Hell of the Living Dead(1980)

 Alkuperäinen nimi: Virus- L’Inferno dei morti viventi

Tunnetaan myös nimillä: Zombie Creeping Flesh, Night of the Zombies

Ohjaaja: Bruno Mattei

Käsikirjoitus: Claudio Fragasso  & José Maria Cunillés

Pääosissa: Margit Evelyn Newton,  Franco Garofalo, José Gras, Selan Karay

Nyt arvostelussa Italian ” Ed Woodina” tunnetuksi tulleen Bruno Mattei’n 5 viikossa filmattu käppäinen yritys rahastaa  Dawn of The Dead:in ja  Zombi 2:n  maineella.

Juoni lyhyesti ja ytimekkäästi:

Papua Uusi Guineassa sijaitsevassa laitoksessa tapahtuu vuoto, jonka seurauksena työntekijät muuttuvat zombeiksi.

Tästä sitten siirrytään Barcelonaan, jossa viherpiipertäjät ovat ottaneet USA:n suurlähetystön henkilökunnan panttivangeiksi ja vaativat ed mainitun  laitoksen sulkemista.

Sinisiin haalareihin ja mätsääviin lippiksiin pukeutunut SWAT-tiimi ryntää lähetystöön pyssyt paukkuen Dawn of the Dead:in soundtrackin (luitte aivan oikein!)säestämänä.

Henkiin jäänyt viherpiipertäjä varoittaa tiimiä vaarasta Papuassa, jonne tiimi sitten lähtee tutkimaan tilannetta.

Perillä tiimi kohtaa zombien ohella toimittaja Lia Rousseau’n ja kameramies Maxin, jotka ovat niin ikään tutkimassa laitosta ja zombeja ja pian käy ilmi karu totuus laitoksesta.

Kuten alussa totesin, niin Romeron ja Fulcin mestariteosten maineella rahastaminen haiskahtaa ja pahasti, etenkin Goblinin pöllityn soundtrackin ja sinihaalaristen sankareiden osalta ja trooppinen lokaatio puolestaan on pöllitty Fulcilta ja mahtuu mukaan myöskin kierrätettyä matskua luontodokkareista, joten en kyllä ihmettele, että leffa saatiin purkkiin 5 viikossa.

Lisäksi käsikirjoitus tuntuu muutamassa minuutissa kyhätyltä, sillä   käsikirjoituksessa ei ole järjen  häivää, mainittakoon jostain kumman syystä keskellä viidakkoa sijaitseva omakotitalo, josta eräs sankareistamme löytää balettihameen, lähtee tanssimaan ympäri taloa ja kuinka ollakkaan, päätyy zombien ateriaksi, joten hieman ihmettelen, että tämänkö  takia Mattei peri Fulcilta 8 vuotta myöhemmin ”virallisen” Zombi 3:n ohjaajan pestin.

Onneksi koko ”komeus” kruunataan skeidaisella lopulla, joka on muuten harvinaisen synkkä näinkin tahattoman koomisen leffan.

Hell of the Living Dead on törkeä, mutta riemastuttavan käppäinen yritys rahastaa Romeron ja Fulcin mestariteosten maineella, mutta kyllä tästä parit naurut irtoaa.

Arvosana⭐️⭐️⭐️