Alkuperäinen nimi: L’ultimo squalo
Tunnetaan myös nimillä: The Last Shark, The Last Jaws, Valkoinen tappaja, Tappajahai- Surffaajien kauhu
Ohjaaja: Enzo G. Castellari
Käsikirjoitus: Marc Princi & Ramón Bravo
Pääosissa: James Franciscus, Vic Morrow, Joshua Sinclair, Micaela Pignatteli
Nyt arvostelussa legendaarisen multitaskaaja Castellarin Tappajahai-plagiaatti, josta Universal ei tykännyt ja näin ollen elokuva ei ollut saatavilla jenkeissä missään formaatissa vuoteen 2013 asti jolloin siellä leffa julkaistiin DVD:nä.
Onneksi Universalin lakiosaston sormet eivät ulottuneet Eurooppaan, jossa elokuva nähtiin tuoreeltaan, meillä älyvapaiden suomennosten kärkikastia edustavalla ja paljonpuhuvalla tittelillä Tappajahai-Surffaajien kauhu, josta kummaa kyllä Universal ei ilmeisesti nostanut älämölöä ja joka samalla antoi myös osuvan kuvauksen siitä,minkälaisesta elokuvasta on kyse.
Juoni lyhyesti ja ytimekkäästi.
Valkohai väijyy ja syö surffaajia, pormestari vähättelee ongelmaa, koska on vaalit tulossa ja surffauskilpailu, joten kirjailija ja kalastaja lähtevät metsästämään haita.
Hieman kyllä ihmettelen , miksi Universal veti herneen nenään tästä, sillä kalastajan ja pormestarin hahmot, jengi hain armoilla keskellä merta, hain hyökkäys helikopterin kimppuun ja hain räjähtävä loppu ovat ainoat plagioidut jutut Tappajahain 1 ja 2.osasta, sillä muuten leffa poikkeaa esikuvistaan, mutta tunnetusti jenkit keksivät haastaa oikeuteen milloin mistäkin, joten oletettavasti ed mainittujen plagioitujen juttujen takia oikeusjuttu ilmeisesti sai alkuunsa.
Kuten aina, B-luoka italoelokuvien perinteitä kunnioittaen on tässäkin eri kova soundtrack, josta vastaa kukapa muukaan kuin Guido & Maurizio De Angelis.
” Kohusta” huolimatta Great White on jälleen kerran tyypillistä ja viihdyttävää italohuttua ala Castellari ja kyllä tämä voittaa Tappajahain surkuhupaisat 3 ja 4.osan.
Arvosana⭐️⭐️⭐️⭐️
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti