Fitzcarraldo(1982)

 Ohjaus & Käsikirjoitus: Werner Herzog

Pääosissa: Klaus Kinski, Claudia Cardinale, José Lewgoy 

Nyt arvostelussa järjestyksessä 4. Herzog/Kinski-leffa perustuen hyvin löyhästi kumiparoni(tirsk) Carlos Fitzcarraldin tarinaan. Sitten asiaan:

Joskus 1900-luvun alkupuolella Perussa Irlantilainen oopperafani   Brian Sweeny Fitzgerald, joka paikallisten keskuudessa tunnetaan Fitzcarraldona vaikeaselkoisen sukunimensä takia, kerkeää juuri ja juuri 2 päivää kestäneen venematkan jälkeen  näkemään loppuhuipennuksen Caruson oopperasta ja koska oopperaa ei ole lähempänä, päättää Fitzgerald rakentaa sellaisen keskelle viidakkoa, joka puolestaan vaati höyrylaivan hinaamista vuoren yli.

Tarinan ja pituutensa osalta tämä oli eeppisin Herzog/Kinski-leffa ja myös haastavin Herzogille, sillä kiivasluontoisen Klausin sekoilujen ohella, laivan hinaaminen osoittautui yllättävän haastavaksi, alunperin pääosassa piti olla Jason Robards, joka kuitenkin sairastui kesken kuvausten ja kuvausten päätyttyä, paikallinen Machiguenga-heimon päälikkö, jonka kylän asukkaat olivat olleet avustamassa leffan teossa kysyivät Herzogilta, että haluaisiko  hän kyläläisten päästävän Klausin päiviltä, johon onneksi Herzog  vastasi kielteisesti.

Klaus veti jälleen kovaa settiä pääosassa ja hyvin vaikeaa olisi ollut kuvitella Robardsia tähän, vaikka legendaarinen näyttelijä hänkin oli ja niin ikään Huuliharppukostajassa esiintynyt Claudia vetää myöskin hyvän sivuosan Fitzgeraldin Molly-vaimona, vaikka rooli jäikin harmittavan pieneksi leffan keskittyessä enemmän laivan hinaamiseen, joka vielä 40 vuotta myöhemmin leffan ilmestymisen jälkeen näyttää upealta ja nykyään vastaava tempaus toteutettaisiin CGI:n voimin, sillä joku herkkähipäinen pikkumielinen sielu saattaisi pahoittaa mielensä, jos nykyään laivaa hinattaisiin leffassa ihmisvoimin. 

Koska leffa sijoittuu viidakkoon, niin luvassa paljon kauniita maisemaotoksia, joita kelpaisi ripusta seinille ja Herzogin hoviyhtye( Woyzeckiä lukuun ottamatta) Popol Vuhin soundtrack luo jälleen kerran kuvin tunnelmaa.

Nosferatun jälkeen 2. paras Herzog/Kinski-leffa, joka tulee ehdottomasti kokea isolta kankaalta, kuten allekirjoittanut teki niin eilen Orionissa, jossa tunnelmaa latistivat ikävä kyllä naureskelevat hipsterit, jotka eivät näköjään ymmärtäneet mitään taide-elokuvan päälle, kun luulivat tätä ilmeisesti komediaksi.

Nyt kun olen nähnyt kaikki 5 Herzog/Kinski-leffa, joten nyt on aika rankata ne paremmuusjärjestykseen:

1. Nosferatu

2. Fitzcarraldo

3. Aguirre

4. Cobra Verde

5. Woyzeck

Arvosana⭐️⭐️⭐️⭐️⭐️