Ohjaaja: Tony Randel
Käsikirjoitus: Peter Atkins (Clive Barkerin tarinan pohjalta)
Pääosissa: Ashley Laurence, Clare Higgins, Doug Bradley, Kenneth Cranham, Imogen Boorman, Sean Chapman, William Hope
Nyt arvostelussa legendaarisen Hellraiserin jatko-osa, joka jatkuu suoraan sitä mihin edellinen osa päättyi, elikkä Kenobiitttien vierailusta ainoana eloonjäänyt Cottonin perheen jäsen Kirsty on joutunut lataamolle ja poliisi pitää häntä ykkösepäiltynä perheensä murhista eikä kukaan kuuntele hänen varoituksiaan siitä, että talossa oleva verinen patja, johon äitipuoli Julia kuoli pitää hävittää tai muuten on helvetti irti kirjaimellisesti.
Sillä välin sairaalan johtava lääkäri Tri. Phillip Channard on saanut käsiinsä pahamaineisen patjan ja useita kappaleita Lemarchandin laatikoita esillä vitriineissä.
Sitten yllättävää kyllä, Julia ilmestyy maisemiin patjan kautta ja vieteltyään tohtorin, Julia alkaa saamaan ”lihaa luidensa ympärille” samaan tyyliin kuten Frank edellisessä osassa, joten Kirsty, Julia ja toinen potilas Tiffany lähtevät Helvettiin, jossa Kirsty yrittää löytää isänsä Larryn, mutta kohtaakin Frank-Enon, Pinheadin seurueineen ja Kenobiitiksi muuttuneen tohtorin.
Elikkä melko samaa settiä kuin edellinen osa, lukuunottamatta matkaa Helvettiin, joka on hienosti lavastettu eikä kovinkaan tyypillisen näköinen liekehtiviä mesta, kuten lukuisissa vanhemmissa elokuvissa, sarjakuvissa ja animaatioissa nähty vaan ihan uniikkia, josta Dante Alighieri ja Hieronymus Bosch olisivat vihreydestä kateellisia.
Hellbound ei vedä vertoja ekalle osalle, mutta tarjoaa muuten keskivertoa paremmat verikekkerit ja uniikin ja visuaalisesti hienon näkemyksen Helvetistä.
Arvosana⭐️⭐️⭐️⭐️
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti