Ohjaaja: Edgar Wright
Käsikirjoitus: Edgar Wright & Krysty Wilson-Cairns
Pääosissa: Thomasin McKenzie, Anya Taylor-Joy, Matt Smith, Terence Stamp, Diana Rigg, Rita Tushingham
Tänään tuli nähtyä Lasipalatsin Bio Rexissä legendaarisen Edgar Wrightin 7. kokoillan elokuva oikein ennakkonäytöksessä, osana NV-festareiden 4 elokuvan minifestareita. Sitten asiaan:
Elokuvan sankaritar Eloise ”Ellie” Turner, joka fanittaa 60-lukua, pääsee opiskelemaan muotialaa London College of Fashioniin, mutta paikka täytä Eloisen mielikuvia, sillä muut asuntolan tytöt esittävät alkuun olevansa Eloisen kavereita, muta tilaisuuden tullen pubin vessassa puhuvat hänestä pahaa selän takana, joten Eloise päättää muuttaa ja vuokraa yksiön tavalliselta mummolta vaikuttavalta neiti Collinsilta(. Diana Rigg viimeiseksi jääneessä roolissaan) ja jostain kumman syystä Eloise kuuntelee keskellä yötä LP-levyiltä 60-luvun hittejä ja päätyy joka yö svengaavalle 60-luvulle, jossa hänestä tulee yökerholaulaja nimeltään Sandie.
Ja koska kyseessä on aikamatkailuun keskittyvä tarina, on tähänkin ahdettu mukaan klassinen klisee, että menneisyydessä vierailulla voi olla vaikutuksia nykyhetkeen ja tulevaisuuteen, mutta tällä kertaa sääntö vahvistaa poikkeuksen ja nykyhetki menee päin prinkkalaa ilman sekoilua menneisyydessä ja öisten aikamatkojen seurauksena Eloise alkaa näkemään kummituksia, murhan ja kaikkea muuta mukavaa.
Enpä olisi ikinä uskonut, että kepeistä komedioista ja tyylikkäästä Keikkakuski-homagen Baby Driver(2017) ohjannut ja kirjoittanut Wright tekisi jotain näinkin visuaalisesti tyylikästä ja vakavasti otettavaa settiä.
Siitä huolimatta olihan tämä kerrassaan loistava elokuva, vaikka ensinäkemältä ei uskoisi Wrightin ohjaukseksi ja parhaiten Aatu-komediasta Jojo Rabbit ja M Night Shylamanin lomaparatiisikahuilussa Oldissa loistanut McKenzie vetää tässäki mainion roolisuorituksen ja toivottavasti hän ei jämähdä teinitähdeksi, vaan tekisi erinomaisia roolisuorituksia myös jatkossakin.
Joka tapauksessa Last Night in Soho on jälleen kerran loistava ja omaperäinen elokuva Wrightiltä ja tämän vuoden parhaimmistoa ja elokuvan visuaalisesta puolesta, etenkin Suspria-henkisestä värienkäytöstä ja soundtrackistä krediittiä.
Arvosana⭐️⭐️⭐️⭐️⭐️
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti