Nemesis(1992)

 Ohjaaja: Albert Pyun

Käsikirjoitus: Rebecca Charles

Pääosissa: Olivier Gruner, Tim Thomerson, Cary -Hiroyuki Tagawa, Brion James, Deborah Shelton, Marjorie Monaghan

Nyt arvostelussa taas vaihteksi yksi unohdettu helmi ysäriäksönien joukosta, jonka pääosassa rymyää köyhän mies(oletetun) Van Damme, Olivier Gruner, jonka filmiografiasta tämä oli ensimmäinen näkemäni leffa. Sitten asiaan:

Ei niin kaukaisessa lähitulevaisuudessa, 2027, jossa kaupungit ovat raunioina ja jostain kumman syystä hylätyissä tehtaissa  höyryventtiilit ovat jääneet päälle ja sininen Michael Mann-henkinen tunnelmavalaistus valaisee paikat ja kuten Castellarin legendaarisissa Bronx-leffoissa,  laseraseet ja lentävät autot loistavat poissaolollaan , elikkä taas vaihteeksi käsitys tulevaisuudesta  ollut 1900-luvun käsikirjoittajilla,  mutta katsotaan, mikä on tilanne 5 vuoden kuluttua, jonne tämä leffa sijoittuu   ja vaikka ennenkin nais(oletetut) ovat äksöniä ohjanneet, niin enpä olisi uskonut, että näin kova ysäriäksönin unohdettu helmi on nais(oletetun) kynästä lähtöisin.

  Joka tapauksessa oletetussa  vuodessa 2027 hämärät tahot käyttävät kyborgeja hoitamaan ei toivottuja henkilöitä pois maisemista ja leffan sankari Alex Rain( Siinä vasta eepinen nimi päähenkilölle!) LAPD:een leivissä oleva palkkionmetsästäjä/salamurhaaja sekaantuu keissiin ja päätyy Jaavalle, jossa alkaa paukkumaan ja paikat menemään päreiksi, kun murhanhimoiset kyborgit ja Aleksi Sateen(nimi olisi varmaan  noin suomennettu, jos tämä olisi komedia)entinen pomo Farnsworth saapuvat paikalle, sillä Rainin ex-tyttöystävä Jared(On siinäkin taas nimi!) joka  puolestaan saattuu olemaanAndroidi omistaa huippusalaista tietoa, jonka Farnsworth haluaa itselleen.

Ja vaikka kaikenlaista  rymistelyä nyrkkitappeluista räjähdyksiin riittääkin, niin siitä huolimatta Gruner jää yllättävän   roolissaan vaisuksi  eikä yllä Van Dammen tasolle näyttelijäntaidoissa ja Damme olisi kyllä hoitanut homman kotiin Gruneria hauskemmin kuten Pyunin 3 vuotta aiemmassa  leffassa Cyborg(1989), mutta onneksi hupia  tästä löytyy kohtauksessa, jossa kyborgien huonoihin käytöstapoihin suivaantunut mummo kaivaa  käsilaukustaan esiin pyssyn ja  pamauttaa kyborgin lunastuskuntoon ja   ed mainittu kohtaus edustaa Magnum P.I:n legendaarisen ”Papukaija-kohtauksen” ohella nostalgista absurdia huumoria, jollaista ei nykypäivänä tehtäisi vallitsevan mielenpahoitus ja Cancel-kulttuurin  ollessa  valitettavasti edelleen keskuudessamme.

Nemesis edustaa ysäriäksöniä ja Cyberpunk-genreä parhaimillaan ja viihdyttävimmillään, vaikka Gruner vetikin pääosan aika kankeasti ja  vaikka räikeä Terminator/Robocop-offaus paistoi  koko leffan ajan vahvasti läpi, niin siitä huolimatta olihan tämä taas yksi esimerkki äksönleffasta, jollaisia ei enää tehdä.

Pienssä sivuosissa vilahtivat Jackie Earle Haley(Watchmen) ja Thomas Jane(Deep Blue Sea) ja krediittiä allekirjoittaneen suosikkeihin lukeutuvan Manhunterin(1986) soundtrackistä vastanneen Michel Rubinin tunnelmallisesta soundtrackistä, parhaimpana esimerkkinä Jared’s Theme.

Arvosana⭐️⭐️⭐️⭐️⭐️