Ohjaus: Spike Lee
Käsikirjoitus: Spike Lee, Michael Imperioli ja Victor Coliccho
Pääosissa: John Leguizamo, Mira Sorvino, Adrien Brody, Anthony LaPaglia, Ben Gazzara, Mike Strarr, Michael Badalucco, Michael Rispoli, Michael Imperioli, Peter Maloney, John Savage, Jennifer Esposito,Spike Lee, John Turturro
Oli jo tarkoitus vääntäää tästä arvostelu jo viime kuussa, mutta tuli kaiken näköistä häslinkiä jne, mutta tässä tämä sitten nyt on.
Vuosina 1976-77 New York eli kauhun vallassa, kun Son of Sam tunnettu sarjamurhaaja ampui pariskuntia parkissa oleviin autoihin 44. kaliperisella Charter Arms Bulldog revolverilla.
Elokuva siis sijoittuu kesään 1977, jolloin Son of Sam ampui viimeiset uhrinsa ja jäi tuolloin myös kiinni. Elokuva ei suinkaan käsittele itse murhaajaa vaan murhien tapahtuma-alueella asuvien amerikanitaliaanojen ihmissuhdesotkuja.Son of Sam on yksi lukemattomista sivuhenkilöistä omien ongelmiensa kanssa.
Elokuva siis keskitty lähinä parturi Vinnyn (Leguizamo) ja hänen vaimonsa ( Sorvino) hyvinkin myrskyisään parisuhteeseen ja punkkari Richien (Brody) edesottamuksiin.
Yleensä afroamerikkalaisten elämästä ja ongelmista tarinoiva Spike Lee osaa näköjään hyvinkin kuvatta myös amerikaitaliaanoja yllättävän hyvin tyylikkäästi. Heittääpä Lee itsekin pienen roolin elokuvassa.
Summer of Sam on tyylikäs, jännittävä, viihdyttävä ja hyvinkin valtavirrasta poikkeava sarjamurhaajaelokuva, joka olisikin ollut ilman Son of Sam-teemaa perus-Hollywoodhuttua.
Vaikkakin Spike Leen tuotanolle tyypillinen afroamerikkalaissus ei olekkaan niin paljon näkyvillä tässä, silti on Spiken kädenjälki hyvin näkyvillä myös tässäkin.
Yksi 90-luvun aliarvostetuimpia ja parhaimpia elokuvia ja Spike Leen paras elokuva.
Arvosana⭐️⭐️⭐️⭐️⭐️
tiistai 26. syyskuuta 2017
lauantai 23. syyskuuta 2017
Armoton kaupunki(1984)
Alkuperäinen nimi: Fear City
Ohjaus: Abel Ferrara
Käsikirjoitus: Nicholas St John
Pääosissa: Tom Berenger, Billy Dee Williams, Melanie Griffith, Michael V Gazzo, Frank Sivero, Rae Dawn Chong, Maria Conchita Alonso, Jack Scalia
Ex-nyrkkeilijä Matt Rossi ( Tom Berenger) pyörittää veljensä kanssa strippareiden välityspalvelua New Yorkissa. Pian alkaakin tapahtumaan, kun epämääräinen karatea harrastava murhaaja alkaa murhaamaan Mattin toimiston listoilla olevia strippareita.
Murhanhimoisen Karate Kidin ohella sankarillemme ongelmia aiheuttavat myös niskaan hengittävä vanha tuttu poliisi Al Wheeler ( Billy Dee Williams) ja stripparina elantonsa tienaava ex-tyttöystävä Loretta (Melanie Griffith) Joten tämmöisessä tilanteessa on ainoana vaihtoehtona ottaa oikeus omiin käsiin, kuten arvata saattaa.
Elokuvahistorian aliarvostetuin ohjaaja Abel Ferrara , joka itsekin on New Yorkin kasvatteja ja filmanuut muutkin elokuvansa ( Ms 45, King of New York ja Bad Lieutenant) kotikaupungissaan on onnistunut kuvaamaan Ison Omenan hyvinkin tyyllikkäästi strippiklubeineen ja neonvaloineen.
Kuvia säestää myös asianmukaisesti hieno soundtrack, josta mainittakoon elokuvaan avaava New York Dollsin laulusolistina tunnetun David Johansein rääkäisemä New York Doll.
Kasarilla elokuvia tiuhaan tahtiin tehtailut Berengerin Tomppa ei ole kovinkaan mieleenjäävä ja karismaattinen sankari, mutta sen sijaan keskeisessä pääosassa parhaiten Lando Calrissiania tunnettu Billy Dee Williams hoitaa homaan kotiin kyttäroolillaan. Harvemmin on tullut elokuvissa vastaan noinkin kyynistä kyttää kuin Williamsin tulkitsema Al Wheeler.
Fear City on jännittävä ja viihdyttävä neo-noiri ja suositeltavaa katsottavaa kasarifiilistelyn ja New York-Sleezyn ystäville.
Arvosana⭐️⭐️⭐️⭐️⭐️
Ohjaus: Abel Ferrara
Käsikirjoitus: Nicholas St John
Pääosissa: Tom Berenger, Billy Dee Williams, Melanie Griffith, Michael V Gazzo, Frank Sivero, Rae Dawn Chong, Maria Conchita Alonso, Jack Scalia
Ex-nyrkkeilijä Matt Rossi ( Tom Berenger) pyörittää veljensä kanssa strippareiden välityspalvelua New Yorkissa. Pian alkaakin tapahtumaan, kun epämääräinen karatea harrastava murhaaja alkaa murhaamaan Mattin toimiston listoilla olevia strippareita.
Murhanhimoisen Karate Kidin ohella sankarillemme ongelmia aiheuttavat myös niskaan hengittävä vanha tuttu poliisi Al Wheeler ( Billy Dee Williams) ja stripparina elantonsa tienaava ex-tyttöystävä Loretta (Melanie Griffith) Joten tämmöisessä tilanteessa on ainoana vaihtoehtona ottaa oikeus omiin käsiin, kuten arvata saattaa.
Elokuvahistorian aliarvostetuin ohjaaja Abel Ferrara , joka itsekin on New Yorkin kasvatteja ja filmanuut muutkin elokuvansa ( Ms 45, King of New York ja Bad Lieutenant) kotikaupungissaan on onnistunut kuvaamaan Ison Omenan hyvinkin tyyllikkäästi strippiklubeineen ja neonvaloineen.
Kuvia säestää myös asianmukaisesti hieno soundtrack, josta mainittakoon elokuvaan avaava New York Dollsin laulusolistina tunnetun David Johansein rääkäisemä New York Doll.
Kasarilla elokuvia tiuhaan tahtiin tehtailut Berengerin Tomppa ei ole kovinkaan mieleenjäävä ja karismaattinen sankari, mutta sen sijaan keskeisessä pääosassa parhaiten Lando Calrissiania tunnettu Billy Dee Williams hoitaa homaan kotiin kyttäroolillaan. Harvemmin on tullut elokuvissa vastaan noinkin kyynistä kyttää kuin Williamsin tulkitsema Al Wheeler.
Fear City on jännittävä ja viihdyttävä neo-noiri ja suositeltavaa katsottavaa kasarifiilistelyn ja New York-Sleezyn ystäville.
Arvosana⭐️⭐️⭐️⭐️⭐️
keskiviikko 13. syyskuuta 2017
Kuolema tulee kahdesti(1984)
Alkuperäinen nimi: Body Double
Ohjaus: Brian De Palma
Käsikirjoitus Brian De Palma ja Robert J Avrech
Pääosissa: Craig Wasson, Gregg Henry, Melanie Griffith, Deborah Shelton, Dennis Franz, Barbara Crampton, Rob Paulsen, Guy Boyd
Jake Scully (Craig Wasson) on vampyyrielokuvaa tähdittävä klaustrofobiasta kärsivä näyttelijä, joka joutuu etsimään itselleen uuden kämpän yllätettyään tyttöystävänsä sängystä vieraan miehen seurasta.
Uusi kämppä löytyykin yllättävän nopeasti, kun Sam ( Gregg Henry) tarvitsee jonkun vahtimaan taloaan reissunsa ajaksi. Jaken illat kuluvatkin rattoisasti naapurissa asuvan Glorian ( Deborah Shelton) jokailtaisen strippausesityksen myötä.
Jake kiinnostuu kauniista naapuristaan ja alkaa seuraamaan tätä ja huomaa epämääräisen intiaanin olevan myöskin samoissa puuhissa. Myöhemmin edellämainittu intiaani murtautuu Glorian kämpille ja murhaa hänet tajuttoman isolla poralla.
Koska poliisi pitää tapausta vähäpätöisenä, alkaa Jake selvittämään asiaa itse ja jäljet johtavat pornoteolisuuden syövereihin.
Suosikkiohjaajani Brian De Palma osoittaa jälleen kykynsä luoda tiivstunnelmaista ja mukaansatempaavaa jännitysnäytelmä, vaikka tässä elokuvassa ei nähtykkään tarinallisena tehokeinona De Palman tavaramerkiksi mudostunutta split screeniä, silti tarina pysyy kohtuulisen hyvin kasassa, vaikkakin etenee tolkuttoman hitaasti ja vasta tunnin kohdalla elokuvan 1 ja 50 minuutin pituudesta alkaa vasta tapahtumaan.
Lisäksi elokuvan toinen kompastuskivi verkkaisesti etenevän tarinankerronan lisäksi on pökkelö pääosan esittäjä Craig Wasson, joka ei ole järjin värikäs päähenkilö. Olisin toivonnut, että Travolta olisi tehnyt vielä yhden elokuvan De Palman kanssa, nimittäin Travolta olisi ollut tässä elokuvassa elementissään ja veti kelpo roolisuorituksen De Palman mestariteoksessa Blow Outissa (1981)
Erityismaininta täytyy jälleen antaa peräti 7 De Palman elokuvaan, tähän mukaan lukien musiikit säveltääneen Pino Donaggio jälleen kerran mahtavista ja ripaisevista sävellyksistä, jotka jälleen kerran luovat tunnelmaa kuviin.
Jälleen kerran yksi loistava ja tyylikäs jännitysnäytelmä Brian De Palmalta.
Arvosana⭐️⭐️⭐️⭐️⭐️
Ohjaus: Brian De Palma
Käsikirjoitus Brian De Palma ja Robert J Avrech
Pääosissa: Craig Wasson, Gregg Henry, Melanie Griffith, Deborah Shelton, Dennis Franz, Barbara Crampton, Rob Paulsen, Guy Boyd
Jake Scully (Craig Wasson) on vampyyrielokuvaa tähdittävä klaustrofobiasta kärsivä näyttelijä, joka joutuu etsimään itselleen uuden kämpän yllätettyään tyttöystävänsä sängystä vieraan miehen seurasta.
Uusi kämppä löytyykin yllättävän nopeasti, kun Sam ( Gregg Henry) tarvitsee jonkun vahtimaan taloaan reissunsa ajaksi. Jaken illat kuluvatkin rattoisasti naapurissa asuvan Glorian ( Deborah Shelton) jokailtaisen strippausesityksen myötä.
Jake kiinnostuu kauniista naapuristaan ja alkaa seuraamaan tätä ja huomaa epämääräisen intiaanin olevan myöskin samoissa puuhissa. Myöhemmin edellämainittu intiaani murtautuu Glorian kämpille ja murhaa hänet tajuttoman isolla poralla.
Koska poliisi pitää tapausta vähäpätöisenä, alkaa Jake selvittämään asiaa itse ja jäljet johtavat pornoteolisuuden syövereihin.
Suosikkiohjaajani Brian De Palma osoittaa jälleen kykynsä luoda tiivstunnelmaista ja mukaansatempaavaa jännitysnäytelmä, vaikka tässä elokuvassa ei nähtykkään tarinallisena tehokeinona De Palman tavaramerkiksi mudostunutta split screeniä, silti tarina pysyy kohtuulisen hyvin kasassa, vaikkakin etenee tolkuttoman hitaasti ja vasta tunnin kohdalla elokuvan 1 ja 50 minuutin pituudesta alkaa vasta tapahtumaan.
Lisäksi elokuvan toinen kompastuskivi verkkaisesti etenevän tarinankerronan lisäksi on pökkelö pääosan esittäjä Craig Wasson, joka ei ole järjin värikäs päähenkilö. Olisin toivonnut, että Travolta olisi tehnyt vielä yhden elokuvan De Palman kanssa, nimittäin Travolta olisi ollut tässä elokuvassa elementissään ja veti kelpo roolisuorituksen De Palman mestariteoksessa Blow Outissa (1981)
Erityismaininta täytyy jälleen antaa peräti 7 De Palman elokuvaan, tähän mukaan lukien musiikit säveltääneen Pino Donaggio jälleen kerran mahtavista ja ripaisevista sävellyksistä, jotka jälleen kerran luovat tunnelmaa kuviin.
Jälleen kerran yksi loistava ja tyylikäs jännitysnäytelmä Brian De Palmalta.
Arvosana⭐️⭐️⭐️⭐️⭐️
sunnuntai 3. syyskuuta 2017
Jaakobin painajainen(1990)
Alkuperäinen nimi: Jacobs ladder
Ohjaus: Adrian Lyne
Käsikirjoitus: Bruce Joel Rubin
Pääosissa: Tim Robbins, Elizabeth Peña, Danny Aiello, Jason Alexander, Eriq La Salle, Ving Rhames, Pruitt Taylor Vince, Matt Craven, Patricia Kalember, Macaulay Culkin
Vietnamissa 1. Ratsuväkidivisoonassa sotinut Jacob Singer (Tim Robbins) asustelee New Yorkissa ja jakaa postia, kunnes oudot, pelottavat ja häiriintyneet harhanäyt alkavat sekoitta Jacobin arkea.
Jacob alkaa tutkimaan asiaa tarkemmin ja saa selville, että muutama armeijakaveri on myöskin kokenut samanlaisia näkyjä.
Elikkä onko Jacob sekoamassa, onko armeijalla osuttaa asiaan vai onko jokin yliluonollinen voima tunkeutumassa maailman?
Juonipaljastukset päättyvät tähän, koska en halua pilata teiltä elokuvaa, joka on hyvinkin tiivistunnelmainen ja paikoittain aika häiriitynyttäkin settiä. Tim Robbins vetäisee hyvän suorituksen pääossa ja parhaiten ihmissuhdedraamoja, kuten Flashdance (1983) ja Vaarallinen suhde (1987) ennen Jacob's ladderia ohjastellut Adrian Lyne osoitti tällä elokuvlla osaavansa myös tehdä muunkinlaista elokuvaa.
Jacob's ladder on yksi 90-luvun parhaimpia elokuvia ja viimeisiä "oikeita" kauhuelokuvia, ennen kuin koko genre meni pohjamutiin naurettavan teinikauhun, remakeiden ja kidutuspornon myötä. Toisaalta Jacob's ladder on vaikuttanut kauhukulttuuriin merkittävästi, hyvänä esimerkkinä Silent Hill-videopelit.
Suositeltavaa katsotavaa hyviä kauhuelokuvia arvostaville ja suositeltavaksi jatkokatsottavaksi voikin suositella Alan Parkerin Angel heartia (1987) joka myöskin liikkuu hyvin samoissa säfääreissä Jacob's ladderin kanssa.
Arvosana⭐️⭐️⭐️⭐️⭐️
Ohjaus: Adrian Lyne
Käsikirjoitus: Bruce Joel Rubin
Pääosissa: Tim Robbins, Elizabeth Peña, Danny Aiello, Jason Alexander, Eriq La Salle, Ving Rhames, Pruitt Taylor Vince, Matt Craven, Patricia Kalember, Macaulay Culkin
Vietnamissa 1. Ratsuväkidivisoonassa sotinut Jacob Singer (Tim Robbins) asustelee New Yorkissa ja jakaa postia, kunnes oudot, pelottavat ja häiriintyneet harhanäyt alkavat sekoitta Jacobin arkea.
Jacob alkaa tutkimaan asiaa tarkemmin ja saa selville, että muutama armeijakaveri on myöskin kokenut samanlaisia näkyjä.
Elikkä onko Jacob sekoamassa, onko armeijalla osuttaa asiaan vai onko jokin yliluonollinen voima tunkeutumassa maailman?
Juonipaljastukset päättyvät tähän, koska en halua pilata teiltä elokuvaa, joka on hyvinkin tiivistunnelmainen ja paikoittain aika häiriitynyttäkin settiä. Tim Robbins vetäisee hyvän suorituksen pääossa ja parhaiten ihmissuhdedraamoja, kuten Flashdance (1983) ja Vaarallinen suhde (1987) ennen Jacob's ladderia ohjastellut Adrian Lyne osoitti tällä elokuvlla osaavansa myös tehdä muunkinlaista elokuvaa.
Jacob's ladder on yksi 90-luvun parhaimpia elokuvia ja viimeisiä "oikeita" kauhuelokuvia, ennen kuin koko genre meni pohjamutiin naurettavan teinikauhun, remakeiden ja kidutuspornon myötä. Toisaalta Jacob's ladder on vaikuttanut kauhukulttuuriin merkittävästi, hyvänä esimerkkinä Silent Hill-videopelit.
Suositeltavaa katsotavaa hyviä kauhuelokuvia arvostaville ja suositeltavaksi jatkokatsottavaksi voikin suositella Alan Parkerin Angel heartia (1987) joka myöskin liikkuu hyvin samoissa säfääreissä Jacob's ladderin kanssa.
Arvosana⭐️⭐️⭐️⭐️⭐️
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)