Keoma(1976)

Tunnetaan myös nimillä: Caramba!, Caramba-Paholainen kannoilla, Django Rides Again

Ohjaaja: Enzo G. Castellari

Käsikirjoitus:  Enzo G. Castellari, George Eastman, Nico Ducci, Mino Roli, Joshua Sinclair

Pääosissa: Franco Nero, Woody Strode, William Berger, Donald O’ Brien, Olga Karlatos,   Gabriella Giacobbe, Antonio Marsina, John  Loffredo,  Orso Maria Guerrini

Nyt arvostelussa  legendaarinen  Spgettilänkkäri, jota jostain syystä markkinoitiin jenkeissä 10 vuotta aiemmin ilmestyneen Djangon ”jatko-osana”, vaikka se  sai oikean jatko-osan 1987 ja  joka edusti genren viimeisiä teoksia 70-luvun lopulla, ennen genren katoamista kartalta ja seuraavalla vuosikymmenellä Hollywoodin ottaessa länkkärit takaisin  haltuunsa näyttävästi Michael Ciminon aikansa suurimman flopin, mutta myöhemmin klassikon statuksen ansainneen Portti ikuisuuteen(1980) myötä.

Mutta nyt Keoman pariin:

Vuosia sisällissodan päättymisen jälkeen puoliverinen Keoma Shannon palaa kotiseuduilleen tapaamaan isäänsä, mutta joutuu vastakkain  velipuolien, Samin, Lennyn ja Butchin kanssa, sillä nämä eivät tunnustaneet  häntä velipuolekseen ja Keoma joutuu myös vastakkain  Caldwellin kanssa, jonka johtamat etelävaltion  sotilaat ovat valloittaneet kaupungin ja piinaavat asukkaita mm kiristämällä rahaa ja estämällä heitä poistumasta kaupungista, joten Keoma päättää palauttaa järjestyksen  kaupunkiin.

Keoma eroaa muista spaguista  käsitellessään villin lännen myyttien purkamista yhteiskunnallisten ongelmien käsittelyä, esim rasismia,  yllättävän   symboliikkaa vilisevän kuvaston ja erikoisen  soundtrackin osalta, sillä soundtrack kostuu lähinnä yhdestä pitkästä kappaleesta, jonka  lyriikat ja tunnelma vaihtelee tilanteen mukaan ja erityisen soundtrackistä tekee sen, että   lyriikat valottaa päähenkilöiden ajatuksia

Erinomaisen  ja uniikin  soundtrackin  takana ovat taas vaihteeksi ketkä muutkaan kuin De Angelisin veljekset, elikkä Guido & Maurizio ja Franco Nero Neroilee jälleen mallikkaasti pääosassa.

Keoma edustaa spagujen parhaimmistoa Suuren hiljaisuuden ja Huulihappukostajan ohella ja vaikka spagujen katsottiin päättyneen tähän, vielä tämän jälkeen ilmestyivät seuraavana vuonna Sergio Martino Mannaja( A Man Called Blade) sekä alussa mainitsemani Django oikea jatko-osa, jossa Nero on pääosassa sekä vielä niinkin myöhään kuin 1995 ilmestynyt niin ikään Enzon  ohjaama ja kirjoittama ja Neron tähdittämä Jonathan of the Bears, joka kuvattiin osittain itänaapurissamme ja Neron lisäksi keskeisissä rooleissa esiintyivät John Saxon ja David Hess.

Joka tapauksessa Keoma on  Enzon 2.paras elokuva Panssarijunalla Helvettiin jälkeen ja hieno joutsenlaulu  spaguille.

Arvosana⭐️⭐️⭐️⭐️⭐️