Alkuperäinen nimi: Road to Perdition
Ohjaus: Sam Mendes
Käsikirjoitus: David Self (Max Allan Collinsin ja Richard Piers Raynerin sarjakuvan pohjalta)
Pääosissa: Tom Hanks, Paul Newman, Daniel Craig, Jude Law, Jennifer Jason Leigh, Stanely Tucci, Dylan Baker, Cirán Hinds Tyler Hoechlin, Liam Aiken
Nyt arvostelussa oleva Road to Perdition tuli minulla aluperin tutuksi alkuperäisen vähemmän tunnetun sarjakuvaversion kautta Helmikuussa 2011, kun olin hiihtolomalla Vierumäellä ja käydessäni samalla reisulla Heinolassa paikalliselta kirpputorilta poimin edelämainitun sarjakuvan 4 eurolla mukaani
Alunperin ostin sen gangsteriteeman ja Richard Piers Raynerin upean mustavalkokuvituksen takia, mutta luettuani sen, tajusin kyyseessä olevan normi gansteritarinaa syvällisempi teos, ja pari kuukkautta myöhemmin näin elokuvan ensimmäistä kertaa ja olen sen jälkeen katsonutkin sen useaan otteeseen.
Elokuva siis sijoittu kieltolain vuosiin, jolloin Al Capone hallitsi Chicagoa Lexington-hotellista käsin.
Tarinan keskiössä on Tom Hanksin tulkitsema irlantilainen Michael Ó Sullivan, joka työskentelee velkojenperijänä irlantilaiselle Rooneyn jengille.
Eräänä iltana Michael lähtee pomonsa John Rooneyn ( Paul Newman) pojan Connorin ( Daniel Craig) kanssa viinavarastolle. Michaelin vanhin poika Michael jr( Tyler Hoechlin) livahtaa salaa mukaaan varastolle päätyy todistamaan verilöylyä.
Michael jr lupaa olla kertomatta tapahtuneesta kenellekkään, mutta Rooneyn jengi on asiasta eri mieltä. Michael sr lähtetään tapettavaksi yökerhoon, mutta hän selviää siitä, mutta sillä välin Connor menee Ó Sulivanien kotiin ja ampuu hänen vaimonsa Annien (Jennifer Jason Leigh) ja epähuomiossa nuoremman pojan Peterin (Liam Aiken) luulessaan häntä Michael junioriksi.
Sitten isä ja poika lähtevät kostoretkelle.
Tämä oli melko uskollinen alkuperäiselle sarjakuvalle, toisin sarjakuva oli tätä hieman väkivaltaisempi ja siinä myöskiin nähtiin Elliot Ness ja Al Capone, joita ei elokuvassa nähdä.
Omasta mielestäni parhaimat elokuvat tehtiin 60-80-luvuilla ja 90-luvulta eteenpäin elokuvien laatu on mennyt huonompaan suuntaan ja vain muutamia hyviä elokuvia on siitä lähtien ilmestynyt ja viimeisen 18 vuoden aikana koko Hollywood on ollut täyttä tuubaaa, lukuunottamatta muutamia mestariteoksia, kuten Road to Perdition.
Elokuvaa katsoessa tuntuu siltä kun katsoisi jotain 60-70-luvun Hollywoodin kultakauden mestariteosta. Kiitos tästä kuuluu legendaariselle kolminkertaiselle Oscar-voittaja Conrad L Hallille, jonka taltioimia mestariteoksia ovat mm Oscar-palkitut ja niin ikään myös Paul Newmanin tähdittämät mestariteokset Cool hand Luke(1967) ja Butch Cassidy and the Sundance Kid(1969
Road to Perdition oli myöskin eräänlainen joutsenlaulu vanhanaikaisille Hollywood-spektaakkeleille.
Tämä jäi nimittäin Conrad L Hallin viimeiseksi kuvaustyöksi hänen kuoltuaan Tammikuussa 2003 76-vuotiaana ja tämä myös oli Paul Newmanin viimeisiä roolisuorituksia hänen kuoltuaan 26. Syyskuuta 10 vuota sitten.
Conrard L Hallin upean kamerantyöskentelyn lisäksi elokuva kuulosta ja näyttää upealta ja parhaiten kohtuksista jäi mieleen visuaalisesti upea shootout kaatosaateen piiskaamalla kadulla.
Road to Perdition on on yksi viimeisen 18 vuoden aikana ilmestyneiden elokuvien mestariteoksia, jonka ainoana kompastustuskivenä oli Tom Hanks pääosassa, sillä häntä on hyvin vaikeaa kuvitella gangsteriksi saati irlantilaiseksi, eikä sekään pelastanut yhtään tilannetta, vaikka Tomppa pistikin porukkaa kylmäksi Saving Private Ryanissa aikasemmin. Ehkä Liam Neeson tai Pierce Brosnan olisivat hoittaneet roolin paremmin, molemmat kun ovat syntyperäisiä irlantilaisia.
Kuitenkin kerrassaan loistava elokuva kuitenkin ja suosittelen lukemaan myös arvostelussa mainitun sarjakuvan sekä sen jatko-osat Matkalla Kadotukseen ja Paluu Kadotukseen. Kaikki 3 sarjakuvaa on julkaistu suomeksi ja niitä kannatta etsiä divareista.
Arvosana⭐️⭐️⭐️⭐️⭐️
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti