The Fall Guy(2024)

 Ohjaaja:David Leitch 

Käsikirjoitus: Drew Pearce( Glen A. Larsonin luoman tv-sarjan pohjalta)

Pääosissa: Ryan Gosling, Emily Blunt, Aaron Taylor-Johnson, Hannah Waddingham, Winston Duke, Teresa Palmer Stephanie Hsu

Nyt arvostelussa kevään puhutuin leffa, joka perustuu  1981-86 pyörineeseen samannimiseen sarjaan.

Juoni lyhyesti ja ytimekkäästi:

Legendaarinen stunthenkilö Colt Seavers loukkaantuu pahasti ydinosaamisensa parissa ja ottaa loparit.

Puolitoista vuotta myöhemmin Colt elättää itsensä parkkeeraten  meksikolaisen ravintolan asiakkaiden autoja, kunnes tuottaja Gail soittaa ja värvää Coltin Australiassa kuvattavan  scifi-leffan pääosan stunthenkilöksi.

Colt epäröi aluksi, mutta ottaa homman vastaan kuultuaan, että ex-heila  Jody on ohjaamassa, mutta hommaan tulee mutkia matkaan, sillä projektia uhkaa keskeytys, sillä leffan tähti, Tom Ryder on kadonnut, joten Colt joutuu lähtemään etsimään kadonnutta toimintasankaria, mutta joutuu keskelle salaliittoa ja titteli ”Fall Guy”saa nokkelan kaksoismerkityksen, kun Colt joutuu epäilyksi kollegansa  murhasta  ja  saa haltuunsa Ryderin kännykän, joka sisältää raskauttavaa kuvamateriaalia Ryderistä.

Gosling on taas vaihteeksi kovassa iskussa pääroolissa ja jostain kumman syystä viime vuonna uransa lopettanut Kiss on ollut tänä keväänä kovassa huudossa, sillä TFG on jo kevään toinen elokuva, missä I Was Made  for Lovin You soi ja tässä vielä sekä originaalina, että säveltäjä Dominic Westin coveroimana instrumenttaalisena versiona pitkin leffaa.

Ja kuten näiden vanhojen tv-sarjojen filmatisoinneissa(lukuunottamatta Miami Viceä)  niin tähänkin on saatu alkuperäiset pääosan esittäjät pyörähtämään yhden repliikin ”Cameo-rooleihin” elikkä Lee Majors ja  Heather Thomas tässä tapauksessa ja oikean Cameo-roolin puolestaan tekee itse Aquaman, elikkä Jason Momoa.

Lopputekstien aikana nähdään bloopereita ja lyhyt loppukevennys.

TFG on kevään hauskin, viihdyttävin ja vauhdikkain leffa, joka kannattaa kokea ehdottomasti  valkokankaalta nähtynä.

Arvosana⭐️⭐️⭐️⭐️⭐️

Civil War(2024)

 Ohjaus & Käsikirjoitus: Alex Garland

Pääosissa: Kirsten Dunst, Wagner Moura, Stephen McKinley Henderson, Cailee Spaeny, Nick Offerman, Jesse Plemons, Karl Glusman, Nelson Lee

Nyt arvostelussa  legendaarisen A24- lafkan  uusin leffa.

Eletään määrittelemättömässä lähitulevaisuudessa,  jossa USA:ssa on on meneillään taas vaihteeksi sisällissota, jonka Casus belliä ei elokuvassa mainita missään vaiheessa.

Tarinan päähenkilöt  Lee,  Joel,  Jessie ja Sammy ovat sotatoimittajia, jotka lähtevät  D.C:hen  haastattelemaan presidenttiä ja matkaan aikaan sankarimme  tyypillisiä konfliktien lieveilmöitä kärsivistä siviileistä liipasinherkkiin sotilaisiin ja niihin, jotka eivät ole moksiskaan meneillään olevasta konfliktista.

Melko pelottavan ajankohtainen leffa kyseessä  siis ja ajankohtaisuutta tehostavat ennestään leffan alussa nähtävän presidentin puheen sekaan leikatut uutiskuvat USA:n  mellakoista  vuosilta 2017-21, joten on hyvinkin ilmiselvää, ketä Nick Offermanin esittämä presidentti parodioi.

CV on erinomainen ja pelottavan ajankohtainen dystopiakuvaus, jossa samalla myös nokkelaa satiiria USA:n  yhteiskunnan nykytilasta.

Arvosana⭐️⭐️⭐️⭐️ 

Sarjamurhaajamutsi(1994)

 Alkuperäinen nimi: Serial Mom

Ohjaus & Käsikirjoitus: John Waters

Pääosissa: Kathleen Turner, Sam Waterston, Ricki Lake, Matthew  Lillard 

Nyt arvostelussa ” Roskan  Paavina” titleeratun John Watersin lystikäs komedia ”hieman erilaisesta” kotirouvasta.

 Sutphin-nimisen  perheen  äiti  Beverly vaikuttaa päältäpäin katsottuna tyypilliseltä kotirouvalta, mutta todellisuudessa Beverly on sarjamurhaajaa, jonka uhriksi valikoituu, jos kiusa hänen jälkikasvuaan tai vinoilee  muuten vain yleisesti.

Lopulta Beverly jää kiinni, jonka jälkeen  luvassa vuosikymmenen oikeudenkäynti, mediasirkus  ja muuta yleistä hälinää.

Kathleen Turner vetää uransa 2. parhaimman roolisuorituksen tässä Huuman (Body Heat, 1981) jälkeen ja krediittiä allekirjoittanen suosikkilaulaja Barry Manilowin hitin ”Daybreak” käytöstä leffan aikana peräti 3 kertaa..

Sivuosissa piipahtavat mm 20 vuotta ennen tämän elokuvan ilmestymistä etusivuja hallinnut  Patty Hearst,  Suzanne Sommer ja Joan Rivers  Cameo-rooleissa sekä leffan julkaisun aikana pinnalla ollut tyttö(oletettu)bändi L7 ja ohjaaja itse ääniroolissa Ted Bundyn roolissa, mikä muuten on anakronismi, sillä Bundy istahti tuoliin 5 vuotta aiemmin.

Serial Mom on lystikäs ja riemastuttavan  poliittisesti epäkorrekti komedia 30 vuoden takaa, jollaisia ei enää tehdä.

Arvosana⭐️⭐️⭐️⭐️⭐️

Ghostbusters: Frozen Empire(2024)

 Ohjaaja: Gil Kenan

Käsikirjoitus: Gill Kenan & Jason Reitman 

Pääosissa: Paul Rudd, Carrie Coon, Finn Wolfhard, Mckenna Grace, Kumail Nanjiani, Celeste O’ Connor, James  Acaster,  Logan Kim, Patton Oswalt,  Emily Alyn Lind, Bill Murray, Day Aykroyd, Ernie Hudson, Annie Potts, William Atherton 

Nyt arvostelussa  Kesäkuun 8.päivä 40 vuotta täyttävä GB-franchisen tuorein ja 5.osa.

Koska allekirjoittanut ei ole nähnyt vielä(kään) 3 vuoden takaista edellistä osaa, niin arvostelu ei sisällä spoilereita.

Juoni lyhyesti ja ytimekkäästi:

Uuden sukupolven GB:t,  Spenglerin perhe ft Gary Grooberson ja alkuperäinen GB sekä  Nadeem joutuvat  tositoimiin, kun  Ray ostaa 50$  Nadeemiin  isoäidille kuuluneen mystisen pallon, joka pitää sisällään kirjaimellisesti jäätävän muinaisen demonin nimeltään Garrakka, joka pistää New Yorkin jäihin kirjaimellisesti.

Vaikka tosiaankin edellinen osa on näkemättä, niin siitä huolimattaallekirjoittanut  pysyi  hyvin kärryillä leffan tapahtumista sekä uuden sukupolven GB:n jäsenistä ja pari kertaa tuli naurettua ääneen leffan aikana,

Frozen Empire on keskivertoa parempi ja viihdyttävämpi GB-leffa, vaikkakin alkaa tämäkin franchise jo nähnyt parhaat  päivänsä, joten varmaan lienee uusi rebootaus kohta jo paikoillaan.

Arvosana⭐️⭐️⭐️⭐️

Godzilla x Kong: The New Empire(2024)

 Ohjaaja: Adam Wingard

Käsikirjoitus: Terry Rossio, Simon Barrett, Jeremy Slater

Pääosissa: Rebecca Hall, Brian Tyree Henry, Dan Stevens, Kaylee Hottle, Fsla Chen Rachel House

Nyt arvostelussa WB:n ja Legendary Picturesin Monsterverse-saagan 5 ja tuorein osa.

Arvostelu saattaa sisältä joitain spoileria  edelliseen osaan liittyen.

3 vuotta sitten Kong Godzilla ottivat yhteen Hong Kongissa ja kohtasivat Mechagodzillan ja lopputuloksena Kong muutti maanalaiseen  viidakkoon  ja Godzilla sai viran virallisena Kaijujen  vastaisena experttinä.

3 vuotta myöhemmin Kong kaipaa lajitovereita ja  Godzilla asuu Colosseumilla, kunnes Kong löytää sattumalta lajitovereita vieläkin syvemmältä, mutta lajitoverit elävät Skar King-nimisen gorillan diktatuuriin  alla, joten Kong ja Godzilla päättävät tehdä yhteistyötä ja tällä kertaa Rio valikoituu  taistelutanneriksi ja mukaan rähinään liittyvät Shimo ja Mothara.

Siinä sivussa  edellisestä osasta tutut tohtori Andrews, Bernie ja Jia koheltavat taustalla.

Elikkä sitä samaa kuin ennenkin, elikkä Kaijut riehuvat ja pistävät  kaupunkeja päreiksi ja mukanokkelat ihmishahmot  koheltavat taustalla, mutta sentään jotain uuttakin on keksitty, kuten vielä syvemmällä asuvat CGI-kädelliset ja Kongin Thanos henkinen hanska, joka asetetaan Kongin käteen Kiss:n I Was Made for Lovin’n You:n soidessa taustalla ja klassikkojen  käyttö soundtrackillä tuntui pliisulta yritykseltä   rip-offata  MCU:n elokuvien uniikkia ideaa klassikkojen  käytöstä elokuvissaan, joten en kyllä ihmettele, että minun lisäksi teatterissa tätä oli katsomassa 4 tai 5 katsojaa, mutta saattoi  toki  päivällä ja  17:35 esitysajalla olleen osuutta vähäiseen katsojamäärään.

GxK  on tyypillistä Kaijuilua taas vaihteeksi ja hyvä esimerkki siitä, että näinkin tuore franchise  menettää parhaan teränsä  10 vuoden ja 5 leffan jälkeen, joten toivottavasti jättäisivät Kongin ja Godzillan rauhaan, tai sitten rebootaisivat franchisen uudelleen  10 vuoden kuluttua.

Arvosana⭐️⭐️⭐️

Bostonin kuristaja(1968)

 Alkuperäinen nimi: The Boston Strangler

Ohjaaja: Richard Fleischer

Käsikirjoitus: Edward Anhalt(Gerold Frankin kirjan pohjalta)

Pääosissa: Tony Curtis, Henry Fonda, George Kennedy, William Marshall, William Hickey, Sally Kellerman, James Brolin,  Murray Hamilton, Jeff Corey,  Dana Elcar,  Mike Kellin,  George Voskovec

Nyt arvostelussa ei ihan  faktojen mukainen, mutta silti aikaansa edellä ollut tositapahtumiin perustuva trilleri vuosina 1962-64 riehuneesta Bostonin kuristajasta.

Leffa siis kertoo tarinan sekä tappajan että poliisien näkökulmasta kerrottuna, vaikkei ihan faktojen mukaisesti, mutta aikaansa edellä tämä on ollut tarinan osalta, sillä  ennen 70-lukua ilmestyneitä sarjamurhaajista, oikeista ja fiktiivisistä kertovia elokuvia  ei juurikaan  tehty, ehkä siksi, että kyseisen kategorian rikokset ja niiden tekijät olivat harvassa siihen aikaan.

Bostonin kuristaja on tarinansa lisäksi ollut aikaansa  edellä myös  teknisen puolen osalta, sillä yhdessä samana vuonna julkaistun Thomas Crownin tapauksen ohella tämä oli ensimmäisiä elokuvia, joissa käytettiin  myöhemmin useista  Brian De Palman elokuvista ja 24-sarjasta tuttua Split Screen-tekniikkaa  ja jo tässä sitä käytetään melkoisen kekseliäästi eräässä kohtauksessa, jossa kuvataan rikospaikalla lojuvaa ruumista sekä hetkeä ennen ruumiin löytymistä.

Tony Curtis veti mainion roolin kuristajana, vaikka jälkeenpäin onkin kritisoitu sitä, että Curtis oli liian vanha rooliin, koska Albert DeSalvo, oikea Bostonin kuristaja oli rikosten aikaan noin 30 ja Curtis puolestaan oli 6 vuotta vanhempi ja mitenköhän elokuvan laita olisi ollut, jos Curtisin sijasta pääosassa olisi nähty Warren Beatty, Robert Redford tai Horst Buchholz, joita myöskin kaavailtiin rooliin.

Myös tutkimuksia johtavina poliiseja, John S. Bottomlyä ja Phil DiNatalea  esittävät Henry Fonda ja George Kennedy vetivät myöskin mainiot roolit ja allekirjoittaneen naama pysyi peruslukemilla, vaikka mielessäni pyöri Kennedyn hupaisat poliisiroolit elokuvasta  Maanjäristys(1974) ja Mies ja Alaston ase-trilogiasta.

Bostonin kuristaja on tyylikäs, jännä ja tarinansa ja teknisen puolensa osalta aikaansa edellä ollut  hieman faktoja  oikova  tositapahtumiin  perustuva  sarjamurhaajatarina.

Arvosana⭐️⭐️⭐️⭐️⭐️

Fantastinen matka(1966)

 Alkuperäinen nimi: Fantastic Voyage

Ohjaaja: Richard Fleischer

Käsikirjoitus: David Duncan & Harry Kleiner (Jerome Bixbyn&  Otto Klementin tarinan pohjalta)

Pääosissa: Stephen Boyd, Edmond O’ Brien, Raquel Welch, Donald Pleasence, Arthur Kennedy,  Arthur O’ Connell,   William Redfield, James Brolin,  Jean Del Val

Nyt arvostelussa klassinen 60-luvun scifi-hifistely, joka toimi inspiraationa Joen Danten 21 vuota myöhemmin ilmestyneelle mestariteokselle Innerspace ja  lähdemateriaalina parodioille Simpsoneissa sekä 2 kertaa Aku Ankassa.

Juoni lyhyesti ja ytimekkäästi:

Mullistavan kutistusteknologian keksijä, tohtori Jan Benes vaipuu koomaan jouduttuaan murhayrityksen kohteeksi, joten kuuluisa aivokirurgi Peter Duval ja 4 muuta tyyppiä kutistetaan ja pistetään sukellusveneeseen, jolla sitten hurautetaan  operoimaan  koomassa olevan  Benesin aivoihin kirurgoimaan, mutta mutkia matkaan tuovat elimistön puolustusjärjestelmä  sekä miehistön joukossa oleva sabotööri.

58 vuotta vanhaksi elokuvaksi visuaalinen puoli näyttää edelleen hienolta, vaikka kuvat verisuonesta tuovat vahvasti mieleen laavalampun sisällön, mutta nykyelokuviin verrattuna tehostepuolella ollaan taas vaihteeksi oltu luovia.

Fantastinen matka on myös ollut pioneerinä kirja ja elokuva-alan yhteistyössä 2 vuotta ennen 2001:stä, sillä  20th Century Fox palkkasi Isaac Asimovin kirjoittamaan  käsikirjoituksen kirjana, mutta studio mokasi markkinoinin osalta julkaisemalla kirjan puoli vuotta ennen leffan ensi-iltaa, joten monet luulivat , että leffa perustuu Asimovin kirjaan.

Fantastinen matka on taas vaihteeksi hyvä esimerkki klassisesta tarinavetoisesta scifi-hifistelystä, jollaisia ei enää tehdä, sillä  98% nyky-yleisöä kiinnostaa tarinan sijasta enemmän toiminta ja efekteillä kikkailu, ikävä kyllä.

Arvosana⭐️⭐️⭐️⭐️⭐️

Operaatio Mars(2000)

Alkuperäinen nimi: Mission to Mars 

Ohjaaja: Brian De Palma

Käsikirjoitus: Jim & John Thomas, Graham Yost( Lowell Cannonin tarinan pohjalta)

Pääosissa: Gary Sinise, Tim Robbins, Don Cheadle, Kim Delaney, Jerry O’ Connell, Connie Nielsen

Nyt arvostelussa melkoinen outolintu De Palman CV:ssä, jonka hän ilmeisesti teki saadakseen rahaa Femme Fatalen(2002) tekemistä varten.

Vaihtoehtoisessa  vuodessa 2020, joka näytti  päällepäin  katsottuna paremmalta kuin mitä kyseinen vuosi todellisuudessa oli, joukko astronautteja lähtee  Marsiin, mutta mystinen hiekkatornado surmaa suurimman osan astronauteista ja  sitten avaruusasemalta käsin  tapahtumia todistaneet astronautit lähtevät  paikan päälle, löytävät yhden kollegoistaan elossa ja saavat selville, että Marsissa on elämää ja  samalla selviää maailmankaikkeuden mysteerit.

Kuten alussa totesin, tämä on melkoinen outolintu De Palman CV:ssä, sillä lievästi aliarvostettu, Pahan voima(The Fury, 1978) on tämän lisäksi ainoa scifi-hifistely De Palman CV:ssä ja De Palma on muutenkin tulluttunnetuksi siitä, ettei hän kikkaile elokuvissaan tehosteiden kanssa, mutta tämäpä olikin täyttä CGI:n riemujuhlaa ja eipä De Palma ole ainoa  vanhan koulukunnan mestari, joka on joutunut tekemää kaupallisempia elokuvia saadakseen rahoitusta omille projekteille.

Elokuvan tarina oli 00-luvun scifi-hifistelyksi yllättävän mielenkiintoinen ja krediittiä leffan soundtrackistä, josta vastasi De Palman leffaan 3. kerran Ennio Morricone ja parhaiten soundtrackiltä jäivät mieleen kappaleet  ” Where?” ja   ”A Heart Beats in Space”.

Ei ihan tyypillisemmästä päästä oleva De Palman leffa, mutta kiinnostavan tarinan ja musiikin osalta  tämä edustaa keskivertoa parempaa osastoa De Palman CV:ssä.

Arvosana⭐️⭐️⭐️⭐️