Ohjaaja: Tim Burton
Käsikirjoitus: Alfred Gough, Miles Millar, Seth Grahame-Smith
Pääosissa: Michael Keaton, Winona Ryder, Catherine O’Hara, Willem Dafoe, Justin Theroux, Monica Bellucci, Danny DeVito, Jenna Ortega, Arthur Conti, Burn Gorman, Santiago Cabrera
Nyt arvostelussa TB-klassikon jatko-osa, jota saimme odottaa 36 vuotta.
Juoni lyhyesti ja ytimekkäästi:
Lydia Deetz juontaa Ghost House-nimistä talk show’ta, kunnes näkee näyn Beetjuicesta yleisössä, joten Lydia, tuottaja/poikaystävä Rory, Lydian äitipuoli Delia ja Lydian tytär Astrid, jonka kanssa välit eivät ole kovinkaan hyvät lähtevät Winter Riveriin Lydian isän Charlesin hautajaisiin.
Sillä välin limbossa Beetlejuice on pahassa pulassa, kun hänen edesmennyt ex-vaimonsa Delores palaa kuolleista Beetlejuicen harmiksi ja eipä kestä kauankaan, kun Beetlejuicen ja Deetzin perheen tiet kohtaavat jälleen ja mukaan heitetään vielä Wolf Jackson, henkimaailman poliisi, joka eläessään oli B-luokan toimintaelokuvien tähti.
Kuten BHC 4:sta, niin onneksi ei tätäkään ole pilattu Woke-porukaa varteen, vaan Beetlejuice heittää edelleen törkeää läpändeerosta ja Dafoe veti mainion sivuosan Wolf Jacksoninä.
Krediittiä myös soundtrackistä, jolle jostain syystä on päätynyt epäilyttävän paljon Disco-kauden hittejä ja tulipa ihan yllätyksenä, että soundtrackillä kuultiin myös Pino Donaggion Carrie-leffan tunnari, mikä lämmitti erityisesti allekirjoittaneen mieltä, kun kerran suuri De Palma-fani olen.
Beetlejuice Beetlejuice on jälleen kerran taattua laatua ala TB ja ykkösosaa villimpi, mielikuvituksellisempi ja vauhdikkaampi teos.
Arvosana⭐️⭐️⭐️⭐️⭐️
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti