Dream Scenario(2023)

 Ohjaus & Käsikirjoitus: Kristoffer Borgli

Pääosissa: Nicolas Cage, Michael Cera, Tim Meadows,  Dylan Baker, Dylan Gelula, Julianne Nicholson, 

Nyt arvostelussa A24-lafkan uusin tuotos.

Juoni lyhyesti ja ytimekkäästi:

Yliopistossa opettava professori  Paul Matthews ilmestyy syystä tai toisesta lukemattomien ihmisten uniin ympäri USA:a ja muissa maissa,  joten hänestä tulee julkkis ja meemi, mutta sitten professorin vierailut ihmisten  unissa muuttuvat  väkivaltaisiksi ja eroottisiksi, joten hänestä tuleekin nopeasti  kansan inhokki ja hylkiö myös oppilaiden, ystävien ha perheen keskuudessa, joten alkaa kirjoittamaan kirjaa, lähtee markkinoimaan kirjaa Pariisiin, jossa hän on painajaisista huolimatta toivottu univieras ja lopulta Paul katoaa ihmisten unista ja lopulta  Paulin  kyky unissa vierailusta muuttuu kaiken saatavilla olevaksi  ihmeellisen  härvelin tultua markkinoille.

Elikkä hyvin outoa menoa on siis luvassa, mikä johtunee siitä, että Cagen lisäksi elokuvaa on ollut tuottamassa outoiluun uusi mestari, Ari Aster.

Dream Scenario tarjoaa keskivertoa paremman ja oudomman Cageploitaation, jossa samalla nokkelaa satiiria Cancel-kulttuuria kohtaan.

Arvosana⭐️⭐️⭐️⭐️

Remo-Aseeton ja vaarallinen(1985)

 Alkuperäinen nimi: Remo Williams: The Adventure Begins

Tunnetaan myös nimellä: Remo: Unarmed and  Dangerous 

Ohjaaja: Guy Hamilton

Käsikirjoitus: Christopher Wood( Warren Murphyn & Sapirin Remo-kirjojen pohjalta)

Pääosissa: Fred Ward, J. A. Preston, Wilford Brimley, Joel Grey, Kate Mulgrew, George Cole, Charles Cioffi, Michael Pataki, Patrick Kilpatrick, Reginald VelJohnson , Jon Polito, William Hickey

Nyt arvostelussa vähemmän  tunnettu kasarin toimintakomedia kioskikirjasarjaan perustuen, jota  julkaistiin suomeksi huikeat 143 osaa vuosina 1977-92 ja koska näin tämän 35MM-filmiltä Arkiston toimesta niin alkukuvana  oli asiaankuuluvasti kirjasarjaan tv-mainos.

Juoni lyhyesti ja ytimekkäästi:

NYPD:n poliisi  Sam Makin näyttää tarinan alussa saavan surmansa, kun panssaroitu arvoesineiden kuljetukseen käytettävä auto työntää hänet Hudson-jokeen autoineen päivineen.

Vaikka asiaankuuluvat hautajaiset kunnialaukauksineen pidetään, niin käykin ilmi, että Samin kuolema lavastettiin ja seuraavassa kohtauksessa hän herää sairaalasta viikset ajeltuna, sillä rikollisia metsästävä salaperäinen  akronyymijärjestö CURE, jonka virallinen nimi ei selviä koko tarinan aikana on värvännyt Samin, joka nyt tunnetaan Remo Williamsina saa tehtäväkseen selvittää  armeijalle sekundaa olevia rynkkyjä kauppaavan firman hämärät säädöt ja tämän myötä Remo päätyy mm kiipeilemään Vapaudenpatsaan päälle, joka leffan ilmestyessä oli rakennustelineiden ja pressujen peitossa johtuen restauroinnista tulevia 100-vuotisjuhlia varten seuraavana vuonna.

Fred Ward veti ihan hyvän pääosan, mutta parhaimman roolin veti Joel Grey, joka syystä tai toisesta näytteli korealaista senseitä, Chiunia, joka ei nykyisessä herkkähipiäisessä yhteiskunnassa menisi läpi ja kyllä tuohon roolin olisi ihan aitoja aasialaisia löytynyt, esim Mako ja Pat Morita, mutta tekijät päättivät sitten lähteä Aamiainen Tiffanylla -linjalle, ilmeisesti, että pahoittaisivat herkkähipäisen nyky-yleisön mieliä 39 vuotta myöhemmin.

Aikakaudelle tyypillisestä, mutta sitäkin hienommasta syntikkapimputteluista soundtrackillä vastaa Craig Safan( The Last Starfighter)

Remo Williams on keskivertoa parempi ja viihdyttävämpi kasarin toimintakomedia  poliittisesti epäkorrektilla stereotyyppisellä sivuhahmolla hyvällä soundtrackillä varustettuna.

Arvosana⭐️⭐️⭐️⭐️

Kuumat timantit(1975)

 Alkuperäinen nimi: Diamonds

Tunnetaan myös nimillä: Diamond Shaft, Kylmäveriset

Ohjaaja: Menahem Golan

Käsikirjoitus: Menahem Golan & David Paulsen

Pääosissa: Richard Roundtree, Robert Shaw, Barbara Hershey, Shelley Winters

Nyt arvostelussa Cannon Groupin ( leffa ei ole Cannonin tuotantoa) takaa tunnettujen serkkujen elikkä Golanin ja Globusin  varhainen taidonnäyte  ajalta, jolloin lafka ei ollut vielä serkkujen  omistuksessa.

Juoni lyhyesti ja ytimekkäästi:

 Vankilasta vapautunut kassakaappiexpertti Archie ja hänen rikoskumppani/tyttöystävä Sally  joutuvat mukaan  kaksoisveljesten  Charles ja Earl  Hodgsonin  väliseen kilpailuun, kun   Archie ja Sally jäävät verekseltään kiinni yrittäessään murtautua Charlesin kassakaappiin.

Sen sijaan, että Charles ilmoittaisi poliisille, hän  värvää molemmat murtautumaan  veljensä omistamaan rakennukseen Tel Avivissa, jossa säilytetään timantteja.

Trioa odottaa paikan päällä ikävä yllätys, sillä  Interpol on vinkannut paikallisia viranomaisia heidän saapumisesta  ja ryöstön suunnittelun  ja viranomaisten varjostuksen ohella seurataan Chicagolaisen leskirouva Zelda Shapiron edesottamuksia, joilla ei tunnu olevan mitään tekemistä varsinaisen tarinan kanssa, joten ilmeisesti hahmo lienee kirjoitettu jonkinsortin comic reliefiksi, vaikka leffa itsestään ei sellaista kaipaisi, sillä leffa on muutenkin kirjoitettu kevyeksi hömpäksi.

Roundtree oli jälleen oma cool itsensä Shaw veti mainion kaksoisroolin ja jostain kumman syystä tätä levitettiin myöhemmin nimellä ”Diamond Shaft”, vaikka tällä ei ole mitään tekemistä Shaft-franchisen kanssa, vaikka Roundtree pääosassa olikin, mutta ilmeisesti tuolla vaihtoehtoisella tittelillä viitattiin hissikuiluun ja ilmanvaihtokanavaan, jossa ryöstäjät seikkailivat leffan  finaalissa , joten tämä on ollut aikaansa edellä hissikuiluissa ja ilmanvaihtokanavissa hengailussa ennen Alienia ja Die Hardia.

Aikakaudelle tyypillisestä , mutta letkeästä soundtrackistä vastaavat Roy Budd(Soldier Blue) ja The Three Degrees -yhtye.

Kuumat timantit on keskivertoa parempi ja viihdyttävämpi 70-luvun Heist-leffa.

Arvosana⭐️⭐️⭐️⭐️

Al Capone(1975)

 Alkuperäinen nimi: Capone

Ohjaaja: Steve Carver

Käsikirjoitus: Howard Browne

Pääosissa: Ben Gazzara, Harry Guardino, Sylvester Stallone  Susan Blakely, John Cassavettes, Peter Maloney, Dick Miller, Royal Dano, Martin Kove

Nyt arvostelussa ystävänpäivän kunniaksi  biopicci aikamme tunnetuimasta gangsterista Steve Carverin(Yksinäinen susi McQuade) ohjaamassa ja Roger Cormanin tuottamassa leffassa.

Elikkä leffa kuvaa Caponen uhoa, nousua ja tuhoa, mutta toisin hyvin väritetysti, sillä Frank Nitti ei kavaltanut Caponea eikä ollut enää maisemissa vuonna 1946 vierailemassa  Caponen  luona Floridassa ja koska kyseessä on Corman-productio, niin eipä tule yllätyksenä, että aiempaa kuvamateriaalia on kierrätetty tähän  niin ikään  Cormanin tuottamasta ja ohjaamasta, Brownen kirjoittamasta ja 20th Centrury Foxin tuottamasta   8 vuotta aiemmin julkaistusta toisesta  Capone-elokuvasta St. Valentine’s  Day Massacre.

Vaikka faktoja vääristeltiin, niin siitä huolimatta tämä oli  eri viihdyttävä leffa ja Gazzara veti hyvän pääroolin ja oli muutenkin  ihan  Caponen näköinen.

De Palman Lahjomattomien ohella 2.paras Capone-filmatisointi.

Arvosana⭐️⭐️⭐️⭐️⭐️

Suuri kaappaus(1971)

 Alkuperäinen nimi: The Anderson Tapes

Ohjaaja: Sidney Lumet

Käsikirjoitus: Frank Pierson(Lawrence Sandersin kirjan pohjalta)

Pääosissa: Sean Connery, Dyan Cannon, Martin Balsam, Christopher Walken, Ralph Meeker, Alan King, Dick Anthony Williams, Val Avery

Nyt arvostelussa taas yksi Lumetin ohjaama rikosleffa, jossa Christopher Walken 1.roolissaan  ja joka samalla aloitti Conneryn ja Lumetin 4.elokuvan yhteistyön.

Juoni lyhyesti ja ytimekkäästi:

Mestarivaras Duke Anderson vapautuu vankilasta ja alkaa heti kokoamaan koplaa kasaan uutta keikkaa varten, jonka kohteena on Manhattanilla sijaitseva ökykerrostalo( pahamaineinen Dakota ilmeisesti)

Mutta ikävä kyllä poliisit pääsevät Andersonin jäljille ja ihan sattumalta, sillä Anderson on tietämättään päätynyt poliisin kuvatuksi ja äänittämäksi vierailtuaan siellä sun täällä värväämässä väkeä  keikkaa varten.

Walkenin debyytin ohella Suuri kaappaus tunnetaan leffana, jolla Connery karisti Jaska Bönde-roolinsa tuoman maineen sekä siitä, että tämä oli ensimmäisiä elokuvia, joissa esiteltiin salakuunteluteknologiaa.

Lumetin ohjaus oli jälleen kerran hyvää ja erityisesti pidin siitä, että itse ryöstöä ei kuvattu kokonaan, vaan   siitä näytettiin pieniä pätkiä, joista sitten hypättiin kuuntelemaan todistajien lausuntoja.

Krediittiä myös aikaansa edellä olleesta ja paikoittain erittäin jännän kuuloisesta ”avaruusajan” pilipalipimuputteluista, joista vastasi ei niinkään vähäpätöinen säveltäjä kuin itse Quincy Jones.

Sivuosissa piipahtivat Margaret Hamilton, Garrett Morris, Scott Jacoby ja Tom Signorelli.

Suuri kaappaus on jälleen kerran taattua Lumetia alusta loppuun asti.

Arvosana⭐️⭐️⭐️⭐️⭐️

Ruohonleikkaaja(1992)

 Alkuperäinen nimi: The Lawnmower Man

Ohjaaja: Brett Leonard

Käsikirjoitus: Brett Leonard & Gimel Everett 

Pääosissa: Pierce Brosnan, Jeff Fahey, Jenny Wright,  Jeremy Slate, Geoffrey Lewis, Austin O’ Brien, Dean Norris, Troy Evans 

Nyt arvostelussa jonkinsortin kulttistatuksen  ansainnut ysärin scifi-hfistely, joka muistetaan lähinnä parhaiten siitä , että elokuvaa markkinointiin alunperin Stephen Kingin samannimisen  novellin filmatisointina, mutta kun Kingille selvisi, että elokuvalla ei ollut mitään tekemistä novellin kanssa, hän haastoi  New Line Cineman oikeuteen ja sai vedettyä nimensä pois leffasta.

Nyt kuitenkin itse asiaan:

VR-todellisuutta simpanssien avulla tutkiva professori Larry Angelo on vetänyt projektista erään koe-eläimen mentyä sekaisin  ja alettua riehumaan, mutta Angelo ei ole haudannut projektia kokonaan, sillä hän on siirtänyt sen kotioloihin ja päättää jatkaa kokeita tällä kertaa fiksumpia  kädellisiä, tarkemmin sanottuna ”Julkisen laitoksen puutarhuri-tyyppiä” olevaa puutarhuriaan, Jobea.

Ja kuten aina tälläisissä ” Ihmiset koe-eläiminä scifi-tarinoissa” tämäkin koe menee pipariksi, kun Jobe saa kokeen sivuvaikutuksena Tron-henkisen puvun sekä kyvyn liikuttaa esineitä ajatuksen voimalla, aloittaa Jobe kostoretken ja hoideltuaan  kiusaajansa , Jobe ottaa  kohtekseen professorin ja viimeinen välienselvittely käydään erittäin kiusallisen kökön näköisessä VR-todellisuudessa.

Ruohonleikkaaja tarjoaa keskivertoa paremman ja kiinnostavamman scifi-hifistelyn ysärin alkupuolen  kiusallisen kököillä CGI-tehosteilla varustettuna ja  Faheyn roolihahmon diagnoosin takia eipä tälläistä elokuvaa nykyään saisi enää tehdä johtuen, ilman että joku pahoittaisi mielensä.

Arvostelu kirjoitettu teatteriversion (107min) pohjalta.

Arvosana⭐️⭐️⭐️⭐️

A Couch in New York(1996)

 Alkuperäinen nimi: Un divan à New York

Ohjaaja: Chantal Akerman

Käsikirjoitus: Chantal Akerman & Jean- Louis Benoit

Pääosissa: William Hurt, Juliette Binoche, Paul Guilfoyle, Richard Jenkins, Stephanie Buttle, Barbara Garrick

Nyt arvostelussa USA:n ja Ranskan yhtisproductiona syntynyt RomCom, joka tuli tänään nähtyä Arkiston esittämänä 35MM-filmiltä.

Juoni lyhyesti ja ytimekkäästi:

New Yorkissa asuvaa mysytohtori Henry Harristonia ja Pariisissa asuvaa tanssija Beatriceä yhdistää sama asia, Molemmat kärsivät liian iholle tunkeilevista läheisistä: Harriston potilaista ja Beatrice läheisriippuvaisesta poikaystävästä, joten sattumalta molemmat vastaavat  sanomalehdissä olevaan ilmoitukseen  asunnon vaihtamisesta, joten luksuslukaaliin tottunut Henry päätyy asumaan murjuun, jossa pulut asuvat, kattoa remontoidaan 24/7 ja putket vuotavat ja Beatrice puolestaan päätyy huolehtimaan koiran lisäksi tohtorin potilaista ja kun Henry palaa yllättäen Nykiin huomatakseen, että hänen vastaanottonsa on kaapattu, joten Henry tekeytyy potilaaksi, mutta sekä Henry että Beatrice huomaavat että heillä synkkaa.

Sohva New Yorkissa tarjoaa keskivertoa paremman ja viihdyttävän ysärin RomComin.

Arvosana⭐️⭐️⭐️⭐️