ja monien muiden seuraksi nimenomaan eri mielenkiintoisen  tarinan ja aikaansa edellä olevan  visuaalinen puolensa ansiosta.

Pientä viilausta tämä olisi kaivannut yleisesti ottaen, sillä loppupuolella meno menee käsittämättömäksi, mistä saamme kiittää Ken Russellia, jolla oli elokuvaa kuvatessa  erimielisyyksiä Paddyn  kanssa elokuvan  sisällöstä, joten Russell ohjasi elokuvaa  kännissä.  Ihan oikeasti.

Russellin radikaaleista lisäyksistä  tekstiinsä  vedoten Paddy veti nimensä pois elokuvasta, mutta sai tekijäluetteloon pseudonyyminä Sidney Aaron,  jotka olivat hänen keskimmäiset nimensä.

  Paddyn kritiikistä huolimatta  elokuva oli erinomainen,   sillä Russellin ohjaus oli sangen värikästä ja visuaalisesti elokuva oli hieno, erityisesti  trippi-osuuksissa ja lopun muodonmuutokset olivat yhtä lukuunottamatta  hyvin onnistuneita ja säväyttäviä.

Jälkikäteen mietittynä  minkälainen  tämäkin olisi  voinut jos ohjaajana olisi ollut   mm Kubrick,  Spielberg, Welles tai Wise, joille tarjottiin  tätä ohjattavaksi  Russell oli  27 ja lopullinen  valinta ohjaajaksi  26 muun kieltäydyttyä  pestistä ja voin kuvitella, että Spielberg jätti tämän väliin, koska Spielberg  tunnetusti välttelee ”tiettyjä ” aiheita. Kubrickille  tämä olisi olut kirjafilmatisointina otollinen teos, mutta Kubrick päättikin tehdä  tämän sijasta Hohdon, jonka  niin ikään kirjailija koki vääristävän tarinan, joten voin kuvitella, että  jos Kubrick olisi  Hohdon sijasta ohjannut niin  olisi hyvinkin Chayefsky varmaan vetänyt pultit  ja tämä olisi saattanut Kubrickin käsissä muuttunut vähemmän villiksi ja psykedeeliseksi  taide-scifiksi Avaruusseikkailu 2001:n tyyliin.

William Hurt veti erinomaisen roolisuorituksen,vaikka tämä olikin hänen debyyttinsä ja olisi ollut vaikeaa kuvitella   alkuperäistä pääosakandidaattia, elikkä Scott Glenniä tähän, vaikka mainio näyttelijä hän  onkin, mutta  Hurt on mies paikallaan juuri tämmöisissä kirjaviisaiden nerojen rooleissa.

Legendaarisen Dick  Smithin maskeeraukset  olivat jälleen kerran onnistuneita ja pitkään sai miettiä, että

 miten 7 silmäiset vuohet ja muut villit hallusinaatiot ja muodonmuutokset on tehty  noinkin hyvin 1980 ja suurin osa tehosteista näyttävät hyvältä vielä tänäkin päivänä.

Visuaalisen  puolen  lisäksi toinen   mainitsemisen arvoinen asia , joka teki elokuvasta mieleenpainuvan  kokemuksen on   paremmin klassisen musiikin säveltäjänä tunnetun  John Coriglianon paikoittain hyvin päällekäyvä  soundtrack, joka luo kuviin tunnelmaa elokuva ei olisi saavuttanut, jos vaikka esim Vangelis, Giorgio Moroder tai Tangerine Dream olisi vastannut musiikeista ja vaikka olenkin  edellä mainittujen suuri fani, niin olisi leffan  tunnelma saattanut  olla tyystin erilainen, joten Corgliano oli oikea valinta säveltäjäksi ja näköjään klassinen musiikki luo  elokuvaan kuin elokuvaan hyvin painostavan fiiliksen

.

Altered States on villi, mielikuvituksellinen ja Blue Sunshinen(1978) ja Unelmien sielunmessun(2000) ohella  paikoitain aika iskevä valistusfilmi huimausaineiden haitoista ja vaaroista ja  veikkaanpa,  että aineissa katsottuna tämä voi olla traumatisoiva kokemus.

Arvosana⭐️⭐️⭐️⭐️

Hardcore-alaston yö(1979)

Ohjaus ja käsikirjoitus: Paul Schrader

Pääosissa: George C. Scott, Season Hubley, Peter Boyle, Larry Block


Parhaiten Taksikuskin käsikirjoittajaa tunnettu Schareder jatkoi omissa ohjauksissaan urbaanin kaupunkielämän saastaisemman puolen kuvaamista. Nyt arvostelussa oleva Harcore jatkaa samoilla linjoilla ja joka oli myös  Scharedin uran 2. ohjaus.

Grand Rapidissa, Michiganissa ( joka muuten on Schraderin  kotikaupunki) asuvan kalvinistin  Jake Van Dornin ( George C. Scott) tytär lähtee Jeesusteluleirille, mutta  tyttö ei tulekkaan takaisin leiriltä.


Huolestunut isä palkaa privaattinuuskija Andy Mastin (Peter Boyle) ja tämä saa selville, että tyttö on lähtenyt Los Angelesiin pornostaraksi. Jake päättä lähteä hakemaan tytärtään takaisin ja värvää estintäoperaatioon avuksi alan ammattilaisen  Nikin (Season Hubley)


Hardcore jatkaa siis jo Taksikuskissa nähtyä urbaanin kaupunkielämän saastaisemnan puolen kuvaamista ja  tämänkin kuvasi Taksikuskin kuvauksesta vastannut Michael Chapman, joka loihtii jälleen kerran öisin kaupunkimaisemiin realismiä ja tunnelmaa.


Hardcore oli kerrassaan loistava elokuva, mutta aino mikä jäi harmittamaan, oli vaisu loppuhuipennus, sillä odotin näkeväni tässäkin Taksikuskimaisen shootoutin, ja koska sitä ei sitten ollutkaan luvassa, el jännitin viimeisten minuuttien aikana ihan turhaan.

Toisaalta Schraderin ohjaus, edellämainittu öisten kaupunkimaisemien kuvaus ja George C. Scottin väkevä ja dramaattinen roolisuoritus paikkasivat tuota shootoutin puutetta.


Joel Schumacherin väkivaltapornoilua 8MM(1999) inspiroinut Hardcore on jälleen kerran loistava ja kaunistelematon urbaanin kaupunkielämän saastaisempaa puolta kuvaava draama Schraderilta.

Arvosana⭐️⭐️⭐️⭐️⭐️

Kauhujen kylä(1972)

Alkuperäinen nimi: Non si sevizia un paperino

Tunnetaan myös nimellä: Don't torture a Duckling

Ohjaus: Lucio Fulci

Käsikirjoitus: Lucio Fulci, Gianfranco Clerici ja Roberto Gianviti

Pääosissa: Tomas Milian,  Barbara Bouchet, Florinda Polkan

Dario Argento on Giallo-genren kiistaton kuningas, mutta myös monet muutkin saapasmaan ohjaajat tekivät Gialloja, mm  Zombie Flesh-Eatersin(1979) ohjannut edesmennyt Lucio Fulci, jonka varhaisiin ohjaustöihin kuuluu nyt arvosteltavissa oleva  Don't torture a Duckling


Elokuvaa starttaa pärähtävästi käytiin, kun moottoritien varrelta kaivetaan esiin vauvan luuranko.

Sitten italialaisessa tuppukylässä alkaa sattumaan ja tapahtumaan, kun kylän pikkupoikia alkaa löytymään kalmoina metsästä ja vesialtaista. Paikallisten epäilykset kohdistuvat  heti juuri kylään saapuneeseen kaupunkilaistyttö Patriziaan (Barbara Bouchet)

Lisäksi mustaa magiaa harrastava paikallinen kylähullu
Maciara (Florinda Polkan) joutuu myöskin epäiltyjen listalle ja lopulta myös paikallisten lynkkaamaksi yhdessä elokuvahistorian  nilhistisimmässä kohtauksessa, jonka taustalla soi  Ornella Vanonin  Quei giorni insieme a te.

Kohtaus oli kyllä oikeasti karua katsottavaa, vaikkei verisyydessä ei mentykkään   Fulcin  tunnetuimpien elokuvien tasolle, mutta silti  lyhyt ja ytimekäs ja säväyttävä kohtaus oli.Täytyy kyllä antaa Fulcille krediittiä näinkin herkästä ja kohtaukseen sopimattoman biisin käytöstä ja on muuten niin hieno biisi, että se ja instrumentaalinen versio menivät Youtubesta löytyvän Leffakulinaristin leffamusasoittolistan kärkipaikoille.

Don't torture a Duckling soundtrackistä vastasi  niinkän vähäpätöisempi henkilö kuin edesmennyt 
 Riz Ortolani, joka käytti myöskin musiikin ja väkivallan yhdistelmää tehokeinona kaikkien aikojen kohuelokuvassa Cannibal Holocaust(1980)


Kertakaikkiaan tyylikäs Giallo Fulcilta.

Arvosana⭐️⭐️⭐️⭐️⭐️

From Beyond(1986)

Ohjaus: Stuart Gordon

Käsikirjoitus(Stuart Gordon, Brian Yuzna ja Dennis Paoli H.P Lovecraftin novellin pohjalta)

Pääosissa: Jeffrey Combs, Barbara Crampton, Ken Foree, Ted Sorel

Parhaiten Cthulhu-lonkeropornomytologian luojana tunnettu H.P Lovecraftin novellista tehtiin vuosien  välillä 1985-2001 ei niinkän alkuperäistekstille uskollisia splätterelokuvia, joista tunnetuin on  tässäkin  blogissa arvosteltu Stuart  Gordonin ohjaama Re-Animator.

Gordon jatkoi Lovecraft-filmatisointien ohjaamista Re-Animatorin jälkeen nyt arvostelussa olevalla From Beyondilla


Jeffrey Combs esittää tällä kertaa  Crawford Tillinghastia, joka työskentelee  S&M-juttuja harrastavan tohtori  Pretoriuksen (Ted Sorel) kanssa  härvelin parissa,  jolla voi yhdistää 2 eri ulottuvuutta, joista toinen on lonkeropornoulottuvuus.

Pretorius altistuu  härvelille ja joutuu lonkeropornoulottuvuuteen. Tämän seurauksena Crawfordia syytettän murhasta ja hän joutuu pehmustettuun huoneeseen.  Crawfordin onneksi tohtori
McMichaels ( Barbara Crampton) haluaa selvittää edellä mainitun tapauksen ja niin he lähtevevät takaisin rikospaikalle mukanaan poliisi Leroy (Ken Foree)

Mutta jengiä odotaa ikävä yllätys paikan päällä, sillä Pretorius on palannut lonkeropornoulottuvuudesta kauheana sekasikiönä ja luvassa onkin sitten lonkeropornoa, Barbara Cramptonin roolihahmon kaltoinkohtelua ja hehtaarikaupalla tekoverilöllömössöä, jota on aina ilo
 katsoa.


Jeffrey Combs vetää jälleen erinomaisen roolisuorituksen, vaikka Crawfordin hahmo ei olekkaan niin värikäs ja hupaisa kuten Re-Animatorin Herbert West. Barbara Crampton toistaa tässää Re-Animator-rooliaan eli Cramptonin roolihahmon tehtävänä on taas joutua kaltoinkohdelluksi, tällä kertaa lonkeropornon uhrina ja oli hauskaa nähdä Ken Foree tässä, vaikka hän toistikin tässä Dawn of the Dead-roolinsa uusiksi.


From Beyond ei ollut Re-Animatorin veroista splätterin riemujuhlaa, mutta tekoverilöllömössöä mahtui mukaan kivasti ja hienosti toteutettuna ja itse elokuvakin oli hyvä ja jännä.

Lovecraftin, lonkeropornon ja tekoverilöllömössön ystäville suositeltava ja katsomisen arvoinen pätkä.

Arvosana⭐️⭐️⭐️⭐️

Sairasta menoa(1986)

Alkuperäinen nimi: Class of Nuke Em High

Ohjaus ja käsikirjoitus: Lloyd Kaufman ja Richard W. Haines

Pääosissa: Gil Brenton, Janelle Brady, Pat Ryan, Robert Prichard

Tromavillessä sattuu ja tapahtuu  taas: Höpöheinää diilaava jengi häiriköi paikallista high schoolia, viereisestä ydinvoimalasta valuu ydinsälää, joka terästää jengin höpöheinäpellon, höpöheinää pössyttelevät kokevat erinäisiä mutaatioita ja pisteenä iin elokuvassa nähdään muntanttihirviö.


Tämmöistä ja muuta "laadukasta" menoa nähdään tässä Troma-elokuvassa.


Vannoutuneille Troma-faneille ja roskan ystäville suositeltavaa katsottavaa.

Arvosana⭐️⭐️⭐️⭐️⭐️